Postaus sisältää saatuja tuotteita ja *-merkittyjä affiliate-linkkejä

Tiesitkö, että paljon lukevissa perheissä lapset ovat kuulleet jo kolmivuotiaina miljoonia sanoja enemmän kuin perheissä, joissa kirjoja ei lueta? Tai sen, että peruskouluissamme on tällä hetkellä 50 000 lasta, joiden tulevaisuus on vaarassa puutteellisen lukutaidon vuoksi? Entäs sen, että kirjoja lukevien teini-ikäisten sanavarastossa on jopa 70 000 sanaa, kun taas vähän tai ei ollenkaan lukevien kavereiden on tultava toimeen 15 000 sanalla?

Jos kirjailija Timo Parvelan kolumnissaan esittämät faktat pitävät paikkansa, on minulla miljoona syytä nostaa blogissani useammin esiin hyviä lastenkirjoja. Ja sitä paitsi: eräänkin tällä hetkellä 33-vuotiaan naisen elämään pureutuvan tutkimuksen perusteella väitän, että lapsuudessa luetuilla kirjoilla on valtava merkitys koko ihmisen loppuelämään. Tuskin ilman lapsuuteni jokailtaisia satuhetkiä olisin nyt tässä, lievästi lukihäiriöisenä elättämässä itseni kirjoittamalla. Vähän isomman populaation kattava brittitutkimus taas osaa kertoa, että jokainen lukutaidon kehittämiseen käytetty punta tuottaa 25 punnan säästön tulevaisuudessa.

Sen lisäksi, että lukuharrastus on kertakaikkisen ihana ja antoisa, se on myös hyödyllinen ja kauas tulevaisuuteen kantava. Siksipä tässä läjä mainioita kirjoja vaikkapa lahjapapereihin käärittäväksi. Jokaista kirjaa yhdistää kotilähiöni Herttoniemi, sillä niiden tekijä tai toinen tekijöistä asuu täällä lähiössämme. On tämä Herttoniemi sen verran satumainen paikka!

Ismo Puhakka ja Paula Ahola: Hei, hommiin!*

Hittikamaa alle kouluikäisten maailmassa, jossa erilaiset ammatit ovat kutkuttavan jännä asia. Sivuilla käydään läpi riimitellen erilaisia ammatteja, kuten palomies, kokki, poliisi ja pappi. Oman ammattirunonsa ansaitsevat myös esimerikiksi runoilija, ilmapallokauppias ja roisto. Piirroksissa yhdistyy rennosti näkyviin jätetty piirtämisen jälki sekä herkän usvainen vesiväritunnelma.

Pipsa Pentti: Lyyli ja hurja Paperi-Hukka*

Tarina omien pelkojen ja epävarmuuden voittamisesta. Päähenkilö Lyylin piirtämät paperinuket heräävät kirjassa henkiin ja saavat Lyylin lähtemään seikkailuun ja unohtamaan pelkonsa. Kuvakirjaksi kirjassa on paljon tekstiä, mikä sanoja rakastavana miellyttää itseäni. Kirja sopii hieman vanhemmille lapsille, sillä tekstin ja kuvien taakse piilotettujen ajatusten esiin kaivelussa nelivuotiaskin tarvitsi vielä vähän apua. Pipsa on tänä vuonna ehdokkaana ensimmäistä kertaa jaettavan Runeberg Junior -palkinnon saajaksi, mikä on esikoiskirjailijalle mahtava saavutus.

Pekka Jäntti ja Ossi Pirkonen: Elämä on heleä*

Kirjassa käydään läpi aakkoset lyhykäisten runojen muodossa. Kirjan sivuilla matkaa tekevät ystävykset Aasi ja Etena, jotka ymmärtävät aakkosten läpi kulkiessaan ystävyyden ja rakkauden merkityksen. Minähän en ymmärrä juuri mitään graffiteista ja sarjakuvista, mutta kirjan piirroksissa on amatöörin silmään sellainen meno. Hyvin poikkeuksellinen yhdistelmä siis: katutaiteen mieleen tuovat piirrokset yhdistettynä tankamittaisiin runoihin.

Inka Nousiainen ja Satu Kettunen: Yökirja*

On kirjoja, joiden lukemisesta nauttii yhtä paljon niin kuulija kuin lukija. Tämä on sellainen kirja. Teksti kietoutuu ympärille pehmeänä, jännittävänä ja lohdullisena kuin samettinen yö. Kirja saa lapsen kuuntelemaan hipihiljaa, sillä niin paljon makusteltavaa se tarjoaa pienen ihmisen mielikuvitukselle. Tätä kuvakirjaa ei voi lukea iltasaduksi lasten sängyn vieressä istuen. Kuvitus on niin iso osa tarinan maagisuutta. Kirjan sivuille on saatu mahtumaan niin paljon syviä värejä ja pieniä yksityiskohtia, että ihan hengästyttää kuin keinussa otettujen kovien vauhtien jälkeen. Ei ihme, että kirjan kuvittaja Satu Kettunen sai viime vuonna Rudolf Koivu -palkinnon.

Hanna Lundstörm (suom. Tittamari Marttinen) ja Maija Hurme: Onnen Kuplia – runoja aloittelijoille

En ehkä kestä, miten arkisen söpö kirja! Lapsen ensimmäiseksi runokirjaksi mietitty kirja pitää sisällään tarinoita lapselle tutuista asioista: sinne ja tänne roiskuvasta hammastahnasta, pölynimurin murisevasta mahasta ja siitä miten hiekkalaatikolla leikkiessä hiekkaa menee suuhun asti. Runoissa on tarttumapintaa omaan elämään, joten pienikin lapsi malttaa keskittyä kuuntelemaan. Kuvitus ovat ihanan lapsekas sekä rento ja tuo mieleen muistoja ajoilta, kun itse olin pieni. Sekä teksti että kuvat ovat harvinaisen hyvin tasapainossa: molempia tarvitaan ja molemmat ovat yhtä tärkeitä.

Liisa Kallio: Pikku Papun Orkesteri*

Jotkut kirjat kuuluvat niin olennaisena osana tiettyyn elämänvaiheeseen, että ne tuovat joka kerta mieleen muistoja tietyltä ajanjaksolta. Pikku Papu on minulle yhtä kuin esikoisen vauvavuosi. Pikku Papun Orkesteri -kirja on sarjan uusin, ja Papun meininki on entisellään. Kirjassa on roiskuvan värikäs kuvitus ja loruja Papusta ja hänen ystävistään. Lorut voi myös laulaa, ja kirjan lopulta löytyykin sekä nuotit että cd, joiden tahdissa runoista tulee musiikkia. Liisa Kallio asuu oikeastaan naapurilähiössä, mutta koska pitää sentään työhuonettaan täällä Herttoniemessä, on hän ansainnut paikkansa postauksessa.

Kerttu Ruuska ja Nadja Sarell: Elsa ja Lauri juhlissa*

Omasta arjesta tuttujen asioiden läpikäyminen satukirjan kanssa on meidän perheessämme toimiva tapa. Siksi lapset ovat rakastaneet Elsa ja Lauri -sarjan jokaista kirjaa, jossa uimahallireissut, luisteluretket ja matkustaminen lentokoneella käydään läpi tarkasti. Niinkin tarkasti, että se on aikuiselle vähän puuduttavaa luettavaa. Lapset kuitenkin haluavat kuulla jokaisen pikku yksityiskohdan ja kihertäen kikatella, miten me omassa arjessamme teemme ihan samalla tavalla. Sarjan uusimmassa kirjassa valmistaudutaan juhliin ja käydään isoäidin syntymäpäiväjuhlilla. Kuvitus on rempseää ja rehevää, mutta samalla niin yksinkertaista, että lasten on siihen helppo samaistua. Kirjan kuvittaja Nadja Sarell ei ole vielä tajunnut muuttaa tänne meidän lähiöön, mutta sentään työhuoneensa hän on fiksuna naisena perustanut tänne satumaiseen Herttoniemeen.

Jaa