Yhteistyössä Kotipizza ja Suomen Blogimedia

 

Ihmismeren toisessa päässä kohoaa jättimäinen lava, jossa laumallinen miehiä soittaa cowboyhatut päässä ja sukat munissa. Bassot jyskyttävät countrylla maustettua teknobiittiä, ja kymmeniätuhansia ihmisiä tanssii mutapelloksi muuttuneella festarialueella. Suoraan lavaa vastapäätä ja mutaisen ihmismeren toisella puolella on Kotipizzan myyntikoju, jossa minä laulan mukana Rednexin Cotton Eye Joeta ja nappaan uunista pizzalapiolla pannupizzoja lautasille niin nopeasti kuin vain ehdin. Kauppa nimittäin käy.

On juhannus vuonna 1996 ja Vaasan Vaskiluodossa vietetään Rantarockia. Minä olen 13-vuotias ja ehdin tuona juhannuksena nähdä lavalla Rednexin lisäksi muun muassa Pandoran, Pharaon, XL5:n, Movetronin, Captain Jackin ja Nylon Beatin. Hyppään myös benjihypyn, nukun uimapatjan päällä Hiacessa keskellä festarialuetta – ja myyn nälkäiselle ja sateen kylmettämälle festarikansalle satoja höyryävän kuumia pizzoja äitini ja isini Kotipizza-kojusta.

Minulla ja Kotipizzalla on pitkä yhteinen historia, ja tuona aikana sekä minä että Kotipizza olemme löytäneet oman tapamme tehdä asioita. En olisi voinut ajatella silloin yli 20 vuotta sitten, että vielä joskus kaivelen vanhoja albumeita esiin ja muistelen noita aikoja kirjoittaakseni niistä yhteistyöpostauksen blogiini. Hyvä kun silloin olin edes kuullut jostain internetistä!

Minun ja Kotipizzan suhde alkoi virallisesti vuonna 1993, kun isä ja äitini ryhtyivät Kotipizza- yrittäjiksi Vaasan Rewell Center -kauppakeskukseen. Olen tehnyt läksyjä Kotipizzan takahuoneessa, piirrellyt käytettyihin pizzalaatikoihin ja syönyt perhepäivällisellä aika monta pizzaa. Pizzan tuoksu on minulle turvallinen lapsuudentuoksu.

Kotipizzassa olen myös päässyt duuninteon makuun. Alkuun tein vähemmän vastuullisia hommia – punnitsin tuotteita, laitoin pizzapullia kohoamaan, siivosin pöytiä, vein roskia ja täytin tiskikonetta. Sitten teininä aloin saada vastuuta: työskentelin kassalla, leivoin pizzaa ja tarjoilin.

Arvostan sitä, miten monelle nuorelle vanhempani ja muut Kotipizza-yrittäjät ympäri Suomen ovat tarjonneet vuosikymmenien ajan ponnahduslaudan työelämään. Minäkin kasvoin teiniksi yhdessä Kotipizzan nuorien työntekijöiden kanssa. Kun vanhempani ensimmäisenä Suomessa konseptoivat pizzalähettipalvelun, toi se kivoja juttuja teinilikan elämään – nuoria pizzalähettipoikia ja lopulta ikioman skootterin, kun yksi lähettiskoottereista jouti minulle menopeliksi.

Tahdoin ja sain tehdä Kotipizzassa satunnaisia vuoroja vielä silloinkin, kun olin jo vanhempien ulkopuolissa töissä lukion ohella. Aamuisin ennen avaamista siivosin ja jumputin streoista millenium-teknoa. Osaan edelleen Kotipizzan vanhan pizzalistan ulkoa – myös ruotsiksi, kaksikielisessä Vaasassa kun oltiin. Pizzan leipominen on kuin pyörällä ajaminen, kun sen kerran oppii, se jää takaraivoon. Kotibileissä on hauska hämmästyttää vieraita heittämällä pizzataikinaa leijana ilmaan. Pizzataikina kun tietenkin leivotaan käsin ja heitetään, eikä milloinkaan kaulita ja jätetä jauhoiseksi.

Nykyään vanhempieni vetämä Kotipizza on Laihialla. Moni asia on muuttunut niistä ajoista, jolloin tämänkin postauksen mustavalkoiset filmikuvat otettiin minusta ja isistäni lehtimainoksia varten. Tykkään siitä, miten noinkin iso ja valtakunnallinen ketju kuin Kotipizza haistelee etunenässä ruokatuulia, kuuntelee asiakkaitaan ja kokeilee rohkeasti uutta. He ovat esimerkki siitä, että isokin laiva kääntyy sukkelaan ja luovii nätisti aallokoissa, kun tiimi laivan sisällä on tarpeeksi motivoitunut ja pätevä.

Kotipizzan missio on ”tehdään maailmasta parempi paikka pizza kerrallaan”, ja se on hyvä missio se. Haastetta siitä ei kuitenkaan puutu. Tuolla kylillä kulkee paljon jengiä, joiden mielestä pizza kuuluu saada viidellä eurolla ja joiden mielestä ainut oikea täyte on liha, jonka alkuperällä ei ole mitään väliä. Mä arvostan isosti, että Kotipizza on lähtenyt arvotyöhön alalla, jossa monesti tavataan kilpailla vain hinnalla.

Itse kannatan kukkarollani mielelläni yksityisyrittäjiä, joiden takana on harmaata taloutta vastaan taisteleva ketju. Myös vahva panostus kotimaisiin raaka-aineisiin ja raaka-aineiden hankintaketjun avoimuus on poikkeuksellista. Luomuna listoilta löytyvät esimerkiksi kananmunat, joita Kotipizzan omasta tukusta saa ostettua vain luomutuotettuna. Vielä kun Kotipizzan pohjataikinapullille löytyisi taas tekijä Suomesta, sillä tällä hetkellä se tulee Hollannista. Pizza ei todellakaan ole mitään roskaruokaa, jos ainekset ovat kunnossa.

Äitini ja isini olivat aikoinaan 90-luvulla ensimmäiset tuulisähköön siirtyneet pikaruokayrittäjät Suomessa. Koko ketjunkin vastuullisuusajatuksia lukiessani tunnen olevani ylpeä kotipizzalainen – vaikka nykyään puenkin Kotipizzan essun ja huivin päälleni vain hämmästyttääkseni jälkikasvuani sillä, että äitikin osaa pyöräyttää pizzat kuin mummi ja paappa.

Tiedän olevani jäävi sanomaan, mutta Kotipizza on parasta pizzaa, mitä Suomesta saa. Antakaas, kun kerron miksi.

Olen ollut kasvissyöjä niin kauan, että en oikeastaan edes enää muista aikaa sitä ennen. Syön pizzaa harva se viikko, ja käyn myös muissa ravintoloissa kuin Kotipizzoissa. Vegetaristina arvostan, että Kotipizzassa tietää kysymättäkin vegetäytteiden olevan tuoreita aina kun mahdollista. Herkkusienet eivät ole tölkistä, eivätkä paprikat pakasteesta. Pizzan päälle saa rukolaa ja pohjan saa halutessaan ruiskuituisena ihan samaan hintaan. Ja valkosipuli on tuoretta, eikä mitään öljyssä lillutettua eltaantunutta kynsilaukkaa.

Tähän mennessä mun lempparipizza on ollut vegelankku – tulokas muutaman vuoden takaa. Siinä on kaikki niin kohdillaan, että tilaan sen sellaisenaan, mikä on aika saavutus pizzauunin lämmössä kasvaneelle. Yleensä kun olen niitä asiakkaita, jotka kyselevät paljon, tahtovat vaihdella täytteitä ja pizzan saapuessa pöytään kurkistavat pohjan alle tarkistaakseen senkin laadun. Vaadin pizzojeni tekijöiltä saman kuin vaadin itseltäni ravintolatyöntekijänä. Vegelankku on kaikkineen toimiva kokonaisuus.

Mutta nyt on kuulkaa jotain vielä vegelankkua mullistavampaa tarjolla. Sellaista, mistä on pöhisty hipsterikasvissyöjien Instagram-tileillä ja sipsikaljavegaanien Facebook-ryhmässä. Kotipizzasta saa nykyään vegaanijuustoa! Tätä uutuutta on valmisteltu kauan, ja minäkin olen saanut olla matkan varrella auttamassa makunystyröineni. Lopputuloksesta olen niin ylpeä!

Kotipizzan listoille tuli nyt marraskuun alussa kaksi vegaanista pizzaa, Vegaani Härkis burgerpizza ja Vegaani Härkis Kotzone, joissa vegaanista juustoa on. Vegaanijuuston voi kuitenkin valita lehmänmaitojuuston tilalle myös mihin tahansa muuhun pizzaan ilman lisäveloitusta. Hurraa, mahtava edistysaskel! Lihattoman lokakuun aikana Kotipizzoissa myytiin 16 prosenttia enemmän vegepizzoja syyskuuhun verrattuna, ja mielenkiinnolla odotan, miten vegaanijuusto ja uudet vegaanipizzat näkyvät myynneissä.

On ollut hienoa kasvaa aikuiseksi yhdessä Kotipizzan kanssa. Matkan varrella ollaan opittu, kokeiltu ja haettu suuntaa. Musta tuntuu, että nyt ollaan molemmat siinä iässä, että ollaan paikkamme löydetty. Paikoilleen ei silti missään nimessä olla kangistuttu, vaan kuljemme omaa tietämme ja ollaan persoja seikkailuille ja uusille kokemuksille.

Festivaaleistakaan minä tai Kotipizza ei olla kahdenkymmenen vuoden aikana luovuttu. Ja tiedättekö mitä? Ensi vuonna me päästään taas festaroimaan yhdessä. Vanhempani tulevat pitämään vuoden 2017 Provinsissa Kotipizzan ravintolaa ja pyysivät minua mukaan myyjäksi. Sanoiko joku festarit, pizza ja työnteoksi naamioitu hauskanpito? Todellakin minä ja kuuma sekä herkku festariheilani Kotipizza ollaan mukana.

Ps. Lähiömutsin Instagrammista löytyy arvonta, jossa voi voittaa lahjakortteja Kotipizzaan!

 

Jaa: