Minulla ja miehellä oli joskus nuoruudessamme yhteinen haavevihko. Siis hyvänen aika, joskus 15 vuotta sitten. Tiimarista ostetun vihon kannessa oli mustavalkoinen kuva toisiaan halailevasta pariskunnasta ja sisäsivut oli rytmitetty ruuduin.
Pötköttelimme miehen kanssa vierekkäin yhteisen kotimme olohuoneessa, johon olimme kasanneet läjän eriparisia tyynyjä lököilyä varten. Miehellä oli ylikasvaneet kiharille taittuvat hiukset ja minulla 70-luvun kukkaverhosta itse ompelemani pitkä hame. Kuuntelimme cd-levyjä ja haaveilimme, kuten tuollainen alle parikymppinen pariskunta vain voi. Haaveet kirjasimme ylös haavevihon sivuille, mistä lie idean olimme saaneet. Siellä oli molempien omia haaveita, mutta enemmän yhteisiä suunnitelmia. Jotkut niistä olivat seuraavalle vuodelle, jotkut hamaan tulevaisuuteen sijoittuvia.
Viimeksi muistan nähneeni kulmistaan rispaantuneen vihon Turun kodissamme. Sen jälkeen se on hävinnyt, mikä on harmi. Olisi kiva kurkata, mitkä haaveet ovat toteutuneet. Olen sitä taivaanrannanmaalarityyppiä, että uskon monien haaveiden toteutuvan, kun ne ovat haaveiden sijaan suunnitelmina ja päämäärinä mielessä – tai vallan kirjallisena paperina, kuten meillä. Silloin parikymppisenä sitä ei epäillyt hetken vertaa, kun koko maailma oli avoinna ja tulevaisuus vaihtoehtoja täynnä.
Nykyään välillä löydän itseni miettimästä muutaman sekunnin, että voinko minä nyt tällaisista haaveilla, keski-ikää lähestyvä mutsi-ihminen. Totta hitossa voin! Ihminen ei ole koskaan haaveisiin liian vanha. Vähiten nyt tällainen päälle kolmekymppinen! Itse asiassa nythän maailma on vielä enemmän avoinna ja tulevaisuus vaihtoehtoja täynnä, kun opinnot ovat takana, ammattiosaamista kartutettu hyvän aikaa ja parhaista parhain perhe tässä.
Kumpikaan meistä miehen kanssa ei enää ihan tarkalleen muista, mitä kaikkia haaveita vihon sivuille kirjoitimme. Muistelisin siellä olleen ainakin jotain purjehtimaan oppimisesta ja vaihto-opiskelusta. Yksi haave on kuitenkin jäänyt vahvasti mieleen.
Jo silloin 15 vuotta sitten mietimme yhdessä, että tahtoisimme asua ulkomailla perheenä ennen kuin lapset ovat kouluikäisiä. Haavetta kirjatessamme meillä ei ollut ajatustakaan perheestä, päinvastoin, mutta silti mietimme, että sitten joskus tahtoisimme antaa lapsille ymmärrystä maailmaan ulkomailta. Minä muistaakseni mietin jotain kielten oppimistakin lapsille. Ylipäätään ajatuksissa oli koko perheen yhteinen seikkailu, joka kartuttaisi jokaisen henkistä pääomaa, mutta myös vahvistaisi perhettä entisestään.
Sitä haavetta kohden me ollaan pikkuhiljaa kuljettu viime vuosien aikana. Suunnitelman pohja oli selvä. Miehellä kertyisivät vaadittavat työvuodet vuorotteluvapaata varten täydellisesti juuri silloin, kun esikoinen olisi vuotta vajaa eskarilainen ja kuopus kolmivuotias. Minun reissussa tekemillä töillä ja miehen vuorottelukorvauksella elelisimme mainiosti.
Suunnitelmissamme myisimme kodin pois, laittaisimme kodin irtaimiston varastoon ja lähtisimme maailmalle syksystä kevääseen. Tai keväästä syksyyn, sillä vuoden ajan kotimme olisi toisella puolella maailmaa ja toisenlaisessa vuodenaikakierrossa, Uudessa-Seelannissa. Se on maa, jota tuskin tulisimme ilman pidempää matkaa koskaan kokeneeksi. Tekevälle perheelle riittäisi ihmeteltävää sekä tehtävää, ja luonnon kauneus saisi hengästymään. Palatessamme Helsinkiin muuttaisimme vuokralle siksi aikaa, että löytäisimme kodin, jossa olisi omat huoneet esikoululaiselle ja nelivuotiaalle.
Sitten vuorotteluvapaan ehtoja tiukennettiin. Pisin käytettävissä oleva vuorotteluvapaa-aika lyheni, ja lapsemme ovat jo koululaisia, kun miehen vaadittavat työvuodet täyttyvät uusien ehtojen mukaan. Tietenkin olisi mahdollista lähteä silloin reissuun, mutta paljon enemmän säätämistä siinä olisi. Olisi lasten koulut ja yhä tärkeämmäksi käyvät kaverisuhteet. Ehkä pidempää reissua sitten joskus vuosien päästä voisi miettiä sitäkin, mutta nykyiseltä haaveeltamme kiskaistiin alta matto ja pala parkettiakin.
Haaveiden romutuksesta toivuttuamme aloimme hahmottaa uutta tilannetta. Jos tahtoisimme reissuun, ensimmäinen ongelma olisi saada vakituisessa työsuhteessa olevalle miehelle vapaata tuosta noin vain. Toisekseen oli selvää, että budjetti menisi uusiksi. Vuorottelukorvauksen kaltaisista rahoista ei voisi haaveilla, sillä mies ei voi tehdä omia töitään etänä ja lapset eivät olisi päiväkodissa.
Arvannettekin ehkä jo, mitä me keksimme? Kyllä, hoitovapaa. Jos mies olisi hoitovapaalla, töistä olisi pakko saada vapaata. Rahaakin saisi kotihoidontuen verran, mikä ei ole lähellekään vuorottelukorvausta, mutta ihan ilman työntekoa saatua rahaa kuitenkin. Mies on ollut nyt kotona pian puolivuotta lasten kanssa tuolla samalla tuella, ja jos pärjäämme Helsingissä, pärjäisimme jossain halvemmassa maassa erinomaisesti.
Aloimme piirrellä suunnitelmaa uusiksi ja nopeutetulla aikataululla. Aikaa matkaan olisi ensi vuoden lokakuuhun asti, kun kuopus täyttää kolme vuotta. Budjetin pienentyessä jouduimme hyvästellä Uuden-Seelannin, sillä pelkät lennot sinne maksavat pienen omaisuuden verran ja lisäksi elinkustannukset siellä ovat korkeammalla kuin budjettimme toivoisi. Matkan pituus syksystä kevääseen lyheni sekin osittain budjetin, mutta myös miehen töiden takia. Hän tahtoo palata syksyllä töihin toviksi, että tatsi pysyy yllä ja hän voi tienata rahaa matkaamme varten. Ja koska hän yksinkertaisesti kaipailee työkuvioita ja työkavereitaan.
Kotimme laitoimme myyntiin osittain siksi, että moni asia sen suhteen vaan lutviutui juuri nyt, mutta myyntiaikeissa ajattelimme tulevaa reissuakin. Tajusin asiaa mietittyäni, että kulttuurishokki on yleensä pahin palatessa kotiin, ja kotiinpaluu ilman odottamassa olevaa omaa kotia olisi vielä kamalampi shokki, etenkin lapsille. Nyt ehdimme kotiutua uuteen kotiimme ennen matkaa ja kodin laittamista vuokralle.
Aikomuksenamme on lähteä matkaan tämän vuoden loppupuolella tai heti alkuvuodesta ja palailla kesän mukana. Ehkä jäämme vielä puoliväliin maailmaa kesäksi, vaikka Tallinaan tai sinne Reykjavikiin. Mikään ei oikein ole vielä varmaa, kun kaikki tuli nopeammalla aikataululla kuin ajattelimme. Tajusin, että jotain pitäisi ehkä jo tehdä, kun vain hieman ennen meitä maailmalle lähtevät puutalolaiset ovat jo saaneet kotinsakin vuokra-asiat sovittua. Meillä ei ole vielä edes kotia, jota vuokrata, eikä lopullista päätöstä siitä, mihin lähdemme. Jos ja KUN lähdemme. Mutta ehtiihän tässä, köh.
Siksi kysynkin teiltä. Mihin meidän kannattaisi lähteä perhekuukausiemme ajaksi? Jos olette perheidemme kanssa tehneet jotain vastaavaa, minne matkanne vei? Me soisimme, että siellä olisi edullista asua ja elää. Ehdottomasti siellä on oltava lämmin, koska jos voimme skipata toppavaatekauden, sen todellakin teemme. Haluan testata, olisiko elämä mieleisempää ilman kaikki voimani vievää talvea.
Tarkoituksena on koko perheenä kokea, kun elämä ulkomailla muuttuu arjeksi. Mies haaveili alkuun bungalowista jossain keskellä ei mitään, kunnes tuli järkiinsä. Me kahdestaan ehkä nauttisimme siitä parin viikon ajan, kunnes alkaisimme kaivata jotain äksöniä. Lasten kanssa pari päivää bungalowielämää olisi maksimi. Tahdomme kaupungin läheisyyttä ja muita lapsia leikkikavereiksi. Koska minä aion tehdä reissussa töitä, fasiliteetit on oltava sitä mukaa. Eli lämpöä, muita ihmisiä ja netti on oltava, muuten olemme avoinna ehdotuksille.
Jestas, mikä jännitys! Nyt meidän kahden haaveesta koko perheen unelmaksi kasvanut suunnitelma on kerrottu isommalle porukalle. Sen on pakko toteutua!
Kuvat reilun kolmen vuoden takaa, kun vietimme kolmen hengen perheenä kuukauden Thaimaassa.
Hieno suunnitelma – onnea matkaan! Ihan tavallista arkea epäilen ettei reilussa puolessa vuodessa tule vastaan, mutta hienoja kokemuksia varmasti jokaiselle.
Olen itse asunut neljässä eri valtiossa, kolmella mantereella. Lasten kanssakin kahdella. Tällä hetkellä asumme Brasiliassa, ja lapset ovat koulussa ja päiväkodissa. Noin lyhyelle muutolle kuin te olette suunnittelemassa valitsisin asuinpaikan, jossa edes kohtuullisesti tulee toimeen jo osaamillanne kielillä. Esimerkiksi nykyisessä asuinkaupungissamme englannilla ei tule toimeen lainkaan. Kuumaa puolestaan on, minkä johdosta ulkona ei juuri uimista lukuunottamatta päivisin oleskella. Esim. koulussa ja pk:ssa ei ulkoilla vaan kaikki aktiviteetit ovat ilmastoiduissa sisätiloissa. Kannattaa muistaa, että kohdemaa on myös rokotusten vuoksi syytä tietää ajoissa.
Vähänkö käy kateeksi noi Suomen edut, vuorotteluvapaat, hoitovapaat, vanhempainvapaat jne. Ei varmasti kyllä monessa maassa näitä ole eikä siten oikein irtiottomahdollisuuksia. Mutta tosiaan komppaan edellistä, että tosiaan kovin lämpimään paikkaan ei ehkä kannata mennä maan kesäaikaan kun kuumuus tekee vapaan menemisen vaikeaksi suurimman osan päivästä. En tiedä kieliongelmista, mutta miten olisi vaikka Kroatia tai Slovenia? Mahtavaa luontoa molemmissa ja luulisin että hintataso alempi kuin Suomessa.
🙂 jee. Taas syytä seurata mun lempi blokkaria. Laitoin sulle Yv. 😉 Pus. Terkuin: @landemutsi
🙂 jee. Taas syytä seurata mun lempi blokkaria. Laitoin sulle Yv. 😉 Pus. Terkuin: @landemutsi
Ihana haave! Me eleltiin kolmen lapsen kanssa puoli vuotta Nicaraguassa. Minä vapaaehtoisena kehitysyhteistyöprojektissa, mies juurikin hoitovapaalla. Matkustettiin bussilla kanojen kanssa, lomailtiin rannalla, opetetltiin tekemään ruokaa paikallisista kasviksista, minä opetin kadulla työskenteleviä lapsia lastenkeskuksessa, kaatopaikoilla ja toreilla. Niin hullua, mutta niin ihanaa! Kehitysmaassa asuminen avasi maailmankatsomusta, vieläkin olen usein kovin kiitollinen lämpimästä suihkusta (meillä oli toki käytössä suihku, suurimmalla osalla tutuistani ei), lapsilisästä ja puhtaasta ympäristöstä. Lattareista löytyy varmasti monta mukavaa ja turvallista kaupunkia myös lapsiperheille, espanjan (tai portugalin) peruskielitaito on tosin tarpeen.
Meillä oli aikoinaan sama haave: Ennen lasten kouluikää hetkeksi maailmalle. Ja todellakin kannatti! Puoli vuotta on toisaalta lyhyt aika, mutta kuitenkin siinä pääsee paikalliseen arkeen sisälle ihan eri tavalla kuin lomamatkalla. Tsemppiä haaveen toteuttamiseen!
Me ollaan matkustettu 2 kertaa lasten kanssa 6 kk juurikin silloin kun vuorotteluvapaa oli vielä mahdollinen. Esikoinen oppi kävlelemään Kuala Lumpurissa ja kakkonen sai alkunsa Balilla 😀 oltiin thaimaassa, Vietnamissa, Malesiassa, Sri Lankassa, Balilla, Kambozassa, Laosissa ja Borneossa. Tuonne päädyttiin juurikin edullisen hintatason saattelemana 🙂 Mutta kokemuksena koko aasia myös rakastaa juurikin myös sitä sinun lastasi joten elämä on super helppoa ja ihanaa 😀 Suosittelen ehdottomasti!
Puolessa vuodessa ei ehdi uudessa paikassa vielä kokea arkea, mutta muuten kokemuksia kartuttaa varmasti!
Itse kyllä lähtisin Euroopan ulkopuolelle jos oikeasti haluaa lämpöä, vaikka lennot sitten olisivatkin kalliimmat 😉
Onnea matkaan!
Mahtavaa että unelmat toteutuu! 🙂
Miten olisi Afrikka? Suunnilleen samoilla aikavyöhykkeillä Suomen kanssa (työkuviot), idässä ja etelässä puhutaan englantia. Etelä-Afrikka on melko edullinen ja ei kehitysmaa, mutta toisaalta ikävän turvaton. Ollaan asuttu E-A:ssa pari jaksoa ja tykkään, lasten kanssa toki vähän säätämistä, mutta niinhän kaikkialla…
Tai sitten vaan jonnekin Kaakkois-Aasiaan. Palveluja piisaa, halvalle pääsee perille ja halvalla elää. Mä en kyllä oikein tykkää siitä maailmankolkasta, mutta paljon sinne taidetaan lähteä talvea pakoon, ihan lastenkin kanssa.
Ihana suunnitelma!
tarkistaa minne sen kotihoidontuen saa. Asuimme USAssa vuoden miehen töiden vuoksi ja olin hoitovapaalla töistä, mutta sinne ei kotihoidontukea saa. Toki jos pitää kirjat suomessa niin tilanne on eri. Puoli vuotta kuulostaa lyhyeltä ajalta, vuosikin meni aivan hujauksessa. Suosittelen Malesiaa lämpimästi. Ihanaa suunnitteluaikaa teille, seuraan mielenkiinnolla 🙂
Ehdottaisin Unkaria. Siellä on sekä iso kaupunki että todella suloisia pikkukyliä. Ilmasto on lämpimämpi ja Balatoninrannan viinitilat hienoja. Hintatasokin on edullinen. Toki kyse ei ole mistään tropiikista ja talvi se on sielläkin, mutta paljon lämpimämpi kuin täällä pohjoisessa. Parillakymmenellä eurolla (tai siis tätä vastaavalla summalla forintteja) saa kolme kauppakassillista ruokaa. Tosi mielenkiintoinen maa ja jos sinne päätyy niin suosittelen oikeasti pistäytymistä myös pääkaupungin ulkopuolella. Vaikka metsiä on vähän niin monet niistä ovat luonnonpuistoina joissa merkityillä poluilla saa kulkea vapaasti ja välillä jonkun mutkan tai kumpareen takaa putkahtelee uskomattoman hienoja maisemia ja paikkoja.
Oijoi, kuulostaa ihan mahtavalta! Innolla jo odotan postauksia seikkailultanne 🙂
Kohteita en oikein voi suositella, kun ei ole juurikaan tullut käytyä talvilämpimissä maissa. Portugalista voin antaa viime talvelta kommentit, koska siskoni asui siellä koko talven. Sisälämpötilat hotelleja ja ravintoloita lukuunottamatta oli jotain ihan jäätävää. Tuntui kuin olisi heitetty suihkusta tulleena, t-paidassa +5 asteeseen. Toki lämmityslaitteita on, mutta talojen ikkunat ja eristykset takaa sen, että lämpö karkaa kirjaimellisesti harakoille. Siellä sitten nökötettiin takit päällä siskoni luona ja hän kävi itse hotellissamme lämmittelemässä 😀
Minäkin ehdottaisin Afrikkaa. Asuin vuoden päiväntasaajalla (eteläisellä puolella) ja matkustelin jonkin verran yksikseni. Ei ole itsestäänselvyys, että yksinmatkustava nuori nainen saa olla suhteellisen rauhassa eikä kohtaa hankaluuksia. Elämänmeno Afrikassa on yleensä verkkaista ja asiat tapahtuvat joustavasti. Sisämaa voi tuottaa hankaluuksia kasvissyöjille, mutta rannikon tuntumassa tilanne on ulkonasyömisen/katuruoan osalta parempi. Ongelmaa ei toki ole, jos kokkaa pääasiassa itse. Papuja on toreilla hyvin tarjolla ja kasvikset ja hedelmät ovat mahtavia. Tropiikissa kuumuus voi käydä rasittavaksi ja pilviset päivät tuntuvat riemukkailta. Malaria-alueilla hyttysiltä on suojauduttava vaattein ja tökötein. Ylängöillä ja vuoristossa hyttysongelma on vähäisempi tai olematon. Etelä-Afrikkaa välttäisin turvallisuussyistä.
Hyvät puolet: aikavyöhyke, englannilla tai ranskalla pärjää, hintataso, tuoreet hedelmät ja kasvikset, verrattain turvallinen, paikasta toiseen matkustamisen helppous.
Huonot puolet: kuumuus tietyillä alueilla, malariahyttyset ja niiltä suojautumisen rasittavuus, länsimaisten fasiliteettien puuttuminen.
Mikä ihanan kihelmöivä ja kutkutteleva tunne teillä täytyykään olla vatsanpohjassa kun tällaista irtiottoa suunnittelette!
Oiii meillä sama haave! Vihreän kateudesta täällä luen ens talven kurakeleillä sun ja Puutalobabyn postauksia lämpimästä 🙂 Meillä haaveena olisi tehdä pidempi irtiotto (edes 3kk) Aasiaan. Edullinen hintataso, mahtava ilmasto ja lapsirakkaita ihmisiä. Meillä toki haaveena reissata useampi paikka eikä kotiutua yhteen paikkaan. Vitsit, niin siistiä!
Oiii meillä sama haave! Vihreän kateudesta täällä luen ens talven kurakeleillä sun ja Puutalobabyn postauksia lämpimästä 🙂 Meillä haaveena olisi tehdä pidempi irtiotto (edes 3kk) Aasiaan. Edullinen hintataso, mahtava ilmasto ja lapsirakkaita ihmisiä. Meillä toki haaveena reissata useampi paikka eikä kotiutua yhteen paikkaan. Vitsit, niin siistiä!
Kiinnostavia suunnitelmia. Meillä on edessä jokin pätkä ulkomailla tutkimustöiden parissa. Tuolloin paikka tulee määräytymään erityisesti sen perusteella, missä alani ryhmiä sijaitsee.
Teidän spekseillä lähtisin hakemaan kuitenkin jotain eksotiikkaa määrittelemilläsi reunaehdoilla. Mielestäni kannattaa lähteä Euroopan ulkopuolelle, kun kerran voi. Olen ollut vaihto-opiskelijana Australiassa, ja elinkustannukset olivat kyllä matalat. Lennoille voi toki tulla hintaa. En nyt ole varma, onko se elintavoiltaan eksoottinen maa, mutta luonnoltaan kylläkin.
Joku tuossa edellä suositteli Malesiaa, ja se kuulosti mielestäni todella hyvältä idealta. Jos asuu kaupungissa, voi elää kaikkien fasiliteettien kanssa, mutta kuitenkin maasta löytyy suuria vastakohtaisuuksia eksotiikkaa. Malesia tosin on jo sitten lähellä Australiaa, ja lennot Ausseihin eivät sieltä paljoa maksa, kun sopivasti valitsee. Ilmasto saattaa Malesiassa olla välillä tuskastuttavan kuuma ja kostea.
Afrikkaa myös on ehdoteltu. Kuulostaa jännittävältä. En ole koskaan käynyt yhdessäkään Afrikan maassa, mutta varmasti sieltä löytyy kaupunkeja joissa palvelut pelaa ja aivan uusia kokemuksia toisaalta. Jotenkin tulee sellainen fiilis, että sitä kannattaa vakavasti harkita 🙂
Vau! Upeaa! Ja hatunnosto. Nyt menette niin kauaksi kuin vain on mahdollista, Eurooppaa ehtii koluta sitten eläkeiässä.
