Reissaaminen on hyvä muistutus siitä, miten vähällä tavaralla ihminen pärjää. Meillä on neljäksi kuukaudeksi mukana kaksi matkalaukkua, joista toinen oikeastaan täyttyi alun perin vain paksummista vaatteista lentokonematkoja varten sekä kosmetiikasta ja kirjoista. Jälkimmäisiä alkaa olla jäljellä alle 10 prosenttia alkuperäisestä. Kirjojen kanssa pitää himmailla ja naamaan levitän samaa rasvaa kuin jalkoihinkin.

Lapsilla on aika kivasti leluja mukana. Toisen matkalaukun puolikas täyttyy niistä; värityskirjoista, poneista, kynistä ja pensseleistä, pikkuautoista, hiekkaleluista, satukirjoista ja peleistä . Silti siinä on vain murto-osa leluista, kirjoista ja peleistä, joita kotona on. Toki tekemisen ja tylsyyden perään on naristu täälläkin, ja toisinaan on haikeana muisteltu kotona odottavia leluja. Mutta kun elämä on suurimman osan ajasta ulkona, kummasti sitä tekemistä löytyy ilman varsinaisia lelujakin.

Kukkapuskassa voi kuopsuttaa maata ja pudonneista lehdistä ja kukkasista voi keittää soppaa. Jokaiseen puuhun on kiivettävä ja kivikkoon muodostuu nopeasti temppurata. Pihassa kimmeltävä uima-allas ei ole yhtään pöllömpi sekään. Ja kun hiekkalaatikko on kokonaisen rannan kokoinen, hiekkakakkumateriaali ei lopu ihan heti. Simpukkakokoelmaa voi päivittää näkinkenkäetsinnöissä, ja meren kanssa voi leikkiä hippaa.

Lapset ovat tällä reissulla myös laittaneet kynät ja pensselit sutimaan, ja taideteoksia syntyy sellaista vauhtia, etteivät paperivarastot meinaa pysyä perässä. Vaikka olemme ostaneet pienen vihkosen paperia lähes jokaisella kauppareissulla, eräänä päivänä paperi pääsi loppumaan kesken kaiken. Eipä hätä asian kanssa ole kummoinen täällä tropiikissa. Kyllä sormivärimaalareille aina löytyy paljasta pintaa maalattavaksi!

Jaa: