Parisänkyasioissa on tullut aika nousta seuraavalle tasolle. Me olemme miehen kanssa nukkuneet viime vuodet tatamien päälle levitetyllä futonilla, mutta nyt olisi aikomuksena nousta maanrajasta ylemmäs, ihan oikeiden sängynjalkojen päälle nukkumaan.

Sänkyratkaisumme on ollut enemmänkin käytännön sanelema. Lattialla olevasta sängystä eivät vauvat, taaperot ja lapset ole päässet putoilemaan, eivät ainakaan kovin korkealta. Sinne on lasten ollut myös kiivetä meidän aikuisten väliin kesken yön. En jaksa olla nostelemassa lapsia kesken unieni yhtään ylimääräistä, joten sänkyvaeltajat saavat hoitaa sen homman ihan itse mahdollisuuksien mukaan.

Lattialla oleva patja on ollut myös nätti ja mukavalla tavalla Japaniin kumartava. Kotimme värikylläisyyden keskellä se on ollut askeettisuudessaan kiva vastakohta, mikä on kiinnittänyt ihmisten huomion. Saan yllättävän paljon kyselyitä meidän sängystä ja futonilla nukkumisesta, vaikka en niistä ole sen kummemmin Lähiömutsissa puhunutkaan. Tähän on tulossa parin postauksen verran muutosta, mutta niihin myöhemmin. Nyt pitäisi löytää sänky sen futonin ympärille.

Mulla oli ollut mielessä kevytrakenteinen ja massiivikoivusta nikkaroitu sänky, jossa olisi hyvä sekoitus Japania, modernia viisikymmentälukua ja skandinaavisuutta. Jalat olisivat niin korkeat, että makuuhuoneesta tulisi mukavan ilmava ja että sängyn alta olisi helppo siivota. Valmistajan olisi hyvä olla suomalainen, ja mietin sänkyä myös käytettynä.

Juuri oikean sängyn löytäminen olikin odotettua vaikeampi tehtävä. Vähän kuin etsisi täydellistä mustaa t-paitaa – sellaista ei löydy, ei ainakaan kiireessä. Kiire meillä ei sängyn kanssa onneksi ole, sillä voidaan vallan hyvin pötkötellä unillamme lattiarajassa kunnes täydellinen unikumppani löytyy.

Sain kuulla tietävämmiltä, että sängynrunkoja on hankala löytää, sillä niitä ei oikein ole enää järkeä valmistaa. Jengi kun tapaa nykyään ostaa sängynsä runkopatjoina. Silloin ei tarvita erillistä sänkyä, vaan korkeintaan joku päätylauta, jos siltä tuntuu. Ja totta tosiaan, niinhän minäkin nukuin nuoruuteni runkopatjalla. Lopulta sillä samalla patjalla nukkui myös poikaystäväni, jonka kanssa tuo runkosänky kannettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Sillä samalla me nukuimme, kunnes ostimme tuon futonpatjan, jolla nytkin nukumme, poikkikseni ja minä.

Päädyin hakemaan inspiraatiota sieltä, mistä aina: Pinterestistä. Köykäiseksi jäi sato sieltäkin parin illan selaamisen jäljiltäkin. Mutta huomasin ihmeekseni pinnaavani myös vanhoja rautasänkyjä. Ne ovat niin kaukana alkuperäisestä ajatuksestani kuin olla ja voi! Vai ovatko sittenkään? Viisikymmenlukua noissakin on, vaikka ovatkin ihan eri tyyliä. Lisäksi sellainen repaleinen ja rönsyilevä Sookie Stackhouse -romantiikka on vedonnut muhun aina. Mieskään ei heti tyrmännyt ajatusta. En vain ole ihan varma, miten futonpatja tuollaisella käyttäytyy.

Mitä sanoo Lähiömutsin arvovaltainen lukijaraati? Lähdenkö metsästämään kotimaista, keveää ja massiivikoivuista skandisänkyä vaiko vuosikymmenien jo vähän ruostuttamaa rautasänkyä, jossa unet olisivat eittämättä kuin suoraan saduista? Ihan erilaisia sänkyjä molemmat, mutta luulisin nukkuvani molemmissa makoisasti.

Inspiraatiokuvat lainattu Pinterestistä, tarkemmat speksit Lähiömutsin tilillä.

Jaa