Afrikasta, Tansaniasta ja Keniasta kokemuksia, en ehkä lähtisi sinne alle kouluikäisen kanssa muuten kuin asumaan pidemmäksi aikaa. Asuminen turvallisesti vaatii tottumusta, verkostoja ja öisin vartijoita. Ilmasto on tosi kuuma, ja hanavettä ei voi juoda. Saatko pidettyä lapset niin etteivät juo suihkussa, pese vahingossa hampaita hanan alla, juo keittämätöntä vettä kylässä… Mä en ole siinä itsekään aina onnistunut ja oma ja työkaverin sairastuminen ovat olleet kovia juttuja, vaikka sairaalat toimiikin (ainakin osa, varmista vakuutus). Olen siellä reissannut siis aikuisseurassa, tavaten kyllä suomalaisia lapsiperheitä, mutta he ovat olleet maassa pidemmän aikaa. Rokotuksia tarvitaan, Keltakuume ja hepatiitit. Lavantautia en ole ottanut.
Pekingissä olemme olleet lasten kanssa, mielenkiintoista, turvallista, mutta liikenne ja saasteet tekivät ulkona liikkumisen hankalaksi. Lapsiperheet viettivät aikaa sisäleikkipuistoissa ja puhdistetun ilman äärellä.
San Diego olisi lapsiperheelle paratiisi, lämmintä, paljon tekemistä ja näkemistä, siellä olemme olleet yhden lapsen kanssa.
Kroatia kesällä kiva, mutta miten mahtaa talvella?
Aasian suunnalla varmaan olisi edullisinta elää, Balista saa hyvän kuvan Eat, pray, love kirjasta. Omia kokemuksia ei ole. Thaimaa teille onkin jo tuttu.
Tsemppiä suunnitteluun!
Upean kuuloiset suunnitelmat! Parasta on, jos niitä voi muuttaa lennosta 🙂 me ollaan miehen kanssa kahdestaan oltu 3 talvea Thaimaassa ja tykätty kovasti Chiang Maista. Siellä on paljon verkossa töitä tekeviä, reissaavia lapsiperheitä ja erittäin kohtuuhintaista. Mun bogista löytyy mm.asuntojen etsinnästä ja hintatasosta postauksia. Jos ei koskaan ole Pohjois-Thaimaassa käynyt niin se on todella erilaista Thaimaata mitä esim. etelän saaret 🙂 Lisäksi todella turvallista ja thaimaalaisethan rakastavat lapsia 🙂
Ihan mahtavat suunnitelmat teillä! Kyllä mä suuntaisin noilla reunaehdoilla Aasiaan: Malesia, Thaimaa, Vietnam, ehkä jopa Intia olisi houkuttelevia. Lattarit on erittäin jees, mutta espanjan kieli on enemmän kuin eduksi.
Meillä ratkaisuna oli lopulta Espanja, koska aikaero ja säännölliset lennot Suomeen piti mahduttaa arkeen ulkomailla. Olen postannut muutamia arkisia tekstejä aiheesta, piipahda Miljonäärimutsin tontilla, jos kiinnostaa.
Ihania suunnitteluhetkiä!
Ei vitsi miten hienoa vau! Mä oon huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän toteutan unelmiani ja olen oppinut elämään tässä ja nyt sitten joskus sijaan.
Kutkuttavia suunnitteluhetkiä sinne!
Kohdetta en valitettavasti osaa suositella, mutta tutkisin tarkkaan sen että netti on oikeasti saatavilla. Mieheni matkustaa töiden takia ympäri maailmaa ja netin kanssa on monesti ongelmaa. Vaikka vuokra-asunnossa olisi netti niin vian tullessa korjaamisiin menee runsaasti aikaa. Kun on tottunut tähän mitä Suomessa on 🙂
Pidin kovasti Balista ja nimenomaan Sanur-kylästä. Olimme siellä häämatkalla ja siellä asustelee edelleen eräs suomalainen tuttavamme.
Balin Kuta beach on bilettäjien paratiisi mutta Balin saarelta löytyy kivoja kyliä (kuten Sanur), jossa on rauhallista ja lapsiystävällistä. Lämmin, edullinen ja ystävällinen paikka! Suosittelen!
Joo, on muuten ihan totta, että englannilla sietäisi tulla toimeen. Tai ruotsilla, mutta se ei taida kovin monessa kaukomaassa olla se toimivin kieli 😀 Espanjaa osaan yhden kansalaisopiston kurssin verran, eli käyttämättömyyttään en yhtään. Se on harmi, jos jotain tekisin toisin lapsuudestani ja nuoruudestani, opiskelisin enemmän kieliä. Nykyään ei vaan enää taivu päähän uudet kielet, ei ainkaan ilman hitonmoista duunia.
Ja totta, rokotuksetkin pitää muistaa ottaa huomioon. Sellainen perus ulkomaan kattaus rokotteita on hoidossa minulla, miehellä ja esikoisella, mutta kuopuksella ei. Ja kohdemaasta riippuen, lisäpiikkejäkin täytyy hakea.
No niitä sietääkin kahdehtia ja täällä asuvana olla niistä äärettömän onnellinen. Mähän tajusin vasta muutamia vuosia sitten, että vuorotteluvapaasta saa rahaa. Edelleen se tuntuu ihan älyttömältä, vau! Mutta näkisin tuollaisten breikkimahdollisuuksien pidentävän työikää vuodesta toiseen paahtamisen sijaan. Ja aika moni yrityskin on saanut alkunsa vuorotteluvapaan tuomalla ajalla 🙂
Kroatia ja Slovenia ovat paikkoja, joihin tahtoisin kovasti käymään! Nyt ajatuksena on kuitenkin lähteä jonnekin kauemmas, kun siihen mahdollisuus on. Kesäksi palaisimme kotiin (tai jäisimme matkan varrelle esimerkiksi Tallinaan kesäksi), sillä Pohjolan kesä on jotain niin ainutlaatuista ja upeaa. Ja just se, että minne kauemmaksi sitten lähdemmekään, kesällä olisi etenkin lapsille jo liiankin kuuma.
Hihi, hienoa! Mihin laitoit yv:n, en nyt ole huomannut sitä? Etten vahingossa ole hukannut viestiä, kun ilokseni olen saanut viestejä haaveeseemme liittyen monia kanavia myöten 🙂
Ai että, ihan nousi iho kananlihalle kokemustanne lukiessa – siis hyvällä tavalla! Vau! Vapaaehtoisena kehitysyhteistyöprojektissa kuulostaa ihan siltä, että sen voisi tallettaa ajatuksena mieleen sitä mahdollista vuorotteluvapaata ajatellen. Miten en ole tullut sitä ajatelleeksi! Varmasti upea kokemus, ja samalla saa annettua itsestään ja onnestaan muille konkreettisena apua <3
Oi ihana, kuulostaa mahtavilta vuorotteluvapaakokemuksilta. Ja luettelit siinä juurikin kohteita, joita ollaan mietitty meidän kodiksi puolen vuoden ajaksi 🙂
Tuskin tosiaan sellaista loskaa ja räntää naamaan -arkea vastaan tulee, ainakin näin toivon 😀 Mä olen ollut vaihdossa juurikin vain puoli vuotta, minkä aikana elämä ehti kyllä arkiintua. Vaikka onhan vaihtariarki tietenkin ihan erilaista kuin se perinteinen opiskelija-arki Suomessa silloin oli 🙂 Perinteistä työ-päiväkoti-ruokakauppa -arkea siis tulossa ei ole, mutta tällaista arkea kuin nyt olemme saaneet miehen hoitovapaan aikana viettää. Eri ympäristössä ja eri seikkailuiden parissa vain!
Kyllä, unelmien toteutuminen on mahtavaa 🙂 Afrikkaa on sitäkin mietitty – kiitos vinkistä ja kokemuksesta. Meillä ei ole kokemusta kuin Egyptistä ja Gambiasta, joten seikkailuja riittäisi. Jotenkin mieli vetää kuitenkin Aasiaan päin – tai sitten siihen Afrikan kylkeen, Sri Lankaan.
Joo, se kannattaa selvittää ja miettiä. Meillä on onneksi ystäväpiirissä ihmisiä, jotka ovat vastaavia irtiottoja tehneet, niin on voinut heitä konsultoida. Alle vuodeksi kun lähtee ja kirjat ovat Suomessa, pysyy Kelan tukien piirissä. Vaihtoaikanakin sain opintotukea, mikä oli mahtava juttu 🙂
Loistavalta kuulostaa! Mahtavaa!! 🙂
Mä oon muutaman kommentoijan kanssa vähän eri mieltä tuosta arjen kokemisesta. Kyllä puolessa vuodessa elämä jo arkistuu, jopa kuukaudessa käy niin. Tulee omat arjen rutiinit, vakkariruokakaupat, päiväohjelma, viikonloppuaktiviteetit jne.
Arkistuminen on kuitenkin eri asia kuin kotiutuminen. Siihen mulla on mennyt jokaisessa uudessa paikassa ainakin parisen vuotta.
Kohdehan voi olla tosi alkeellinenkin, kuten vaikka Delhi (no se ei kyllä ole rannalla, eli ei ehkä kuitenkaan tämä mut noin esimerkkinä) ja sitten sen alueen sisällä valikoi esim ekspattien suosiman asuinalueen, jossa on ilmastoidut kämpät, työtilat ja hyvät ruokakaupat. Sit sekin on hyvä tsekata että alueella on hyvä länkkärisairaala hätätapausten varalta.
Ah niin totta, Unkari! Ollaan käyty Budapestissä, ja voin kuvitella, miten monipuolinen maa, kulttuuri ja luonto koko maassa on. Jos suunnitelmissa olisi kesä reissussa, Unkari olisi vahvasti mietinnässä. Nyt kaivataan kuitenkin vähän kaemmaksi ja vähän enemmän normiarjesta poikkeavaa menoa – ja sen, että voidaat jättää kurahaalit varastoon reissun ajaksi 😀
Mäkin odotan, että pääsen jakamaan teille palasia seikkailuistamme 🙂 Ja haha, Portugalin sisälämpötilat kuulostavat tutuilta. Mä meinaan Saksassakin jäätyä talvisin. Ja sitten aina suomalaisena saa kuulla läppää siitä, että kestetään varmasti kylmää tosi hyvin, kun tullaan pakkasen keskeltä 😀
Oi kiitos oikein hyvästä vinkistä perusteluineen! Hyvät puolet kuulostavat kyllä juuri siltä, mitä toivoisimme kotipaikaltamme tuona puolen vuoden aikana. Verkkainen elämänrytmikin olisi opettavaista kokea osana omaa arkea, eikä vain lomaa. Voisi tällainen tättähäärä ehkä saada ahaa-elämyksiä. Jotenkin mieli vetää kuitenkin Aasiaan, mutta kaikki vaihtoehdot ovat vielä avoimena. Ja joo, vatsanpohjassa on aikamonen perhosten tanssi meneillään!
Aasia houkuttelee meitäkin – mutta sielläkin on niin paljon vaihtoehtoja, että ihan pyörälle menee pää. Mekin ollaan mietitty, että reissaisimme useammassa paikassa, mutta pidettäisiin vakituinen majapaikka yhdessä paikassa. Eli tekisimme lomamatkoja sieltä kaukomaa-arjestamme lähimaihin. Mutta saa nähdä, mikään ei ole vielä varmaa ja budjetti olematon 😀
Hei,
Itse neuvoisin, että Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ei ainakaan kannata mennä… Luonto ja sää ovat toki aivan mielettömän upeita, mutta en missään nimessä lähtisi sinne lasten kanssa ainakaan pitkäksi aikaa. Malariaa oikeasti esiintyy aika paljon, samoin siellä saa varautua olemaan jatkuvasti vatsataudissa (ei nyt niin vaarallista, mutta epämiellyttävää). Ja siellä esiintyy myös jossain määrin niitä vaarallisia tauteja, jotka Suomessa jo ovat unohtuneet. Lääkäripalvelujen saatavuus olematon, ja paikallisilla teillä 200 km matka voi kestää 8 h. Pimeällä liikkuminen on vaarallista, ja asua pitää muurien takana ja vartija pitää olla. Monituntiset sähkökatkot olivat diplomaattialueellakin arkipäivää. Minusta elämä kurahousujen kanssa on helpompaa kuin se jatkuva epävarmuus ja hygienian ja hyttysten vahtaaminen…
Ois kiva kuulla sun sähköpostiin tulleet vinkit, sillä meillä sama suunnitteilla vuoden päästä. Varsinkin lapsiperheiden kokemukset kiinnostaa. Espanja ois helppo, mutta Aasia ainutkertainen. Pattayjalla on suomalainen koulu, joten vois kuvitella, että siellä on suomalaisiakin enemmän.
Moni ystävä ja tuttava on menettänyt sydämensä Tansanialle ja asunut siellä myös lasten kanssa. Useimmilla on toki ollut asunto (ja vartiointi) työn puolesta. Olosuhteet voivat olla haastavat tietenkin pienen lapsen kanssa.
Muutamat tutut asuvat aina osan vuoden Espanjassa, koska työ kulkee heidän mukanaan kätevästi. He eivät siis ole mitään eläkeläisiä, vaan ihan tavallisia työtä tekeviä nuorehkoja ihmisiä.
Kolmas kohde, johon tiedän monien muuttaneen on Saksa. Nämä ovat useimmiten olleet lapsiperheitä, jotka työ on maahan kuljettanut. Osa on viihtynyt, osa ahdistunut.
Matkustipa minne päin tahansa, sairasvakuutus kannattaa tarkistaa huolella. Voi myös työsi kannalta olla ihan kiva muuttaa maahan, josta tarvittaessa pääsee Suomeen kohtuuhintaisesti ja pienellä vaivalla.
Itse olen rakastunut espanjaan. Olimme helmikuussa 2 viikkoa espanjassa vuoka-asunnossa ja haaveilin pitemmästäkin asumisesta siellä. Ilmasto on sopiva talviaikanakin, ruoka on edullista ja paljon katseltavaa ja ihmeteltävää! Ehdottomasti suosittelen espanjaa!
Ihanalta kuulostaa jo suunnitteluaste. Kyllä mekin vielä joskus. Seurailen ilolla mitä tuleman pitää. ��
Ja sit kyssäriä..miten nousit sieltä väsymystunnelista? Musta tuntuu että mä oon jo kovaa kyytiä tipahtamassa jonnekin mustaan. Kaikki on hyvin, mutta mieli maassa ja mikään ei tunnu miltään. Mahdollisesti ainakin osin hormonaalista täälläkin, lopetin yöimetykset jota myöten vuosikkaan imetys vähentynyt puoleen. Plääh..uskon et kaikki on taas pian ok, mut masentaa sekin että nää kauniit kesäpäivät lipuu ohi, eikä inspais mikään. ��
Mainiota kesäfiilistä teille!
Sylvia
Yksi aiemmin ei mainittu vaihtoehto: Meksiko. Olen ollut pari kertaa useamman viikon Yucatanin niemimaalla omatoimisesti sukellusreissulla, ja paikka kiehtoo monella tavalla. Cancun ja Playa del Carmen ovat turistirysiä, mutta niistä etelään esim. Tulumin alue on kiehtova. Toki ei mikään riskitön vaihtoehto sekään, mutta mahtava ilmasto Suomen talviaikaan, katuruoka on hyvää, ihania rantoja löytyy, Maya-intiaanien rauniot ovat upeita, ja hintataso Suomea huomattavasti edullisempi, kunhan ei mene turistirysiin pahimpaan sesonkiaikaan (esim. joulunaika ja uudenvuoden viikko jolloin kaikki Jenkit lomalla).
Aa ok. Mä ajattelin että jätitte Uuden-Seelannin pois kun se on niin kaukana ja kallista mennä ja siten muutkin kaukomaat. Jos kuitenkin kauas menette niin mites olis Havaiji? Siellä kun pärjää englannilla (tietty), mutta on kuitenkin tropiikkia.��
Valitettavasti Australia on nykyään kyllä aika Suomen hintatasoa eli en sanoisi halvaksi… Ainakaan isoimmissa kaupungeissa siellä. Ihana maa kyllä ja sinne halajan takaisin, vaikka sielläkin kyllä 40C lämpötilat ihan Perthissäkin oli yhtä tuskaa välillä.
Menipä kommentti väärään paikkaan. Piti mennä tuohon allaolevaan vastaukseen.
Tuon Havaijin lisäksi piti ehdottaa vielä Chileä. Se on lattarimaista länsimaisin joten ei tarvitsisi ihan alkeellisissa oloissa kärvistellä. Luonto myös upea, aavikosta lumihuippuihin. Siellä myös englannintaitoista väkeä enemmän kuin muualla lat. Amerikassa. Näin mainosti mulle chileläiskaveri ja mitä olen lukenu niin pitäis ehkä paikkansa.��
Aivan mahtava uutinen 🙂 jännään teidän puolesta mihin päädytte. Meillä kans suunnitelmissa ulkomaille lähtö. Ehkä vaan 3 kuukautta. Itse ottaisin hoitovapaata sen ajan ja mies suorittaisi samalla harjoittelun. Mies opiskelee (uuden) ammatin joten on mahdollisuus suorittaa harjoittelu ulkomailla. Win-win tilanne 😀 Toivottavasti kaikki suunnitelmat menee vaan nappiin. Thaimaa kuulostais kivalta. Ilmasto houkuttelee ja valoisuus. Pääsis pakoon kylmää ja loskaa. Ainut missä oon epävarma on välimatkan pituus. Jos jotain sattuis ja pitäis päässä nopeesti Suomeen. Siksi mietin myös Eurooppaa. Ihania ja houkuttelevia paikkoja on vaan niin paljon!
Hawaiista huomautan kainosti että siellä oleminen on tyyristä touhua. Yhdysvalloissa on toki paljon nähtävää ja voisitte vaikka kruisailla ympäri maata asuntoautolla.
Oo, kuulostaa ihanalle. Meillä on ollut joskus samanlaiset haaveet, mutta uskallus sitten puuttui. Ja nyt harmittaa… Mutta ehkä sitten eläkkeellä.
Suosittelen tutustumaan Eurooppaan. Itse pidän portugalista ja siellä varsinkin Madeira ja Azores, joista Azoreille olisin voinut jäädä pysyvästi. Kroatia ja Sisilia on myös ihania kohteita.
Ihanaa matkaa teille! 🙂
No mutta, kuulostaa siltä että teillä on suunta selvä jo 😀
Meille tuli muuten ekalla pitkällä perhelomalla yllätyksenä se, miten kalliita pidemmät matkavakuutukset on, ja kaikki summat kertaa neljä :-O Kannattanee aloittaa kilpailuttaminen ja etsiminen hyvissä ajoin.
Upeaa, hyvä te! Mulle tuli ekana mieleen ehdottaa Singaporea. Ei ole omia kokemuksia, mutta kaverini on asunut siellä lapsena ja hommat oli toimineet. Siellä pärjännee englannilla, maa (kaupunki) on kehittynyt (työskentelyfasiliteetit) ja on lämpöä. Jännittävää lukea, mihin lopulta päädytte! Onnea matkaan!
Nappi
Eikös Sri Lanka ole Intian kyljessä? Vai mietitkö Madagaskaria?��
Tosi ihana juttu. Jos jotain kadun, niin sitä, ettemme aikanaan lähtenee ulkomaille, kun lapset olivat pieniä. Kun koulut alkavat, on vaikeampi lähteä, niin se vain on.
Kannattaa kuitenkin varmistaa, että saatte kotihoidontukea, kun asutte ulkomailla. Kelaanhan pitää ilmoittaa, kun lähtee väliaikaisesti maasta pois. Näin esim. vaihto-oppilaat joutuvat tekemään.
Sirkku Pirkanmaalta
Niin ja itse lähtisin maahan, jossa on edullinen hintataso ja lämmintä.
edelleen Sirkku
Oi, mikä ihana ajatus!! Itsellä sama mielessä, tosin niin paljon vanhempana, että koska nuorin lapsi päättää peruskoulunsa vuoden päästä, ehkä sitten kun ovat kaikki omillaan…. =)
Itselle tulee ensimmäiseksi mieleen Aasia, koska jos haluaa lämpöä ja edullisuutta (matkaa en tässä laske, vaikka niitäkin tarjouksia toki löytyy ihan älyttömän halvalla), sieltä sitä löytyy. Etelä-Eurooppa ei ole talvella lämmin, yksinkertaiset ikkunat ja kylmä meri yhdessä on joulu-helmikuussa varsin kalseaa…
Thaimaa on paljon muutakin kuin ne P:llä alkavat ”paratiisit”… tämän tiedätkin jo. Itse olen parhaat viikot Thaikkulassa viettänyt Hua Hinissä, jossa turistien keski-ikä lienee jo 65+, mutta ei tyttökatuja/baareja eikä mitään mieletöntä remuamista. Takuuaurinko ja hyvä ruoka.
Toisaalta jonkinmoinen ”reppureissu” junalla esim. Thaimaasta Singaporeen ja muualle Malesiaan voi olla mielenkiintoinen. B&B tyyppisiä majailupaikkoja ei tietenkään ole hirveästi tarjolla, mutta netti on siitä hauska kapine, että sieltä löytyy uskomattomia asioita.
Toivottavasti saatte kaiken järjestymään ja ikimuistoiset perhekuukaudet vietettyä!! Pysyttelen linjoilla jo uteliaisuudesta.
Austraaliaan!
Oltiin muutamia vuosia sitten lasten kanssa puoli vuotta Katmandussa, Nepalissa. Lapset lähtiessä 4v ja 2v. Olin vapaaehtoishommissa, mies hoiti lapsia. Hieno reissu, mahtavat muistot! Ja ikuinen kaipuu Nepaliin. Suosittelen lähtemään, säätämisestä ja kaikenlaisista odottamattomista haasteista huolimatta. On se sen arvoista. 🙂
Mä nyt täälläkin liputan Väli-Amerikkaa. Helppoa ja halpaa matkustaa maiden välillä (etenkin jos kestää kanabussit!), lapsiystävällinen kulttuuri, värikästä, taivaallista ruokaa, monipuolisia maisemia sademetsistä, tulivuorista, vesiputouksista turkooseihin laguuneihin, intiaanitemppelien rauniot – ja englannilla ja elekielellä pärjää alkeellisesti ja espanja tarttuu. Toki, nämä samat perustelut toimivat varmasti Aasiaankin mutta jotenkin rakastan lattarikulttuuria ja elämäntyyliä. Tuossa ajassa ehtisi nähdä hyvin Meksikoa, Guatemalaa, Hondurasia, Belizeä (joka on kyllä blaah mutta silti) ja myös alempana Costa Ricaa, Nicaraguaa, Panamaa…
(Meillä kun on taas maalotto päällä niin yhtenä ehdokkaana on Uusi-Seelanti. Tulette sitten kylään jos Auckland kutsuu.)
Hei Hanne, lähetin mailia sivupalkissa olevaan osoitteeseen: mutsi(at)mutsiavautuu.com, mutta paluupostissa tuli virheilmoitus, jonka mukaan vastaanottajan sähköpostiosoite on virheellinen. Onko tuo sähköposti vielä käytössä vai miten sinuun saa yhteyden? Lähetän siis viestiä eräästä keskustelutilaisuudesta, johon pyytäisin sinua mukaan (palkallinen homma). -Heidi
Mä lähtisin Thaimaahan. Lennot eivät ole sikakalliit ja siellä eläminen on halpaa. Jos työ on kirjottamista niin aikaero ei lienee haittaa ja paltsut voi pitää illemmalla. Kaveriperhe on asunut siellä 3-12kk pätkiä. Chiang Maissa, rannikolla sekä myös saarella. Töitä tehden Suomeen päin koko ajan. Heillä maksoi talon vuokra siellä muistaakseni 200 eur.
Meillä vapautuu meidän kaupunkikämppä ehkä syksyllä vuodeksi käyttöön. Mutta Katalonia taitaa olla kylmä paikka 🙂 Etsimme asukkaita, jotka saavat niin kaupunkikämpän kuin vuorilla olevan möksän käyttöönsä, mutta työtä vastaan, eli hoidettavaksi jäävät elukat ja mökin piha.
Ja minä täältä Kanadasta tungen lusikkani soppaan ja muistutan, että USA:ssa ei voi olla kolmea kuukautta enempää ilman viisumia. Ja viisumia ei ihan helposti saa.
Anomalla on mahdollista saada 6kk:n turistiviisumi.
Aaah joo, en tosiaan tarkoittanut sitä 🙂 Uusi-Seelanti on elinkustannuksiltaan paljon kalliimpi kuin esimerkiksi moni Aasian maa. Ja lentoliputkin voi saada muualle ”kauas” paljon edulisemmin kuin Uuteen-Seelantiin. Havaji olisi kyllä kiinnostava paikka, ei ole tullut mieleenkään!
Ootte te ihania <3 Melkein voisin ulkoistaa reissun suunnittelun ja käytännön asioista hoitamisen teille :) Chile on maa, jossa olen tahtonut käydä sen jälkeen, kun kaveri oli siellä vaihdossa. Upealta kulttuurilta ja maalta vaikutti! USA kiinnostaisi myös, mutta koko aikaa ei siellä hintojen takia oikein voitaisi olla. Ja tietty olisi kiva, jos ei tarvitsisi viisumeja säätää, kun tätä aikaa ei tässä kovin paljoa ole. Mutta mietittiin, että jos vain budjetti antaa periksi ja päädytään jonnekin lentojen kannalta hyvään kohteeseen, voitaisiin kotimatkalla käydä Los Angelesissa tai Key Westissä. Ekassa en ole käynyt, mutta kiinnostaisi isosti ja tokassa olen käynyt nuoruudessani ja tahtoisin näyttää paikan myös perheelleni.
No selvää ei kyllä ole, millään tavalla 😀 Mutta jonkinlainen intuitio kai tässä ohjailee.
Ja voihan kartasto sentään, Sri Lankaa tarkoitin, sitä Intian kyljessä olevaa 😀
No jospa me Kristan perheen kanssa voidaan pieni palanen ihanuutta blogien kautta antaa teille ja muillekin lukijoille 🙂 Ja toivottavasti teidänkin haave toteutuu aikanaan!
Me mietittiin silloin alkuperäisen vuorotteluvapaasuunnitelman aikaan toisena vaihtona Uudelle-Seelannille juurikin Australiaa. Olisi ihana saada kokea se maa niin, että saisi elelllä siellä pidempään. Nyt suunnitelmien muuttuessa, budjetti ei kuitenkaan ihan riitä Australiaan.
Malesia kuulostaa mielenkiintoiselta ja tuntemattomalta maalta itselleni. Hieman taitaa olla turvaton tällä hetkellä, mutta eipä tässä viime aikaisia tapahtumia miettiessä missään voi luottaa turvallista olevan.
Mustakin tuntuu, että mennään niin kauaksi kuin mahdollista, nyt kun kerran pidemmäksi ajaksi lähdetään. Kiitos hurjasti kokemusten jakamisesta! San Diego olisi varmasti upea, sitä ei oltu aikaisemmin mietittykään. Koko ajaksi sinne tuskin päädytään, mutta voisi hyvinkin miettiä, että jos budjetti vain antaisi periksi, sinne piipahdettaisiin toviksi vaikka kotimatkalla. Ja joo, Balista minäkin saman kirjan perusteella kiinnostuin kovasti!
No miten olisi maailman ympäri lasten kanssa? 🙂 silleen karkeella haravalla poimien, että voi pysähtyä: Mongolia, Bali, san siego, peru/chile, kap kaupunki
Tosta sais jo hyvin kirjan aikaan 🙂 ja välillä voi olla helpommissa paikoissa hengähtämässä (ottaa vaikka jonkun kanadan kaupungin)
Kannattaa muuten tarkistaa Panama: käsittääkseni englannin kielinen ja suht toimiva maa
Jesh!! Omalla kokemuksella: suosittelen tätä! Tuli myös yllättävän edulliseksi verrattuna edestakaisten lentojen hintaan (täällä enemmän: http://www.salamatkustaja.com/2014/05/maailmanymparimatka-nain-paljon-se.html)
Mutta jos haluaa pistäytyä välillä Suomessa työasioissa, se voi olla hankalaa jos on jossain vähän eksoottisemmassa paikassa josta lennot Eurooppaan kalliit.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Mullekin tuli tää mieleen ja niitähän taitaa olla sellasia maailman ympäri lentopakettejakin, joissa hinnat vaihtelee sen mukaan kuinka monta etappia haluaa. Näkis koko pallukan monelta suunnalta siinä. En sitten tiedä kyllä että onko toi lasten kanssa kovin raskasta.
Kuulostaa hyvältä! Ja kiitos kivasta blogipostauksesta jälleen.
Me ihastuttiin Tanskan länsirannikkoon ensimmäisellä surffipainotteisella lomamatkalla 9v sitten ja pikkuhiljaa haaveet ovat toteutuneet niin, että loma-asunto onkin muuttunut kodiksi. Tukipaikkana toimii tarkemmin Hvide Sande ja kodilta on kivenheitto Pohjanmeren rantaan, ikkunoista siintää upea dyynimaisema ja surffaus on mahdollista niin usein kuin vain aika antaa myöden. 4-v lapsi sanoi juurikin pari päivää sitten katsellessaan ikkunasta ulos, että äiti, eihän muuteta täältä ikinä pois 🙂
Mutta vaikka fasiliteetit toimii ja isoihin kaupunkeihin on lyhyt matka, Saksaankin vain 300km, etsitte selkeästi lämmintä paikkaa kaukomailla joten emme selkeästi kohtaa täällä kun haaveenne toteutuu 🙂 Mutta pitäkää paikka mielessä, kun etsinnässä on luonnonläheinen rantalomakohde läheltä.
Meilläkin oli lapsuudessa kaksi kotimaata joiden väliä reissattiin parin kuukauden välein! Se oli tosi hauskaa aikaa ja haluaisin myös parin vuoden päästä muuttaa noin vuodeksi ulkomaille perheen kanssa.
Miehen kanssa ollaan kuitenkin koko aikuisikämme asuttu muualla kuin kotimaissamme, eli muutto ulkomaille olisi meidän monikulttuuriselle perheelle aika luonnollinen veto!
Me ollaan asuttu alle kouluikäisten lasten kanssa useita vuosia Brasiliassa ja Italiassa. Muualla koulu tosin alkaa Suomea aiemmin, mikä oli sekin ihan kiva kokemus. En voi kuin suositella – ja pidän peukkuja että haaveenne toteutuu!
Ai niin ja kandee tarkistaa maksetaanko kotihoidon tukea EU-alueen ulkopuolelle – meille ei maksettu.
Perheemme on viettänyt kaksi pidempää lomajaksoa Malesiassa (tosin puhutaan vain alle 2kk reissuista) mutta itse uskoisin että siellä voisi hyvin viihtyä sen puoli vuottakin ja näkemistä ja kokemista riittäisi. Lennot Malesian sisällä myös erittäin edullisia ja eläminen muutenkin. Mm. Kuala Lumpur, Borneo, Singapore, Kota Kinabalue, Kuching, Sandakan, Selingan Turtlesit island on tullut kierrettyä reissuilla ja paljon muuta.
Heitän lusikkani soppaan Australiassa asuneenaa ja Uudessa-Seelannissa reissanneena: us-ko-mat-to-mia paikkoja. Sanoisin, että jäätte katumaan ellette edes jossain vaiheessa mene. Itse lensin Australiaan edullisesti Kilroyn maailman ympäri matkan kautta, jossa hinta määräytyi stoppien mukaan (tuolla ylempänä siitä jo puhuttiin). Ja Australiasta lento viereiseen Uuteen-Seelantiin oli edullinen, ehkä reilu 100 dollaria eli vajaa 100 euroa. Australiassa on tosi helppo löytää edullisia vuokrakämppiä ja asuminenkaan ei musta ollut mitenkään tuskaisen hintavaa. Mutta toki jos selkeästi Suomea edullisempaa paikkaa kaipaa, niin ehkä se ei ole sitten. Mutta liputan vaan näiden maiden puolesta ja aivan ehdotomasti kannattaa mennä, jos yhtään sinne kaipailee.
Malesiasta olen kuullut paljon hyvää myös. Etelä-Koreaa liputan myös: edulliset asuinkustannukset ja toimiva ja siisti yhteiskunta omien kokemusten mukaan.
Minäkin ajattelin ehdottaa Chiang Maita. Siellä on mukavan kansainvälinen tunnelma (paljon luovan alan ihmisiä ja ”hipsterikulttuuria”) ja hyvät mahdollisuudet luoda suhteita muihin ulkkareihin. Lapsillekin sieltä varmasti löytyy kavereita expat-porukoista. Ja pohjoisthaimaalainen ruoka on ihan mahtavaa! Kaupungissa on myös tosi kivoja aktiviteetteja tarjolla: esim. korupajoja, kokkauskursseja, joogaa.
Plussana myös se, että Chiang Maista on helppo tehdä reissuja Laosiin, Vietnamiin, Kambodzaan, tietysti muualle Thaimaahan, ja Burmaan (aivan ehdoton matkakohde <3 <3 <3 ) Sri Lankallekin pääsee helposti lentäen. Ja junamatka Thaimaan halki Malesiaan on jo itsessään elämys!
Me tehtiin kahden lapsen kanssa viime talvena 3 kk pituinen Aasian kierros: Hongkong-Malesia-Thaimaa-Vietnam-Hongkong. Alkuperäisenä ajatuksena oli olla reissussa puoli vuotta ja mennä Kaliforniaan tai Costa Ricaan. Budjetti ja aikaero ajoi meidät Aasiaan. Mies teki onnistuneesti etätöitä reissussa ja itse hengasin lasten kanssa ja pidin sapattivapaata. Upea reissu ja todella suosittelen lähtemistä!
Itä-Afrikkaan, Keniaan! Pääkaupunki Nairobi tarjoaa kaiken , siis kaiken, ja onhan siellä rannikolla mombasa ja muita rantakaupunkeja sekä paljon muita ihania ( ei turisti) paikkoja. Eläminen on niin edullista kun toivoo se olevan. (Anoppini vuokraa tontillaan kämppiä) on supermarketteja joista saa kaikkea mitä täältäkin ja sitten on tarvis market places… 🙂 kulttuuri ja ihmiset ihania ja ystävällisiä.
Ovat alas huono luotto, on ongelmia yrityksesi, koska se ei ole yritys, hanke, Tarvitsetko House oman? Tarvitsevat taloudellista apua kaikki osa elämääsi? Seeking tahansa muotoja lainaa 3% korko 2-3 päivän kuluessa? Hylättiin toistuvasti hylännyt pankkien ja muiden rahoituslaitosten? Hyvä uutinen on tämä! Tarjoamme kaikenlaisia ??lainaa vähimmäismäärä €5000,00 euroa to €17,000,000.00 euroa enintään korko 3% kumoaa. Onko lainan kehittämiseen liiketoiminnan / laajentaa yrityksille kilpailuedun. Olemme sertifioitu, luotettava, luotettava, tehokas, nopea ja dynaaminen yhteisiin töihin ja kaikenlaisen kiinteistöjen rahoituksen liiketoimintaa, vastaa tähän viestiin: cnomencreditservice@gmail.com info. Laina yritykset.
Tarjoamme pitkäaikaiset lainat yhdestä kuukaudesta Seitsemäntoista vuotta ja Tarjoamme myös seuraavia lainojen ja paljon muuta;
* Personal Lainat (vakuudelliset lainat)
* Business Lainat: (vakuudelliset lainat)
* Health laina
* Velka Laina
* Home Loan
Ole hyvä, jos olet kiinnostunut rahoitustarjouksen, älä epäröi ottaa yhteyttä tänään, voit lähettää sähköpostia osoitteeseen: cnomencreditservice@gmail.com
Vilpittömästi sinun
Kinga Abraja
Mainonta Agentti
cnomencreditservice@gmail.com