Kiitos kysymästä, hyväähän tässä. Tai sanotaanko, parempaa koko ajan. Kulunut syksy oli raskas ja kuluttava, myös työn saralla, bloggaajana. Vieläkin heikottaa, mutta kyllä tämä tästä.
Siksi kirjoitankin nyt postauksen, joka todennäköisesti tulee ärsyttämään monia. On ihmisiä, jotka tulevat pöyristymään siitä, että kehtaan valittaa. Luultavasti moni lukija häipyy virtuaaliovet paukkuen lähiöstä luettuaan tämän. Seuraavat ajatukset, mietteet ja lauseet ovat kuitenkin vaivanneet mieltäni koko syksyn, ja toivon niiden ääneen sanomisen ilman sensuuria niksauttavan asioita kohdilleen. Ehkä ne selventävät jotain teillekin, mutta eniten toivon asioista puhumisen selkeyttävän omia ajatuksiani.
Joskus syksyllä kirjoitin, että olen harkinnut blogin lopettamista tasan yhden kerran. Se oli vale. Tänä syksynä olen miettinyt sitä monta kertaa. Olen parkunut iltaisin miehen kainalossa, että en vain enää jaksa. Annan ja teen kaikkeni, mutta mikään ei riitä. Myönnettäköön, että pahimmat itsesääliparkumiset olen vetänyt PMS-päissäni, mutta kuukauden muinakin hetkinä olen välillä kokenut niin jäytävää riittämättömyyttä, että tuntuu kuin repeäisin keskeltä kahtia.
Ja nyt se tulee: kyllä rakkaat, ihanat ja fiksut lukijani, te olette saaneet aikaan sen fiiliksen. Olen välillä ollut teille niin lapsellisen suuttunut, että on tehnyt mieli vain sulkea blogi selittelemättä mitään. Ei sitten saatana, kun mikään ei kelpaa, eipä tartte tulla enää tänne lukemaan juttujani, ilmaiseksi perkele! Välillä olen vain ollut niin voipunut kaiken työtaakan alla, loppuun asti puristettu ja rutattu hedelmä, josta silti halutaan vielä puristaa vähän mehua irti. Kaikki meille heti nyt, koska itsepä olet ammattisi valinnut! Väsymyksessä olen leikitellyt ajatuksella, että lopetan koko blogin.
Minä kerron aina ylpeänä tuolla kylillä, miten Lähiömutsin lukijat ovat fiksuja ja valveutuneita, eivätkä päästä mua helpolla. Teille on antoisaa tehdä blogia, koska te vaaditte laatua. Mutta tänä syksynä ne vaatimukset ovat välillä tuntuneet ihan kohtuuttomilta. Tuntuu, että te unohdatte, että minä teen tätä yksin, niillä 24 tunnilla vuorokaudessa, mitä minulla on käytössäni.
On tullut palautetta siitä, miten oli ihan kiva juttu, mutta postauksien kuvat ovat nyt vähän liian mielikuvituksettomia. Kuvia olisi kiva nähdä enemmänkin, mutta eipäs, kun kuvia on liikaa. Lähiömutsi on kuulemma ihan hajuton ja mauton, ennen kaikki oli paremmin. Kiroilenkin ihan koko ajan, paitsi kiroilin silloin parempaan aikaan vielä enemmän. Pyydetään lisää reseptejä, mutta ei nyt ainakaan tuollaisia reseptejä. Sanotaan, että ihan liian sliipattua kuvaa annat lapsiperhe-elämästä, ja sitten toisaalla sätitään siitä, että miten kehtaa valittaa, kun on ihan itse lapsensa hankkinut. Pitäisi olla kirppisjuttuja, mutta ihme materiahehkutusta ne kirppispostaukset. Harmitellaan, että olen postauksissa tullut kauaksi normiarjesta, kun minulla ei enää ole aikaa tehdä käsitöitä yhtä paljon kuin perhevapailla. No voi vittu, arvatkaa, harmittaako vähäinen aika kässäilylle itseänikin.
Halutaan, että kerron tuotteista ilman kaupallisia kytköksiä, ja kun niin teen, saan palautetta siitä, miten Lähiömutsi on pelkkää mainosta nykyään. Kun olen poiminut kymmenien luonnonkosmetiikkatuotteiden joukosta kuukausien testaamisen jälkeen suosikkini, se on mainos. Kun kirjoitan arvostelukappaleena saamani kirjan perusteella postauksen japanilaisista nikseistä hyvään elämään, se on mainos. Kun kerron vinkkejä oopperaneitsyille, se on mainos. Lähiömutsi oli pelkkää mainosta myös silloin, kun vietimme talven Balilla ja laskutin kuukausien aikana vain muutamasta hassusta yhteistyöstä samalla kun postauksia tuli normaalisti vähintään kuusi viikossa. Kuka sitä enää jaksaa lukea (aika hiton moni enemmän kuin silloin kun se oli niin paljon parempi).
Tahdotaan lisää postauksia työelämästä, ja kun sellaisia kirjoitan, valitetaan ja sanotaan, että pitäisi olla enemmän perhettä. En saisi kirjoittaa esimerkiksi kasvissyönnistä, koska kuitenkin lennetään, eikä asuta maakuopassa ja syödä koko talvi jäisiä nauriita. Kun kirjoitan, miten tärkeässä roolissa mieheni on kaikkeen työhön mitä teen, marmatetaan myöhemmin siitä, että kirjoitan vain blogiasioista. Ja ihan liikaa mainostan myös omia juttujani, kirjaa ja nyt viimeisimpänä podcastia. Tuntuu oikeasti ihan älyttömältä, että koen joutuvani pyytämään anteeksi sitä, että vinkkaan teille esimerkiksi podcast-jaksoista, joissa on lisää minun teille tuottamaa materiaalia, jota saatte kuluttaa ihan ilmaiseksi.
Huomaatte varmasti, että vähän on mennyt tunteisiin välillä. Ja siinä olette ihan oikeassa. Tuntuu välillä, että te rakkaat lukijat unohdatte minun olevan ihminen. En ole mikään tivolin ihmemasiina, josta nappia painamalla tulee ulos mietelause. Kuten niin monissa töissä, ammattibloggaajana työstä näkyy ulospäin vain pienen pieni osa. Luulen, että harva teistä ymmärtää, miten hitosti teen töitä. Missään muussa ammatissa – ja niitä on aikamoinen litania – en ole tehnyt näin paljon töitä. Se on ollut täysin sen arvoista, mutta tänä syksynä olen alkanut miettiä ajankäyttöni mielekkyyttä. Minulla on käytössäni vain 24 tuntia vuorokaudessa, ja välillä muussa elämässä tapahtuu niin paljon, että se näkyy työssä.
Kuluneena syksynä yksi isoin työpäiviä kuormittanut tekijä on ollut blogin muutto Blogger-alustalta WordPress-alustalle sekä domainin päivittäminen vastaamaan blogin nimeä. Itse muutto oli jo raskas ja aivan helvetin työläs, mutta isoin vaikutus sillä oli lukijamääriin. Osasin odottaa lukijoiden romahdusta muiden bloggaajien tarinoita kuultuani, mutta kyllähän se romahdus sieltä elokuun 80 000 uniikkilukijasta (se oli muuten Lähiömutsin kaikkienaikojen ennätys!) seuraavan kuun pohjamutiin vaikutti fiilikseen. Tuli siinä aika monena iltana unta odotellessa kelattua, että tätäkö minä olen suurella työllä valmistellut vuoden ja tästäkö minä juuri maksoin monen monta tuhatta euroa.
Aivan liian myöhään selvisi, että muutossa oli unohtunut lähettää Googlelle läjäpäin muuttoilmoituksia – se kaveri kun tarvitsee niitä läjäpäin uskoakseen. Kuuden vuoden aikana rakennettu ystävyys Googlen kanssa katkesi. Ja voin kuulkaa kertoa, että on aika penteleen tärkeä kaveri se Google. Kannattaa pysyä väleissä. Nyt on sitten ostettu SEO-ammattilaisten palveluita, koodaustaitoja ja oppeja. Se on ollut parasta, mihin olen firman rahoja hetkeen hussannut. Lähiömutsi on alkanut hiljalleen nousta taas vanhoille sijoituksilleen Googlessa ja sitä myötä myös lukijämääräkäyrät osoittavat iloisesti ylöspäin.
Mörrimöykkyfiiliksiä on piisannut muitakin. Marraskuussa sain erinäisin tavoin palautetta, että Instagram-tilini on ihan tylsä, siellä kun oli lähinnä kuvia, joilla kerroin blogissa olevasta postauksesta. Tiesin sen itsekin, mutta en vain sillä hetkellä kyennyt muuhun. Lapset olivat sairastelun takia päiväkodista poissa yli kaksi viikkoa, mutta omat työni rullasivat ihan normaalisti. Olin itse paljon sairaana, elämässä tapahtui henkisesti kuluttavia asioita ja luonnonvaloa kuvaukseen oli maksimissaan kaksi tuntia päivässä. Instagram, jota sitäkin normaalisti rakastan käyttää myös ihan muuten vain, tuli riippakiveksi. Ahdisti, mutta en yksinkertaisesti vain kyennyt enempään.
Miten tuntuukin, että ne moittivat palautteet ovat aina tulleet silloin, kun olen heikoimmillani. Kun yritän epätoivoisesti saada huonon risteilylaivan netin kanssa postausta liveksi muun seurueen ollessa jo syömässä. Kun istun iltamyöhään väsyneenä hotellin sängyssä kirjoittamassa perheen jo nukkuessa. Kun olen tullut kirjakustantamon juhlista aikaisemmin kotiin, että voin puolenyön jälkeen istua koneelle kirjoittamaan postausta. Niissä hetkissä asiallisesti ja rakentavasti muotoilutkin palautteet saavat olon ihan kirvelevän riittämättömäksi. Minä teen ja teen, mutta silti en ikinä riitä.
Välillä tekstejäni luetaan tarkoituksellisesti väärin, niiden päälle liimataan merkityksiä, joita en sinne itse olen maalaillut. Vaikka pidän tarkkaa rajaa yksityisyydessäni, olen kertonut tosi monista asioita myös avoimesti. Se kai saa aikaan fiiliksen, että minut tuntee. Ja sen perusteella tekstejä sitten tulkitaan. Minä olen ollut niin äidinmaidonkorvikkeiden lobbaaja kuin imetyshysteerikko. Minä olen ollut niin äitiydelle minuuteni uhrannut vässykkä kuin itsekäs äiti, joka ei ole luopunut vanhasta elämästään, vaan raahaa lapset mukanaan kahviloihin ja herranjumala jopa festareille. Samanlaisia ääripääluuloja liittyy jokaiseen valintaani, mielipiteeseeni ja askeleeseeni.
Bloggaajan pitää luoda oman työnsä arvostus joka päivä uudelleen. Olen yhtä hyvä kuin viimeisin postaukseni. Eilisellä ei ole enää väliä. Se on toisinaan raskasta, tänä syksynä erityisen. Joka päivä ei vain voi irrota timanttia, ja luulen sitä paitsi, että te väsyisitte siihen. Harva jaksaa kuunnella hittibiisejäkään putkeen, vaan väliin tarvitaan vähän hengähdystaukoja, vähemmän sykettä nostattavia säveliä. Hyvä blogifeedi on kuin aikakauslehti, jossa on erilaisia juttuja. Lyhyitä ja pidempiä. Syvällisempiä ja kepeitä. Välillä kirjoitan omasta mielestäni varsin hyvän postauksen, jota seuraa vähemmän timanttinen. Ja kun sen vähemmän timanttisen perään tulee kommenttia, että olet muuten nykyään tosi väsynyt, tekee mieli huutaa, että niin saatana olen, tuohon teidän kommentointiinne.
Huomasin syksyn aikana, miten varovaiseksi ja itsekriittiseksi tulin postauksien kanssa. Itseltäni jopa salaa pohdin hyvän aikaa etukäteen, mikäköhän tässä postauksessa ärsyttää ja mistäköhän tässä postauksessa te ette tykkää. Valmistauduin siihen, mitä tuleman pitää, että kestäisin sen paremmin. Siivosin postauskalenterista ideoita, joiden en ajatellut olevan tarpeeksi laadukkaita. En olisi ikinä kirjoittanut tätä hajanaisia ajatuksia sisältänyttä postausta, ellen olisi oksennustaudin keskellä antanut itselleni luvan alittaa riman. Sekalaista sepostusta ja vain yksi kuva, eihän sellaista nyt voi julkaista! Muistan, miten pelkäsin teidän kommenttejanne. Olin sairastelun keskellä niin heikossa kunnossa, että en olisi jaksanut yhtään negatiivista sanaa. Yllättäen postauksesta tykättiin.
Olen huomannut pohtivani, että olisi ihanaa voida välillä tehdä työtä, jossa omaa arvostustaan ei tarvitse rakentaa joka päivä uudestaan. Että joka päivä ei pitäisi saada jotain näkyvää valmiiksi. Että voisi askarrella jonkun työn kanssa pidempään. Siksi tahdon ensi vuodelle raivata tilaa aivan liian kauan suunnitteluasteella roikkuneille kirjaprojekteille.
Mutta en minä tätä blogia ole lopettamassa. En vielä, joskus sitten kyllä. Mitä tahansa ammatteja mietin, on tämä parasta ja antoisinta, mitä voin juuri nyt tehdä. Hitto soikoon, olen onnistunut vuosien puurtamisen kautta luomaan ikioman täysin omissa käsissäni olevan lähiöpaikallismedian, jolla kykenen elättämään itseni ja perheeni. Saan tehdä työkseni asioita, joista ennen maksoin. Vaikka teen paljon töitä, pystyn silti yhdistämään perhe-elämän nykytyöarkeeni melko kivuttomasti. Saan viettää perheeni kanssa aikaa enemmän kuin kellokortillisena toimittajana. Hulluhan olen, kun edes mietin, että jotain muuta alkaisin tehdä.
Mutta vähemmällä työmäärällä ja vähemmällä stressillä aion ensi vuoden aloittaa.
Te tiedätte, että kuuntelen tarkalla korvalla teidän palautteitanne. Ja siksi tämä syksy on ollut niin raskas, kun palaute on ollut niin ristiriitaista. Siitä ei vain tule mitään, että yritän miellyttää kaikkia. Aina pyllistän jollekin. Aina on joku, joka ei tykkää.
Siksi olen kokenut kaiken kipuilun jälkeen parhaimmaksi tehdä sellaista blogia, jota itse tahdon. Sellaista, jota itse tahtoisin lukea. Blogin ihanuus kun on se, että se elää kirjoittajansa mukaan. Jos tekisin edelleen töitä perhelehdille, kirjoittaisin vuodesta toiseen vauva-aiheista, mikä ei suoraan sanottuna kiinnosta itsenäni tällä hetkellä pätkääkään. Lasten kasvaessa koen myös luontevaksi, että heidän osuutensa blogini muusina hälventyy entisestään.
Jos kaipaat vauvanhuuruista blogia, on aika selkeää, että Lähiömutsi ei sitä enää ole. Kaivelen täällä omaa napanöftääni, kuten ennenkin, mutta aiheet ovat vain erilaisia, tästä elämänvaiheesta kumpuavia. Perhe pysyy edelleen punaisena lankana, mutta kuten hyvin tiedätte, vanhemmuus, äitiys ja perhe-elämä on niin paljon muutakin kuin kakkavaippoja ja suihkutissejä.
Aloitan laskettelun kulunutta syksyä hemmetisti parempaan kevääseen myöntämällä oman vajavaisuuteni ja sen, että kivassakin duunissa tulee välillä kausia, että tekisi mieli hukuttautua kusiämpäriin. Tarpeen siihen tajusin viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin, miten paljon tämä Kodin Kuvalehden haastattelu Pupulandia-blogin Jennin uupumuksesta resonoi.
Yritän opettaa itselleni, että tällaista Lähiömutsin kaltaista ja monen montaa paperilehteä isompaa julkaisua ei vain voi tai tarvitse tehdä yhden henkilön voimin vuoden ympäri ja vuodesta toiseen. Siksi pidän jouluna ihan rehellisen loman. Ja heti huhtikuussa toisen. Kameran kanssa saan leikkiä, mutta puhelimen laitan kiinni ja läppärin hautaan jonnekin kaapin perälle.
Online-maailman ammattilaisenkin on oltava välillä offline.
Oot ihana <3
Itse en yleensä kommentoi blogeja, luen vain jutut ja skippaan ne mitkä ei kiinnosta. En näe järkeä alkaa kritisoimaan toisten arkea tai valintoja, sinunhan blogisi tämä on! Jos en tykkää niin en lue 😀 mutta minäpäs tykkään ja varsinkin tästä postauksesta <3
Samaa mieltä! Luen ne postaukset jotka koskettaa minua ja en näe mitään syytä marmattaa niistä, jotka eivät. Joku niidenkin kohderyhmä kuitenkin on. Jokainen tekee sellaista blogia kun tekee ja lukijoiden tehtävä on etsiä itselleen mieleinen eikä bloggarin tehtävä miellyttää joka sanalla jokaikistä lukijaa. Aika mahdoton vaatimus sellainen. ❤️ sinulle ja joulurauha jatkukoon läpi elämän kaikilla meillä.
Ah, viddu ja aamen! Mua myös vähän huvittaa, miten vähän tälläisiin avautumispostauksiin tullaan narisemaan. Lähdetään sitten juurikin ne virtuaaliovet paukkuen ja etsitään joku toinen kanava, jonne voi esittää omia mielipiteitä milloin mistäkin. Älä kuluta itseäsi loppuun – lukijasi eivät ole sen arvoisia. Ihanaa joulua ja parasta uutta vuotta Hanne!
Samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa että tämä on sinun blogisi ja kasvaa sinun mukanasi! Olet juuri hyvä näin! <3 Sinä riität <3
Juuri näin. Olin pöyristynyt, en siitä että kirjoitit aiheesta vaan siitä kuinka törkeästi osa lukijoista sinua kohtelee. Kun tulen Lähiömutsiin tulen kuin kaverille kylään kyselemään kuulumisia. En todellakaan silloin ala tietentahtoen aiheuttamaan pahaa mieltä ja arvostelemaan. Kuten Sukke edellä, jos ei kiinnosta, klikkaan seuraavaaan tai edelliseen postauksen ja vaihdan aihetta. Jos jossain blogissa tuntuu että alkaa olla enemmän niitä jotka ei kiinnosta, pudotan koko blogin feedistäni ja etsin ehkä jotain muuta tilalle. En ala valittaa että kyseisen bloggaajan on muututtava mieleni mukaiseksi vaan totean etten ole (enää) kohderyhmää.
Olet ihana, pidä blogi just tälläisenä. Mäkin tykkään hehkuttaa kavereille kun löydän jonkun ihanan tuotteen ja en mä sitä koe mainostamisena, en täälläkään. Ja vähän samaan tapaan ajattelen sisältöyhteistyöt, niistä on iloa niille jotks kyseistä tuotetta/tuoteryhmää tarvitsee, muut voi skipata sen postauksen jos ei kiinnosta. Mä yleensä luen ja kun tulee tilanne, että ko.asia on ajankohtainen palaan vielä uudelleen lukemaan kokemukset.
Vaikutti, että tän postauksen kommentoijat on sitä ystävällisempää sakkia lukijoista. Kun seuraavan kerran iskee PMS päälle tai vaikka ilamn sitä tuntuu ettei koko blogista tule mitään, tule lukemaan näitä kommentteja. Ne on totta. Mitä enemmän sydämiä sen parempi. Oot ansainnut sun työllä jokaisen niistä.
Tykkään sun blogista. Hidasta vaan, mutta älä lopeta 🙂 Rentouttavaa lomaa!
Mun täytyy nyt ihan ottaa ja kommentoida tännekin, solidaarisuuden nimissä! OLET IHANA. Ja blogisi on ihana, ultra-ammattimainen ja taidolla tehty, rakkaudellakin. Se on itse asiassa liian hyvä – niin hyvä että ihmiset luulee sen olevan toimitettu media, jolla on kaikki maailman resurssit.
Jos vaan voit, älä anna kateellisten mennä ihon alle. Yleensä parasta sisältöä ja mikä tärkeämpää, parasta vointia tulee sillä kun kirjoittaa vain ja ainoastaan itselleen. Sen kun muistaisi itsekin 🙂
Tsemppiä uuteen vuoteen ja toivottavasti moni nyt ottaa tästä sydämeensä ja miettii ensi kertaa pidempään ennen julkaisemista <3
Mie olen ollut lukija melkein alusta saakka ja pysyn jatkossakin. On ollut ilo kasvaa äidiksi siun kanssa. Mie olen ihmetellyt kovasti siun jaksamista ja nostan hattua: miusta ei olisi tuohon. Seuraan mielenkiinnolla siun tulevia kuvioita, oli ne sitten blogissa tai muualla. Itsellänikin on kirjahaaveita, toivotaan että myö kumpikin onnistutaan toteuttamaan haaveemme. Iloista ja rentouttavaa joulunaikaa siulle!
Olen seurannut blogiasi jo pitkään. Se on ihana!!! Meille on esikoinen vasta syntymässä ja uskallan väittää että monet juttusi ovat valmistaneet minua tulevaan, hyvään ja huonoon ja ainakin siihen ettei tulevasta voi tietää. Kiitos parhaasta blogista ja rentouttavaa lomaa 🙂
Hyvin kirjoitettu! Ymmärrän täysin ajatuksesi. Kirjoitan itsekin blogia, tosin vain harrastukseksi, ja samoja riittämättömyyden tunteita koen välillä itsekin. Minusta Lähiömutsi on hyvä juuri tällaisenaan. Jatka samaan malliin. Tsemppiä ja ihanaa joulunodotusta! 🙂
Tilastollinen fakta on, että mitä enemmän seuraajia niin sitä enemmän myös tulee sitä negatiivista paulautetta. Tarvitaan tervettä välinpitämättömyyttä, ettei ota kakkea harteillensa kannettavaksi. Pidä oma linjasi ja tee juuri sellaista blogia kun tahdot, sillon se on parhaimmillaan ja löytää kyllä seuraajansa. Ketä ei miellytä voi jättää lukematta. Simple!
Riittämättömyyden ja kiukun tunteita, joihin voin erilaisessakin elämäntilanteessa samaistua. Ja vauvahuuruissaan voi aina aloittaa vanhoista postauksista, siellähän ne löytyy. Itsekin kahlasin niitä läpi odotusaikana blogisi arkistosta aina ennen nukkumaanmenoa Ja olen nyt lueskellut pohdintojasi toisesta lapsesta. Musta parasta blogissasi onkin perheesi jatkuva tarina ja eri elämänvaiheet (ja kuvistakin tykkään!)
Äh, narisijat nariskoon! Se nyt vaan on fakta, että Lähiömutsi on yksi parhaista blogeista! Blogin parhautta on juuri se, että se elää kirjoittajansa mukana. Toivon todella, että positiivinen palaute jyrää negatiivisen. <3 Supertsempit täältä sinne!
Oikein. Tekemällä juuri sitä, mitä itse haluat, teet sitä parasta Lähiömutsia.
Ja olen hyvin samaa mieltä kriittisistä kommenteista. Rakentava palaute (joka sisältää määritelmän mukaan rakennusainetta, vaikka korjausehdotuksen) on ihan eri asia kuin teini-ikäisen önnönnöömäentykkää väärän värisistä irtokarkeista.
Kiitos kun kirjoitit tämän, Lähiömutsi! Teen itsekin some-töitä ja voin jotenkin samaistua tunteisiisi, vaikka en omasta elämästäni työkseni kerrokaan. Ihmiset valittavat nykyään kai-kes-ta, mikä ei tunnu sopivan juuri heidän omaan fiilikseensä sillä hetkellä. Se on väsyttävää.
Tsemppiä sulle ja pidä ihmeessä kunnon loma! Hyvää joulunaikaa!
Voi Hanne. <3 Mä olen monesti sunkin blogin saaneita kommentteja ihmetellyt. Ihmiset ei tosiaan taida ymmärtää, että ihmisiä te bloggaajatkin olette. Ihanaa, ettet ole kuitenkaan lopettamassa, minä ja tuhannet muut pidetään sun blogia ihan huippumediana. Ja kuten sanoit, kaikkia ei vaan voi näinkin iso blogi miellyttää. Toivottavaa vaan ois se, että ne keitä ei miellytä, osaisivat siirtyä muualle siinä vaiheessa. Itsekin skippailen blogeista mun kiinnostuksesta ohi menevät postaukset, eikä kyllä tulis mieleenkään käydä avautumaan kellekkään, kuinka tylsäksi niiden blogi on käynyt. Tsemppiä sulle ja muista, että niitä heittereitä on murto osa meistä ketkä tykätään tosi paljon.
Sinä ja sun blogi olette kertakaikkisen kauniita ja ihania. Sun kirjoitustaito on omaa luokkaansa, tällaista soljuvaa, kusiämpäreineenkin, mitä hyvin harvoin pääsee blogeissa ihastelemaan. Itse uupumuksen kokeneena sanoisin: lomaile vaan. Ihmisillä on kaiketi jouluna muutakin tekemistä, kuin kytätä postauksia.
Elä arvojesi mukaan eli järjestä aikataulusi niiden mukaan- tämä ei ole kritiikkiä, omaa oppia vaan (kantapään kautta).
Näin sut sunnuntaina Stockan kulmilla ja teki mieli tulla vetämään hihasta ja sanomaan, että moi Hanne, sulla on ihana blogi, mutta vaikutit niin väsyneeltä, etten kehdannut. Olinpas hölmö.
Otit tärkeän asian esille, rohkeasti tulta päin. Toivon, että lukijat heräävät miettimään omaa käytöstään. Olet todellakin vain yksi ihminen kaiken tämän takana, niin vaikeaa kuin sitä onkin uskoa (samaa mieltä kuin edellinen, olet ehkä liian hyvä).
Omasta puolestani haluan kiittää sinua huikeasta blogistasi <3 Ihan kuin joululahja, kun jäin miettimään, että ihan ilmaiseksi.
Voimia, niksahtamisia ja hyvää joulua!
Tämä sinun blogisi on nimenomaan niitä harvoja mainioita blogeja, jossa on sopivasti kaikkea! Mielestäni olet siis erittäin onnistunut työssäsi. ❤️
Minusta on ihan mielettömän upeaa että uskallat kertoa olevasi väsynyt työhösi! Ei kenenkään työ voi olla aina kivaa, saati sitten semmoinen jossa palaute annetaan heti ja yhtään säästelemättä. Olen lukenut Lähiömutsia vuodesta 2012 ja musta on todella kiva että blogi muuttuu ja kehittyy elämäntilanteen muuttuessa. Muista että kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekaan 🙂
Kuulostat uupuneelta. Silloin kritiikki tuntuu pahimmalta. Ei sitä varmaan ole ”tullut eniten” silloin kun oot heikoimmillasi, vaan näet sen eri tavalla silloin. Herkemmin ja kriittisemmin.
Elä kiukuttele että lukijat antaa ristiriitaista palautetta, vaan tee omaa juttuasi ja ole siitä ylpeä. Kuten itsekin sanoit, et todellakaan voi miellyttää kaikkia.
Sie teet tosi loistavaa työtä, älä anna kenenkään väittää muuta. Niille, joiden mieleen ei jutut ole, voi pyllistää toistekin. Aitous, se just mikä on siun blogissa parasta, katoaa äkkiä, jos liikaa mietit muiden mielipiteitä. Täältä iso tsemppihalaus! Ja erinomaisen rentouttavaa joulua
Voi ei Hanne ja nyssi!
Ensinnäkin sun blogi on ihana ja panostat siihen tosi paljon, se on mun yksi ”esikuvablogeista”. Hienoa, että kuuntelet lukijoita, se on tärkeetä. Mutta sulla on myös niin valtava määrä sakkia täällä, ettet varmasti voi kaikkia miellyttää jokaisella postauksella. Jos yhtään lohduttaa, niin saamasi kritiikin määrä ei kuitenkaan ole iiihan hullu hyökyaalto, vaikka se yön pimeinä tunteina yksin postausta naputtaessasi siltä varmasti tuntuu. Eikä kaikkia ja kaikkea vaan voi varoa tai miellyttää, silloin ainakin lätsähtää koko touhu ja mielekkyys tekemiseen.
Tunnistan nuo tunteet kyllä tosi hyvin, itse välillä kriisaan etukäteen kaikkea, voinko kirjoittaa satiirin, voinko kirjoittaa meikkipostauksen, voinko tehä kaksi kaupallista peräkkäin, voinko ottaa kantaa, voinko laittaa vaan huonon kännykkäkuvan, mitäköhän lukijat nyt meinaa tästäkin ja sopiikohan tää tänne ja mitä ikinä.
Sitten yritän ryhdistäytyä ja huudan yön pimeinä tunteina TÄÄ ON MUN BLOGI JA MÄÄ KIRJOTAN TÄNNE MISTÄ MÄÄ HALUUN!
Ja se aina vähän helpottaa.
Ja timangia tulee lähes joka toinen postaus 😀
Tervetuloa Nekalaan!
Oi miten ihana postaus ❤️ Itse en bloggaa mutta ihan työssäkäyvänä kahden melko vaativan lapsen äitinä tekisi mieli huutaa ja kirota tämä sama riittämättömyyden tunne jonkun silmille. Varsinkin nyt kun olen sairastanut kohta kuukauden. Tee just niinkuin haluat, tää on sun blogi ja sun elämä ❤️
❤
Minä en lähde täältä minnekään, enkä varsinkaan virtuaaliovet paukkuen! Tätä lukiessa jos koska arvostukseni sinua ja työtäsi kohtaan nousi ennestään. Lähiömutsi puhuu asioista suoraan, ja harva blogi yltää rehellisyydessään ja elämänmakuisuudessaan tähän mitä sinä saat aikaan. Tällaista rehellistä blogia haluankin lukea!
On kurjaa, että aivopierunillitys -kommentteja tulee, jokainenhan niistä saisi hermoromahduksen jossain vaiheessa. Toivonkin sinulle nyt armollista ja rauhallista joulunaikaa, olet sen ansainnut! <3
Olen taustalla lukenut blogiasi pitkään. Ja kyllä, alkuaikoina rakastuin siihen villiin irrotteluun ja juttujen siloittamattomuuteen, kun vauvakuumeilin ja myöhemmin odotin esikoista. Jutut iskivät juuri siihen vauvavuoden väsymykseen ja muihin kipukohtiin, niin että välillä huutonauroin äänettömästi (päiväunet) kahvimukin kanssa. Pikkuhiljaa jutut siloittuivat ja kirjoitustyyli muuttui. Itsekin kaikkosin lukijana, sillä en löytänyt vastaavuutta omiin ajatuksiini. Nyt molempien vauvavuosien jäätyä taa ja pikkulapsiarjessa töihin palanneena olen uudelleen palannut viihtymään blogisi pariin. Olen siis paluulukija, ja voisi sanoa että kasvoin äitiyteen blogin mukana 😀
Ja kyllä, joistain jutuista pidän ja toisista en, ihan niin kuin muussakin elämässä. Itse en koe tarvetta sitä kommentoida, aivan kuin en kaverinikaan kuulumisia/lempituotteita yms kritisoisi. Ja vaikka en aina samaa mieltä olekaan, ovat juttusi saattaneet antaa uusia ajatuksia tai saaneet muuttamaan tapojani. Kaippa koitan tässä sanoa, että arvostan hirveästi sitä työtä minkä postausten eteen teet. Itselläni on kotona myös kaksi lasta ja se kuuluisa oma aika on kadonnut jonnekin 😉
Kaikkia ei voi miellyttää, mutta toivon että ensivuonnakin kirjoitat aiheista jotka kiinnostavat ja miellyttävät sinua. Uskon, että meitä tyytyväisiä lukijoita on kuitenkin paljon enemmän, kuin niitä jotka kokevat tarvetta haukkua. Ongelma on kai siinä, ettei sitä aktivoidu kommentoimaan juttua, vaikka siitä pitikin.. se kuuluisa aika ei riitä (hehhheh).
Kiitos kaunis tästä vuodesta ja hyvin ansaittua lomaa 🙂
Tämä on kaiketi helpommin sanottu, kuin tehty, mutta.. Anna ihmisten puhua ja marista, jos marisututtaa; tekee ne sen jokatapauksessa. <3 Tottahan se menee tunteisiin ja syvälle, kun omaa työtä, ajatuksia ja elämääkin arvostellaan, mutta ne on niitä juttuja, jotka pitää opetella jättämään omaan arvoonsa – varmaan elämänmittainen prosessi, ainakin allekirjoittaneella – ja poimia valitusvirrasta ne rakentavimmat jutut, jotka oikeasti antavat jotain muutakin, kun pahan mielen. Ei muuta kun rennompaa työtahtia ja sitä ennen ihanaa lomaa! Ja just näin: Teet sen näköistä blogia, kuin itse tahdot. Isosti peukkuja, pikkuponeja ja yksisarvisia! (y)
Hei,
Kiitos tästä tekstistä. Minä luen vain muutamaa blogia ja kommentoin mihinkään sitäkin harvemmin, eli en juuri koskaan. Lähiömutsin (itse lapseton) vakilukija olen ollut aivan alusta asti, olen lukenut jokaisen postauksen ja myös varmaankin suurimman osan kommenteista. Nyt koin tarvetta kirjoittaa Sinulle, tämä teksti kosketti erityisen paljon.
Erikoista kyllä, mutta olen koko syksyn miettinyt juuri tätä asiaa: palautteiden synnyttämiä ristiriitaisia vaatimuksia, siis nimenomaan Sinun ja blogisi kannalta. Olen pannut merkille sen, että valitusta on tullut vähän joka asiasta. Toivon Sinun huomaavan kaksi pointtia: ensinnäkin tilastolliset seikat, eli jos joka postaukseen tulee muutamia (?) kriittisiä palautteita, on se silti hirveän pieni osa kuukausittaisista huimista lukijamääristäsi, ja toisekseen näissä korostuu vahvistusvinouma, eli kun itse pelkäät tai odotat saavasi kritiikkiä, näetkin sitä alati enemmän ja vahvempana. (Enkä tosiaan viittaa nyt siihen, ettet osaisi kriittisiä lukijapalautteita ottaa vastaan, sellaistahan ei ollenkaan ole ainakaan blogin kautta ollut näkyvissä.)
Ymmärrän hyvin tuon ”mikään ei kelpaa” – tunteen, olen aina kokenut itse sitä vahvasti ihmisten kanssa toimiessani. Se on hirveää, mutta tottahan se on, että kun annat itsestäsi jotain, ihmiset tulevat vaatimaan koko ajan enemmän. Kun lapsenne kasvavat isommiksi, tulet saamaan valituksia siitä, ettet kirjoita pikkulapsiajasta. Kun kirjoitat ekologisemmasta matkailusta, valitetaan lentämisen synnistä. Valittamisen lähde tulee olemaan ehtymätön, etkä voi sitä koskaan hallita. Ehdotan, että pidät edelleen oman linjasi ja tapasi kirjoittaa ja kirjoitat juuri täsmälleen niistä aiheista, joista haluat, etkä muuta yhtään mitään, koska tämä Lähiömutsi tässä on juuri se, jonka olet ihan konkreettisesti luonut tyhjästä ja kiilannut hengentyösi koko maan suosituimpien blogien kärkijoukkoon. Jos lukijamäärät pysyvät hyvinä ja saat siten elätettyä perheesi, olet tehnyt hyvän työn, ja voit olla siihen rauhallisin mielin tyytyväinen. Ehdotan jopa, että kun valitukset ja riittämättömyyden tunne alkavat ahdistaa, härskisti naurat matkalla pankkiin. Tämä on nimenomaan Sinun (elämän)työsi, et voi tehdä sitä mitenkään muuten, kuin omalla tavallasi.
Itse pidän Lähiömutsissa juuri siitä, että teet tätä omalla persoonallasi ja oman pääsi pystyssä pitäen, mutta ymmärrän, että se tekee myös haavoittuvaiseksi, koska kritiikistä tulee siten väistämättä henkilökohtaisempaa. Varmasti pyrkisin seuraamaan jollain tasolla juttujasi silloinkin, jos kirjoittaisit toimittajana johonkin muuhun mediaan, mutta tässä omalla alustallasi kukoistat kauniimmin. Toivonkin kasapäin rohkeutta siis jättää syrjään ajatukset siitä, että sinun tulisi revetä tekemään omaa työtäsi kenenkään toisen vaatimusten mukaisesti, ja toisaalta sitten, kun aika on lopettaa blogi, voit tehdä sen tyynesti ja omasta halustasi, ei siksi, että koet, ettet enää riitä lukijoillesi. Ja siitäkin huolimatta, että en tunne Sinua henkilökohtaisesti, menen siinä mielessä henkilökohtaiselle tasolle, että haluan kommenttini välityksellä lähettää lämpimän voimahalauksen Hannelle Lähiömutsin takana. Ja kiitokset teksteistäsi, tietenkin! Hyvää joulua perheellenne.
Älä lopeta❤ Suurin osa lukijoistasi on takuulla meitä,jotka tykkäävät blogistasi ihan tällaisenaan. Se on sopivan monipuolinen ja myös niissä kaupallisessa postauksissa näkyy sinä. Olet todella,todella lahjakas kirjoittaja. Tyytymättömien ajatusten omaavat lukijat ehkä helpommin kirjoittavat kommentteja?
Pakko kommentoida, vaikka en sitä yleensä tee.. Tämä sun blogi on kyllä niin taidokkaasti toteutettu ja elämänmakuinen, ettei suomen paras-titteli ois ollenkaan pahitteeksi ✌
Musta on hyvä, että oivalsit, että ei sun oikeastaan muita tarttekaan miellyttää – sitten kun teet omaa juttuasi niin sitähän just kaikki haluaa lukea kuitenkin. Kun sulla on hauskaa tän kanssa.
Joku tuolla yllä sanoi, että vaikutat uupuneelta, ja sitähän itsekin sanoit. Ja kyllä mäkin nyt ehkä vähän huolestuin. Kas kun läheisihminen tuossa hiljattain meni aika pitkälle sellaisessa elämänvaiheessa, että sai vain kritiikkiä ja negatiivista palautetta. Tosiasiassa hän oli vain niin väsynyt, ettei olisi tunnistanut myönteistä palautetta vaikka se olisi iskenyt sormille kuin rotanloukku. Ja siitä tilasta piti toipua monen kuukauden sairaslomalla.
Niin sitä minä vaan, että pidäthän itsestäsi huolen. On tärkeää ja hyvä huomata ajoissa, kun väsyttää. Loma on myös hyvä ja tärkeä. Ja ennen kaikkea on tärkeää, että tää on sulle unelmaduunia – just sitä, mitä haluat tehdä. Ei sitä, mitä itku kurkussa teet.
<3
Sun blogi on just paras! ”Sellaista, jota itse tahtoisin lukea” on ehkä paras argumentti sisällöstä ikinä, koska sillon mm. minä täysin eri elämäntilanteessa olevana lukijana saan tästä tosi tosi paljon <3
Ai että! Nyt puhuit jokaisen bloggaajan äänellä, kiitos tästä! Ja toden totta taitaa olla niin, että kun me bloggaajat koetamme lisätä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kertomalla yhteistöiden ohella myös saaduista tuotteista, se koetaan kaupallisuuden lisääntymisenä. Vaikka saatiinpa niitä tuotteita jo ennen kuin niistä alettiin mainita blogeissa, ja saatujen hyödykkeiden maailmassa tosiaan pyörii myös aikakauslehtipuoli. Mutta syytökset toki tulevat vain boggareille.
Olet huippu! Kun uuvuttaa, pidä taukoa. Siihen ei kukaan kuole. Mutta uupumukseen on moni tuupertunut. <3
Kuulun niihin hiljaisiin lukijoihin, jotka lukevat melkein jokaisen jutun mutta eivät koskaan kommentoi. Toivottavasti lukijamäärät osoittavat, että meitä tyytyväisiä ja ymmärtäviä lukijoita on enemmän kuin niitä valittajia! Kiitos lähiöstä, täällä on mukavaa vierailla! <3
Älä välitä marginaalisesta ääripäästä, kun keskelle jää valtava siivu meitä hiljaisia, mutta uskollisesti sinua vuosia seurannut väki. Ihan totta. Luen aina julkaisut, olen tyytyväinen ja kiitollinen. Anteeksi kun harvoin sen kirjoitan tänne kommenttiosioon. Häntä pystyyn, teet hienoa juttua! Valittajia on aina, mitä sitte! Jos palaute on liian perseestä, hanki moderaattori, mutta älä muuta itseäsi.
Aamen! Mun on myös tehnyt mieli lopettaa koko blogi viime aikoina, mutta pidän nyt vähän hiljaisempaa tahtia. Tsemppiä jatkoon ja muista levätä. <3 Pakko muuten kysyä, mitä tarkoitit noilla Googlen muuttoilmoituksilla? 😀
Taru
stuffabout.fitfashion.fi
Sä oot hyvä mulla ei ole edes omia lapsia ja luen sua silti ☺️
Olen sellainen lukija joka avaa tämän blogin tullakseen hyvälle tuulelle ja saadakseen idiksiä myös omaan arkeen. Itsekin kasvatan kolmen lapsen katrasta lähiössä.
Tämä on ensimmäinen kerta kun olen kommentoinut mitään, mihinkään blogiin. Lähinnä kai siksi että olen tyytyväinen. Saan täältä aina mitä lähdenkin hakemaan. Lisäksi olet tyyliseni äiti. Ei tarvitse seuloa sun kirjoituksia 🙂
Mutta siis kommentoin nyt kertoakseni että olen varma että sulla on paljon kaltaisiani, hiljaisia ja tyytyväisiä lukijoita.
Kaikkea hyvää! Tulen käymään jatkossakin.
Ihan ensiksi tärkein: kiitos blogista ❤️❤️❤️
Oma lapseni on muutaman vuoden vanhempi ja olen uramiehen nousukiidon mahdollistava kotiäiti mutta silti viihdyn juttujesi parissa ja olen lukenut blogiasi säännöllisesti useamman vuoden, vaikka yhteinen kosketuspinta ei täysin natsaa. En juuri hyödy kaupallisista jutuista juuri, koska postikulut Suomen ulkopuolelle ovat usein turhan suuret, mutta ilolla luen ne usein myös, koska pystyn vinkkaamaan niitä eteenpäin jollekin toiselle ja usein opin jotain uutta. Kirjallinen ulosantisi on vaan niin tasokasta että sitä lukee miellään vaikkei sisältä olisi sitä ominta kauraa. Tämä on minulle vähän niinkuin virtuaalinen aikakauslehti. Anna oman äänesi vaan kuulua, ja kirjoita siitä mikä itseäsi kiinnostaa. Odotan mielenkiinnolla miten pureudut lasten harrastuksiin ja minkälaisia tarinoita saat irti lasten koulunaloittamisesta. Sikäli mikäli haluat niistä kirjoittaa.
Hienoa kuulla että otaa lomaa. Mieti mitä jaksat ja mitä kannattaa jaksaa. Lapset kasvavat myös ja heidän kanssa on tärkeä viettää aikaa. Isommat lapset tarvitsevat erilailla aikaa mitä vauvat ja taaperot, eivätkä välttämättä vähemmän, koska koulu ja harrastukset. Ehkä onkin terveellistä miettiä juuri nyt kuinka paljon blogille on järkevää antaa aikaa.
Olet aivan uskomaton edelläkävijä suomalaisessa blogimaailmassa omassa genressäsi – olit ensimmäinen jonka huomasin merkkaavaan kaupalliset yhteistyöt tavattoman selkeästi. Muut seurasivat perässä. Olen kuunnellut jokaisen podcast jakson myös – ja erityisesti nauttinut jaksoista, joissa teillä oli haastateltava. Haluan kannustaa jaksamaan ja jatkamaan. Energisöivää lomaa ja odotan innolla mitä juttuja lähiömutsissa on 2018!
Muistathan että suurin osa meistä lukijoista lukee joka postauksen ja tykkää, koska tulee aina uudelleen, mutta ei yleensä kommentoi mitään <3
Jatka vain omalla tavallasi, minä ainakin tykkään kun jutut ovat laidasta laitaan:)
Rehellinen kirjoitus, kiitos siitä. Olen seurannut blogiasi pitkään ja nyt jo jonkin aikaa olen aavistellut että lopun alkua eletään. En tiedä mitä sanoja käyttäisin, ettei se tunnu epäreilulta valittamiselta, mutta lähiömutsi kaupallisena mediana ei kiinnosta minua (skippaan aina kaikki kaupallisen yhteistyön sisältävät postaukset) ja samalla tietysti ymmärrän että sisällöntuotanto vaatii aikaa ja rahaa. En tiedä miten aidon vs kaupallisen sisällön ongelma ratkaistaan, teet siinä hienoa pioneerityötä.
Onhan tämä myös klassinen harrastuksesta tuli työ -tilanne, miten säilyttää tekemisen ilo, jos niskassa paahtaa paine puristaa elämän hetkistä nokkelia ja kauniita postauksia.
Toivon levollista joulutaukoa ja rohkeutta uudelle vuodelle!
Taitaa olla ensimmäinen kommentti, jonka jätän. Mutta tämä blogi on todella hyvä. Itsekin uupuneena vaativassa elämäntilanteessa otan kritiikit suhteettoman vakavasti, en tiedä onko sinulla näin, mutta minä olen itsessäni tällaisen huomannut. Muista levätä ja pitää huoli itsestäsi! Tee juuri sellaisia postauksia kuin itse tahdot!
Kiitos tästä kirjoituksesta. Tämä toimi taas hyvänä muistutuksena sille, että meidän hiljaisten lukijoiden pitäisi itsekin kommentoida useammin tänne kommenttiboksiinkin niitä positiviisia palautteita eikä vain nakata linkkivinkkejä kavereille messengerin kautta. Jotenkin sitä vain lukijanakin uupuu siihen, että
suosittujen blogien kommenttilaatikot ovat muuttuneet koliikkiaikuisten avautumisluolaksi, joiden lukemisesta ei tule kuin hengästynyt olo.
Eli kiitos tässä nyt myös siitä, että pidät hyvin tuotettua, itsesi näköistä ja uudistumiskykyistä blogia. Jos itse kykenisin kirjoittamaan puoliksikaan yhtä hyvin olisin tyytyväinen.
Tämä blogi on parasta. Kaikessa rehellisyydessään ja epätäydellisyydessään. Yleensä se on sitä paitsi parasta blogissa. Pidä lomaa ihan kunnolla. En usko, että seuraajat häviävät minnekään. Oma jaksaminen on kaikkein tärkeintä ja sen pitäisi mennä muun yli. Voisitko ajatella, että sulkisit kommenttiboksin kokonaan niin kuin Eeva Kolu on tehnyt blogissaan? Toisiko se työrauhaa? Virtuaalihalit!
Itse seuraan blogeja enemmän samantyyppiset kuin vaikkapa aikakauslehtiä – en niistäkään lue jokaista juttua, joten skippaan myös blogeista ne postaukset, jotka minua ei kiinnosta. Ja ymmärrän hyvin, ettei yhden blogin kaikki sisältö ole minua kiinnostavaa, eikä se haittaa mitenkään. Samasta syystä minua ei kiinnosta niinkään blogistin työ (vaikkapa millaisista töistä päivä koostuu, mitä kaikkea bloggaajan työhön kuuluu jne) – olen vain kiinnostunut lopullisesta tuotoksesta tai siis postauksesta. Ymmärrän että blogi henkilöityy kirjoittajaan, mutta itse en ole niinkään kiinnostunut blogien kirjoittajista. Vähän vaikea sanallistaa, mutta toivottavasti ymmärrät pointin.
Harvassa työssä (ainakaan asiantuntijatyössä) selviää ilman jatkuvaa työn kyseenalaistamista; se kuuluu minusta jo työn luonteeseen. Minusta tärkeintä on oppia ottamaan kritiikki vastaan rakentavana, ja muistaa ettei se koske henkilöä vaan työtä (tämä on vaikeaa, tiedän). Kun on varma omasta osaamisestaan, on kritiikkikin helpompi suhteuttaa oikeisiin mittasuhteisiin. Olen joskus miettinyt, mistä kumpuaa monen blogistin jatkuva tarve korostaa, kuinka monenlaista osaamista blogin pitäminen vaatii, mitä kaikkea vaikkapa yhden postauksen eteen on tehty ym. Lopputulos ratkaisee, ja se minua kiinnostaa. Ehkä muut lukijat kokevat asian toisin.
Tsemppiä ratkaisujen tekemiseen ja hyvää ja rentouttavaa joulunaikaa!
Moikka Hanne! <3
Yritän avata aatoksiani tiiviisti:
1. Kiitos sun blogista. Ihan tosissaan. Se on ainoa, jota luen säännöllisesti.
2. Sun Instagram-kuvat piristää joka kerta. Kuljen sun blogiin instan kautta, joten hyvä että vinkkaat instan puolella uusimmista tuotoksistasi!
3. Pidän itseäni kriittisenä lukijana. En ole kuitenkaan koskaan pahoittanut mieltäni, jos vaikka oletkin jostain tuotteesta vinkannut, päinvastoin. Ikinä ei ole jäänyt teennäisen mainostuksen maku suuhun, päinvastoin.
4. Kirjoitat harvinaisen luettavaa ja sujuvaa tekstiä. Sitä on ilo tihrustaa jopa kännykän ruudulta!
5. Kun mua masentaa, stressi on pahimmillaan ja media tursuilee törttöileviä ihmiskakkoja, sinä ja teidän perhe annatte toivoa ja muistutuksen siitä, että ihminen saa rakentaa omanlaisensa elämän. Blogisi inspiroi aivan älyttömän paljon erityisesti tässä asiassa.
6. Mahtavaa, ettet esitä täydellistä. Huiputkin tyypit kiukuttelee ja vönkäilee! <3
Rentouttavaa lomaa, olet ansainnut sen! Meikä ainaki ootteler täällä sitten kun tuut takasi 😉
Superihanaa ja lämpöistä joulunaikaa!!
Moikka Hanne! Kiitos erinomaisesta blogista. Olen seurannut blogiasi jo useamman vuoden. Tällä hetkellä odotan ensimmäistä lastani. Aiemmin luetuista postauksista on jäänyt hyödyllisiä asioita mieleen ja vanhoihin postauksiin on ollut kiva nyt raskausaikana palata ja olenkin lukenut niitä ajatuksella. Uusia postauksia seuraan myös mielenkiinnolla.
Minusta teet hienoa työtä. Arvostan muun muassa sitä miten tuot esiin suomalaista yrittäjyyttä. Toimit varmasti monille tärkeänä mielipidevaikuttajana.
Tää postaus on aikalailla syy, miksi aikanaan sun blogia aloin lukea. Rehellistä ja kiinnostavaa tekstiä. <3 <3 sinne.
Just tämä! Voimia Hanne ja levollista joulun aikaa <3
Myös minulle sinun blogi on se suosikeista suosikein ja olen aina iloinen kun uusi postaus on ilmestynyt! Sen sijaan en ole juurikaan koskaan kommentoinut kun luen monesti juttuja vähän jälkijunassa.
Mulle blogisi on siksikin tärkeä, että asun Ruotsissa ja Lähiömutsin kautta pysyn mukana suomalaisesta menosta, ja helsinkiläisestä, nyyh! Blogistasi näkyy se, että olet uskollinen arvoillesi mutta samalla myös haastat itseäsi oppimaan ja kokemaan uutta. Olen erityisesti vaikuttunut sinun kyvystäsi tarinankertojana, yhteistyöpostauksissa olet ihan velho punomaan kulloisenkin härvelin ja purnukan kertomukseksi sinusta, arvostan!
Myös podcastisi on fanitukseni kohteena 🙂
Tsemppiä ja voimia risusateeseen, todella rohkeata nostaa se esille.
Lämpimiä ajatuksia täältä länsinaapurista!
Ja hyvän joulun toivotukset ❤️Rauhaa!
Ihanan rehellistä tekstiä. Löysin sun blogin kesällä 2013 kun itsellä oli muutaman kuukauden ikäinen vauva. Tämä oli ensimmäinen blogi, jota ylipäänsä aloin seurata ja lukea. Ja luen siis edelleen! Juuri sun rehellisiin ja elämänmukaisiin juttuihin silloin ihastuin. Kiva ollut lukea tätä blogia ja seurata miten sun sekä omat hieman nuoremmat lapset on tässä matkan varrella kasvanut. Nauti lomastasi ja hyvää joulua! 🙂
Olen ollut kestolukijasi jo vuosia, ja ihailen taitojasi kirjoittajana ja tarinankertojana. Lähiömutsi on todellinen timantti blogien joukossa. Ihanaa lomailua ja muista, että olet täydellinen juuri tällaisena!
Haluan kiittää sua tästä blogista, olen seurannut sinua alusta asti vaikka omia lapsia ei ole. Kirjoitat kauniisti, maalailevasti ja monipuolisesti mistä tahansa, ihan vaikka ketjujen irtoamisesta ja niiden paikoilleen laittamisesta. Olen aina ihaillut tapaasi kirjoittaa ja olla täällä blogissa, olisi todella surullista jos lopettaisit.
Saa olla väsynyt, vihainen, kiukkuinen, pettynyt ja ahdistunut, ihmisten vaatimuksia on mahdotonta täyttää. Aina on joku joka ei tykkää jostakin kirjoituksesta ja joku joka ei pidä siitä, että saat rahaa tästä. Ihmisten kyvyttömyys asettua toisen asemaan on joskus pelottavaa ja surullista. Yhdeltä ihmiseltä kun ei voi saada ja vaatia kaikkea, ei yksi bloggaaja voi täyttää kaikkia tarpeita. Olen pitkään kummastellut ikäviä kommentteja täällä. Blogisi on laadukas ja jokainen postaus upeasti kirjoitettu. Haluaisin nähdä kun nämä valittajat tekisivät tätä oksennustautikierteen kourissa, antaisivat kaikille koko ajan jotakin.
Koita Hanne jaksaa. Sä olet upea bloggaaja, sain miehenikin tilaamaan sun ja Sadun kirjan. Pidä lomaa ja yritä unohtaa muiden vaatimukset. Sinä olet sinä ja just hyvä tuollaisena, sinä riität.
<3
Piti tulla kirjoittamaan, jo kesken postauksen, ettei kaikkien miellyttämisestä seuraa muuta kuin paska olo itselle, mutta totesit asian sitten itsekin. Tee sellaista blogia, ja sellaisella aikataululla, kuin itse haluat. Kyllä ne ihmiset pysyy mukana, keitä kiinnostaa.
(Oon seurannut melkein alusta asti blogia, paljon on muuttunut, ja kaikki postaukset ei aina kiinnosta, mutta kokonaisuutena blogi on musta aina ollut mielenkiintoinen. Ehkä tää postaus osui hermoon myös siinä, että takana kauhean rankka syksy, ja opettelen itsekin taas kantapään kautta kuinka kaikille ei vaan voi olla mieliksi ja pitää opetella olemaan terveellä tavalla itsekkäämpi.)
Sun blogi, sun elämä!! Lepääthän uupumuksen pois, niin palautteisiin reagoiminen palautunee oikeisiin mittasuhteisiin <3 Anna nillittäjien nillittää, ehkä edes rakentaviakaan palautteita ei kannata juurikaan ottaa huomioon vaan tehdä vaan omaa juttuaan! Tämä on ihan paras blogi. Ja sitä vielä, että paljon pahempaa olisi että ketään ei kiinnostaisi. On ihan huimaa minkä määrän lukijoita ja kommentteja, eli aktiivista vuorovaikutusta, keräät joka viikko. Ei se ole tyhjästä aloittamista uudestaan ja uudestaan, vaan olet huippuduunilla luonut oman mediasi, jota saat hallita juuri niinkuin itse parhaaksi koet. May the force be with you! 🙂
Priimaa tämä on! Mielenkiintoista, vaikka perhe-elämä eikä työelämäkään ole vielä kovin lähellä. Ehkä siksi tykkäänkin – just siitä, mistä haluat kirjoittaa. Ehkä ne positiiviset kommentit jäävät usein kirjoittamatta. Nautin blogisi teksteistä ja blogista kokonaisuutena – värikylläistä, herkullista, elämänmakuista. Kiitos! Ja ihanaa joululomaa!
Hengitä Hanne, hengitä. Sä oot ihan mahtava.
Ei tää ois muuten SE ainoa blogi jota luen (okei luen myös Salamatkustajaa ja Project Mamaa). Se vertaistuen määrä, jota sulta saa niin perheeseen, omaan elämään kuin työhönkin on ihan valtava!
Kaikkia ei tosiaan voi miellyttää ja tunnistan ton sun fiiliksen niiiiiiiin hyvin. Mä olen graafikko/web designer ja painin samojen asioiden kanssa vaikka en toki noin suoraa palautetta saa kuin sinä.
Tee sitä minkä itse koet tärkeäksi ja kirjoita oman näköisiä juttuja, ne kyllä kantavat. Tuon opin muuten teidän podcastista 😉
Toivottavasti tavattais joskus vaikka duunien merkeissä, eihän sitä tiedä.
Aina välillä ärsyttää kielikuvat, kuten villasukkien pyöriminen jaloissa tai yhteistyöpostaukset, varsinkin jos ne eivät kosketa aiheita joista juuri minä olen kiinnostunut. Mutta niinhän sen kuuluukin, oikean elämän kavereissakin on omat ärsyttävät piirteensä, joita ei joskus huomaakkaan ja toisinaan ne lävähtävät silmille jatkuvasti.
Käyn melkein päivittäin lukemassa kirjoituksiasi, uusia tai vanhoja. Kaikli olen lukenut. Käsityöohjeet, ruokaohjeet, pukeutumisvinkit ja reissujutut. Ahaa, noin Lähiömutsi sen teki ja tuolla siis kannattaa käydä. Lähiömutsiin voi luottaa, vinkkaukset eivät ole pettäneet ikinä. Aina on tuote toiminut tai kohde ollut juuri niin hyvä kuin lupasit.
Lähiömutsi on kaikista blogeista eniten mieleeni, sopivasti kaikkea, myös niitä itseäni ärsyttäviä asiota.
Anteeksi, en osannut koota hampurilaista, tässä meni palaset väärinpäin.
Tuo ensimmäinen lause oli sit pakko kirjoittaa? Miksi?
En voi ymmärtää.
Kiitos antoisasta ja monipuolisesta blogista! Valittajia löytyy aina: syy ei varmastikaan ole niinkään blogisi sisältö kuin ihan heidän oma elämäntilanteensa!
Ensinnäkin kiitos tästä ja koko blogistasi! Olen lukenut sitä alusta asti, kun oman esikoiseni vauva-aikaan googletin epätoivoisena sanoja ”vaativa vauva” ja päädyin blogiisi. Tässä sitä on siitä asti kasvettu yhdessä vaikkei tunnetakaan. Jo se, että oon yhä jotenkuten järjissäni 3 lasta myöhemmin on osittain tän vertaistuen ansiota, joten siinä on jo melkoisia meriittejä sinusta kirjoittajana.
Ihmiset vaan on sellaisia, että mitä enemmän annat, sitä enemmän vaaditaan. Eikä kiitosta sanota koskaan ääneen saatika kyseiselle henkilölle vaan korkeintaan selän takana kehutaan sitten. Tai jälkikäteen kun joku lopulta luovuttaa. ”kyllä se oli niiiiiiiiin taitava, harmi, että lopetti”. Niin suomalaista. Ja sitten hetken päästä vaaditaan taas lisää ja lisää. Kiittämättömyys on maailman palkka, valitettavasti.
Mutta hei on myös meitä kiitollisia ja minä ainakin olen yksi heistä!
Sinä teet juuri sellaista sisältöä blogiisi kuin tahdot, jos siitä joku valittaa niin jätä moiset omaan arvoonsa.
Täällä samassa ruuhkavuosisuossa rämmitään muutkin, samojen riittämättömyys-tunteiden kanssa, vaikken sitä noin hienosti osaakaan sanoa. Siksi Oi siksi tarvitaan kaltaistasi verbaalineroa sanoittamaan meidän muidenkin tuntoja. Ja luomaan sitä kollektiivista uskoa, et kyllä se siitä.
Siis kiitos! Jatka samaan malliin, kyllä täällä lukijoita piisaa.
Me kaikki väsymme joskus. Oletko ajatellut, ettei sinun oikeasti tarvitse julkaista kuutta postausta viikossa? Onko jokin taho, joka sellaista vaatii? Julkaisutahtisi on kova ja olenkin miettinyt, julkaisetko sen vuoksi niin usein, että pelkäät muutoin lukijoiden lähtevän pois. Pidän blogistasi, mutta myönnän, että on tullut jonkinlainen lukemisväsymys juttuihisi. Jos niitä ilmestyisi harvemmalla tahdilla (neljä kertaa viikossa riittäisi aivan hyvin, vähemmänkin), ehkä pystyisit niistä tekemään timanttisempia – tosin en tiedä miksi niiden pitäisi olla sellaisia, rosoiset ovat omalla tavallaan mielenkiintoisempia. Harkitsin joskus Suomen Kuvalehden tilaamista, mutta arvaa mitä, en tilannut, koska lehti ilmestyy makuuni liian usein. Jos se ilmestyisi vaikkapa parin viikon välein, sen juttuihin ehtisi paneutua aivan toisella tavalla. Ehkä ajattelen samoin sinun blogistasi.
Hei! Voi että kun tuli harmi puolestasi. Itse olen yksi niistä, jotka jättivät kommenttia syksymmällä. Mainitsin silloin, että ehkä blogi ei ole ollut ihan tasapainossa… Olin tässä juuri miettinyt, että pitäisi tulla antamaan palautetta taas, että hyvin kulkee ja balanssissa ollaan (en tiedä teitkö konkreettisia muutoksia, mutta näin tämä minulle näyttäytyy) 🙂 teet tosi hyvää työtä!
Olen itse aikoinaan kärsinyt kovasta työuupumuksesta, jonka seurauksena putosin duunikuvioista yli vuodeksi pois. Muistan tuolta ajalta sen, että vaikka kaikki kehuivat työtäni, en itse kuullut kuin kritiikin. Niin käy uupuneena. Tätä kannattaa miettiä… joku tuolla ehdotti postaustahdin hidastamista. Hanne, uskon vakaasti, että lukijamääräsi eivät pienenisi, vaikka himmaisit postaustahtia: niin upeaa tekstiä kirjoitat. Mukavaa joulua sinulle ja perheellesi!
Olin yksi kritiikin antajista, kun mainospostauksia oli yhdessä vaiheessa toistuvasti ja ne olivat epäaidon tuntuisia. Ymmärrän hyvin, ettei ilmaisen blogin lukijalla ole mitään asiaa urputtaa. Toisaalta voihan meidät lukijat nähdä yhteistyötuotteiden asiakkaina.
No mutta tuon hetkellisen vaiheen jälkeen yhteistyöpostauksetkin ovat palanneet urilleen rehellisiksi, inspiroiviksi, ei-tuputtaviksi, ja tekee mieli itsekin ostaa niitä tuotteita (ja ostankin).
Olet haastavassa työssä, julkisuus ei ole helppoa. Netissä ihmiset kritisoivat kaikkea ja kaikkia ihan tolkuttomasti. Vaikka se on kliseistä todeta, niin usein länkyttäminen ja perustelematon kritiikki on vain kirjoittajan pahan olon kanavointikeino. Sille on pakko yrittää kasvattaa paksu nahka. Minusta on uskomattoman hienoa, että sinun blogissasi on yhtenä harvoista sensuroimaton kommentointi, ja silti kommenteista ylivoimaisesti suurin osa on asiallisia ja / tai positiivisia.
Pidä taukoa jos siltä tuntuu! Ei me lukijat todellakaan kadota minnekään.
Ihanan rehellinen ja hyvä postaus! Löysin sun blogin 2014 vuoden puolivälistä, kun etsin vauvalle sosevinkkejä googlesta. Se kolahti heti niin, että aloitin sen lukemisen ekasta postauksesta, joka tietenkin vei aikaa. Nykyhetkeen pääsin siinä vaiheessa kun odotit kuopustasi.
Blogisi on parasta someviihdettä mitä löytyy, ja olet osannut taitavasti kertoa niistä samoista kipupisteistä ja asioista jotka itsekin olen kohdannut, ja olen saanut valtavasti hyviä vinkkejä ja vertaistukea tämän kautta. Kuvasi ovat kauniita ja niitä on sopivasti. Kaikki aiheet eivät kohtaa omia mielenkiinnonkohteitani, tietenkään, mutta silloin skippaan sen postauksen ja odotan innolla uutta. Uskomatonta että ihmiset kuvittelevat, että yksi ihminen voisi miellyttää kaikkia aina!
Tsemppiä loppuvuoteen! Teet blogista mahtavan juuri siksi että se on oman näköisesi ja rehellinen. Toivottavasti vietät ihanan ja rauhallisen joulun perheesi kanssa!
Mä tykkään….
Kiitos että olet jaksanut jatkaa blogiasi! Sitä on ollut mukavaa seurata. Kaikkia ei koskaan voi miellyttää, ja kannattaako edes? Itse tiedät parhaiten, mitä haluat julkaista, alusta asti on mennyt nappiin ne valinnat. Valittajien tulisi ymmärtää, että blogi on SINUN, mutta that will never come true Ja kuka käskee julkaista postaus joka päivä? Hyvää kannattaa odottaa, ja niin me tehdään!
Olet ihana ja tykkään lukea blogia aina kun vain ehdin. Voimahalaus
Oon tässä päivän miettinyt, että mitä vastaisin koska tekstisi mielestäni vaatii vastausta lukijoilta. Luin kommentteja ja paria lukiessani mietin, että eihän juuri Lähiömutsissa tarvitse olla vastaus kaikkeen tarpeeseen ja käännettynä sinun ei tarvitse vastata muiden tarpeisiin (sehän on mahdotonta).
Me luotamme kyllä sinun ammattitaitoon, osaat valita sopivat kuvat sekä yhteistyöt ja koota jutut, kuten ne sinun silmääsi sopii. Ainakin minua juuri värikkäät kuvat ilahduttavat, elävän tekstin kera. Käyn monesti katsomassa liiankin usein, onko tullut uusi postaus, mutta minulle myös harvempi julkaisutahti olisi aivan riittävä. Välillä joudun ihan etsimään sitä mielenkiintoista yhteistyöpostausta, kun on ehtinyt niin monta tulla sen jälkeen.
Kiitos tästä loistavasta blogista, tämä on oikeastaan ainoa, jota seuraan ja käyn lukemassa vanhempia postauksia siihen kakkavaippa-arkeen.
Pidä loppuvuosi lomaa ja pidempäänkin tarpeen tullen! Kyllä me odotellaan Lähiömutsia!
Lähiömutsi on – ja on aina ollut – just hyvä just tällaisena samoin kuin sinä ja perheesi omana itsenänne, elämänvaiheesta toiseen <3 Ihanaa ja ansaittua lomaa teille!
Olipa hyvä postaus. Ja tämä on hyvä blogi. Yksi harvoista ”ammattiblogeista” joita jaksan lukea. Mutta toki valehtelisin jos väittäisin, etteikö tämä syksy olisi ollut vähän vaisu, mutta tässähän sille löytyi syykin. Toivottavasti kevät on mukavampi. Toivottavasti myös jatkossa sinulle uskaltaa antaa hyvää ja toimintaasi kehittävää palautetta. Koska eihän se yksittäinen kommentoija (yleensä) halua sekä enemmän työjuttuja ja vähemmän työjuttuja. Yksittäinen kommentoija (aika usein) vain lukee, reagoi ja kommentoi ajattelematta sitä, millaista muuta palautetta kyseinen bloggaaja on sillä viikolla saanut ja miten ristiriitaisia toiveet ovat. Rauhaisaa joulua koko Herttoniemen jengille!
Hyvä Hanne! Juuri noin: kaikkia et voi miellyttää, eikä tarvikaan! Olet rohkea – ja olet vahva, kun olet pistänyt itsesi likoon blogin kanssa. Harva tuohon pystyy, mutta sinä olet tehnyt sen ja vieläpä menestyksekkäästi. Olisikohan kateuden poikasta heillä, jotka niin kritiikkiä antavat?
Ja parasta mitä voit itsellesi ja perheellesi antaa, on varmasti se loma! Olen kuunnellut prodcastejanne, luin kirjankin – ja blogia seurannut jo useamman vuoden, ja ihmetellyt juuri sitä, miten jaksat. Olit työ kuinka kivaa tahansa, on vain välillä hyvä pistää pillit pussiin ja miettiä aivan muita asioita. Unelmaduuni-kirjasta muuten erityiset plussat ja kiitosterveiset ☺️
Rentouttavaa lomaa sinulle ja perheellesi!
P.S. Taisi helpottaa julkaise-painikkeen jälkeen? Mua olisi ainakin Täysikymppi suoruudelle ja rehelliselle postaukselle!
Tää on sun blogi ja se on just hyvä sellasena kun sen teet!
Kiitos! Luen satunnaisesti vain muutamaa blogia mutta sinua olen seurannut pitkään ja olen saanutkorvaamatonta tukea blogista haparoivana äitinä ja nyt työn ja perheen yhdistämisen haasteiden kanssa taistellessa. Älä välitä turhista kommenteista, tekstisi ovat hauskoja ja vaihtelevia! Kiitos sinulle avusta mitä olen blogistasi saanut
Jes, just hieno kirjoitus! Olet taitava kirjoittaja. Aina kun kerkeän pitkät postauksesi lukemaan, olen viihtynyt niiden parissa 🙂 Sulla on varmasti niin paljon lukijoita, että mielipiteitä ja nillittäjiä aina riittää. Mutta hei – se on merkki suosiosta ja myös ehkä siitä ammattimaisesta vaikutelmasta, minkä luot, että saat palautetta runsaasti. Itse teen ihan erilaista työtä, mutta kirjoittamista sekin sisältää ja välillä revin hiuksia päästäni ristiriitaisten palautteiden kanssa, vaikkei mun pitäiskään niitä niin itseeni ottaa. Ymmärrän hyvin – hyvä kun kirjoitit tästä!
Älä lopeta! Minäkin olen hiljainen tyytyväinen lukija, joka ei ikinä kommentoi mitään. Lähiömutsi on ensimmäinen blogi, jota olen alkanut seurata. Koska blogisi on niin laadukas ja huolellisesti tehty, on iso kynnys alkaa seurata mitään uusia blogeja.
Kaupalliset juttusi ovat mielestäni aina relevantteja ja tuotteet arvojesi mukaisia. Sinä kehityt, lapset kehittyvät, joten väistämättäkin blogikin muuttuu ajan myötä.
Minusta on ollut äärimmäisen mielenkiintoista seurata edelleenkin blogiasi. Lapseni on samanikäinen kuin kuopuksesi ja itsekin olen työelämässä. Eli edelleen kirjoitat siitä mikä minuakin kiinnostaa – työperheruuhkavuosiarjesta höystettynä aikuisten omilla jutuilla. Sitähän se elämä tässä kohtaa on!
Pidä kunnon ansaittu loma! Hyvää joulunaikaa sinulle ja perheellesi!❤
Voi rakas ihminen. Monia ja taas monia blogeja seuranneena ei liene epäselvää, että blogisi on kaikkein laadukkain. Olet kirjoituksen ammattilainen ja se näkyy. Aina on meitä perisuomalaisia mielensä pahoittajia (en väitä itse olevani sen parempi), joille mikään ei kelpaa tai riitä. Mutta samalla uskon, että suurin osa lukijoistasi on erittäin tyytyväisiä kirjoituksiisi. Aina ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta mielestäni se vain rikastuttaa omaakin ajatusmaailmaa. Olet ihan huippu, kiitos kun jaksat kirjoittaa!
Lähiömutsin pitkäaikainen lukija täällä, hei. Haluaisin vain muistuttaa (niinkuin moni muukin) että uskoakseni suurin osa lukijoistasi on täysin tyytyväinen blogiisi sellaisena kuin se on – ja vähempikin riittäisi! Suurin osa saamastasi kritiikistä kuulostaa aivan kummalliselta omiin korviini. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekaan. Kiitos upeasta blogista ja toivon kovasti, että se jatkuu vielä – vaikka postauksia tulisi vain yksi viikossa, niin se olisi varmaan sitten pirun hyvä kirjoitus 😉 Halaus.
Olen hirveän huono kommentoimaan, mutta nyt on pakko. Kirjoitat hienosti ja kovalla tahdilla, aiheet ovat kiinnostavia. Kiitos kun kirjoitat. Täällä ainakin on lukija joka ei halua ja pysty, edes ajattelemaan, saati että kirjoittaisin jollekin noin negatiivisesti kuin ilkeiden palautteiden antajat. Älä tuhlaa aikaa sellaisiin, mielensä pahoittajia on maailma täynnä.
Tyttäreni on sen ikäinen, että harjoittelee somen käyttöä ja olemme pariin kertaan joutuneet puhumaan siitä, miksi joku toinen lapsi kirjoittaa ilkeitä kommentteja. Hänelle olen sanonut, että toisten voi olla paha olla, huono itsetunto tai ihan vain jäänyt kotona oppimatta kuinka toisia kuuluu kohdella. Toivoisin, että jonain päivänä edes me aikuiset osaisimme käyttäytyä ja siten olla esimerkiksi nuorille.
Hyvää joulun odotusta ja jaksamista sinulle.
Hei! Tämä oli erittäin hyvä postaus ja toivottavasti avasi monen silmiä. Jaksan aina ihmetellä, miksi olemme toisillemme virtuaalimaailmassa niin ankaria ja vaativia kommenteissamme. Ihmisiä tässä vain ollaan ja kaikilla meillä on omat rajamme, jotka on hyvä muistaa niin blogien lukijat kuin bloggaaja itse. Tsemppiä uuteen vuoteen!
Ehkäpä lukijakuntasi on matkan varrella laajentunut, monimuotoistunut ja muuttunut? Siksi mielipiteitäkin riittää laidasta laitaan. Toki blogosfäärikin on ammattimaistunut matkan varrella, ja jotkut tykkäävät entisenkaltaisesta kotikutoisesta meiningistä kun toiset kaipaavat laadukkaampaa tavaraa kaupallisuudenkin kustannuksella. Itse olen seurannut blogiasi vuosia ja aina tykännyt! Musta sulla on ihana, oma tyyli ja mielenkiintoisia juttuja! Jos joku ei kiinnosta, skippaan sen. Kiitos kun olet jaksanu tehdä blogia!
Paras vuosi ikina. Mielestani olet kasvanut ja blogi myos.
Hyvaa Uutta Vuotta !
Eiköhän tähän päde se sama, kuin kaikkeen muuhunkin, että valittaminen on niin paljon helpompaa, kuin positiivisen palautteen antaminen. Ruudun takaa löytyy varmasti valtavasti minun kaltaisiani, vuosia seuranneita, tyytyväisiä lukijoita, jotka eivät koskaan ole jättäneet yhtään kommenttia. Sori siitä!
Iso kiitos tästä postauksesta ja ylipäätään koko blogista! Olen lukenut blogiasi monen monta vuotta, vaikka esikoiseni on vasta reilun neljän kuukauden ikäinen. Uskallan väittää, et osaksi sinun ansiostasi, olen kasvanut tällaiseksi äidiksi (josta aina haaveilin) ja meillä on vauvan kanssa mennyt kaikki niin hyvin kuin vaan voi kuvitella. Luin raskausaikana vanhoja postauksiasi, ja opin niistä valtavan määrän asiaa. Ostin koko kestovaippasetin Rumparoozeja, ja en voi muuta kuin olla pirun tyytyväinen. Ja vaikka ne eivät olisi meillä toimineet, en olisi siitä sinua syyttänyt. Samoin meillä aloitettiin Bioteekin Super-D vasta 8 vkon ikäisenä, eikä mtn vatsanväänteitä ollut. Kävin myös itse mittauttamassa tasoni. Noin kuukausi sitten vauvalla alkoi iho kuivua oikein urakalla. Samalla sinulta tipahti postaus ihonhoitotuotteista. Satuin silloin lukemaan myös kommentit, ja ostin sinun suosittelemaa Weledan Skin Foodia ja kommentoijan suosittelemaa Weledan Baby-sarjan tuotteita. Ja kas, iho on taas pehmeä kuin vauvan ihon kuuluukin olla. En mielestäni ole mainosten uhri, vaan lähinnä ne ohjaavat minua selvittämään kyseisestä tuotteesta tai vastaavista tuotteista enemmän. Ja onhan meillä kantoreppuna myös muuten Wompat! Olet helpottanut elämääni huomattavasti. Olen kaikesta todella tarkka, mutta aika ei aina riitä selvittämään jokaista asiaa kaikista maailman tuotteista. Sen takia blogisi on pelastus! Olen varmaan hieman erikoinen lukija, koska en käytä sosiaalista mediaa muuten lainkaan. En kuulu naamakirjaan enkä instaan. Sähköposti multa löytyy Mutta tosiaan blogisi on ainut, mitä seuraan. Vaikka olemme aina olleet eri elämäntilanteissa, olen silti kaikki postaukset lukenut. Ihan pelkästään jo sen takia, että olet niin taitava kirjoittaja. Ja jos tämä Landemutsi joskus pääsee Isolle Kirkolle, niin varmasti palaan postauksiisi siitä, mitä lapsen kanssa siellä voi tehdä. Kuulun valitettavasti niihin hiljaisiin lukijoihin, ketkä eivät kommentoi mtn, vaikka rakastavat postauksiasi. Tämä on kolmas kommenttini.
Tämä raadollisuus, mistä kirjoitit, johti kuusi vuotta sitten siihen, miksi itse poistuin sosiaalisesta mediasta. Mutta toivottavasti sinä et sitä vielä tee. Ja vaikka päättäisikin tehdä, lukisin varmasti juttujasi jostain muualta!
Tässä kommentissa ei ole päätä eikä häntää Toivottavasti punainen lanka kuitenkin löytyi; blogisi on täydellinen, nyt ja ihan varmasti myös tulevaisuudessa. Kunhan seuraat sydäntäsi!
Ihanaa ja rentouttavaa joulua ja lomaa Lähiömutsille perheineen!
Mulla on Lähiömutsi aina auki, käyn päivittämässä selaimen päivittäin, josko olisi uusi postaus tullut. Jos ei, se ei haittaa, mutta jos uusi postaus on tullut, olen kuin lapsi jouluaattona!
Siis argh ihmisiä, et osaavat olla ajattelemattomia!
Et oo kenelläkkään mitään velkaa, kuvat ja tekstit saavat olla millasia haluat niiden olevan!
En ymmärrä miten ihmiset kehtaavat vaatia ja valittaa tuollasia, ilmaiseksi kuitenkin lukevat tätä mahtavaa blogia ja kuuntelevat podcastia!
Ja itse blogeja pitkään lukeneena oon nähnyt ajan kulun, miten blogit on muuttunut monen työksi, tottakai mainoksia silloin on! Ja itse yhteistyöpostauksista tykkään! Saa lukiana paljon uutta infoa eri tuotteista tai firmoista!
Bloggaaja on kovan työn tehnyt puolestani selvittääkseen asiat perinpohjasesti ja mikä on oma työni, lukea hienosti, taitavasti ja pohdiskellen (niin kuin Hannen postaukset) kirjoitettu teksti ja saada ahaa elämyksiä!
Jotenkin tuntuu vanhanaikaselta lukijoiden valitukset yhteistyöpostauksista, et plaah taasko tätä marmatusta, hei maailma muuttuu, aika ja asiat uudistuvat!
Suutuin näköjään puolestasi näistä saamistasi ajattelemattomista kommenteista!
Lämmintä joululomaa Lähiöön ja energistä uutta vuotta. Kiitos, että jaat palasia elämästäsi. ❤
Tämä oli tarpeellinen postaus, meille lukijoille toivottavasti ajatuksia herättävä ja sinulle puhdistava. Tässä tekstissä myös osoitat, kuinka naseva ja taitava kirjoittaja olet – kiitos siitä. Asia on vakava, mutta teksti sai nauramaan. Jatka juuri niin kuin tähänkin asti tai sitten jotenkin muuten, ihan mikä tuntuu omalta tieltäsi. Pysyn lukijana. Go girl!
Kauheeta, jos lopettaisit blogin kirjoittamisen. Luen aina ekka hesarin ja sitten sun jutut ja sitten periaatteen naisen jutut. Mihin mä sitten menisin, jos lopettaisit.
Hei Hanne!
Kiitos tuhannesti blogistasi!
Et arvaakaan, millainen merkitys Lähiömutsilla on ollut niin tuhansien muiden, kuin minunkin äitiyteen. Olen ollut uskollinen lukijasi alusta lähtien, esikoisillamme on kaksi kuukautta ikäeroa. Vertaistuki, jota blogisi on antanut kanssamutseille, on korvaamatonta! Itse kahden lapsen äitinä olen saanut valtavasti virtuaalista vertaistukea kuopuksen vauvavuoteen, jolloin vaikeudet olivat hyvin samankaltaisia kuin sinulla. Olet sanoittanut asioita, mitä useimmat eivät tohdi ääneen edes kuiskata ja tämä jos jokin on rohkeutta. Sinä ja miehenne olette edistäneet aidolla esimerkillä tasa-arvon toteutumista vanhemmuudessa.
Ronskin rehellinen tapasi kirjoittaa lapsiperhearjesta on ollut blogisi suola, ja todellakin on luonnollista, että blogi elää kirjoittajansa mukana. Lapset kasvavat, tilanteet muuttuvat jne. Väsyminen on luonnollista ja tulevat lomasi olet todella ansainnut, nauti ja lepää!
Ja jollain yhteistyönarinoilla ei pitäisi olla mitään saumaa työhösi, kyllähän bloggaajan täytyy leipänsä ansaita! Mielestäni yhteistyöpostaukset ovat antaneet ideoita ja eväitä vastuulliseen kuluttamiseen ja ovat varmasti edustaneet arvojasi.
Teet loistavaa työtä ja työsi merkitys on suurempi kuin uskotkaan.
Rauhaisaa ja tunnelmallista joulunaikaa koko teidän perheelle
On kommentoitava mitä harvoin teen. Kiitos paljon blogista näin heti alkuun, tykkään! Vähän yhden naisen palautetta ja mielipiteitä. Mun mielestä postauksia voi tulla harvemminkin eikä jokaisen jutun tartte olla fiksu ja viimeiseen asti viilattu. Olen itse asiassa joskus miettinyt että toivottavasti perhebloggaajat osaavat laittaa lapsiensakin tarpeet etusijalle kun netissä ei tosiaan voi miellyttää kaikkia niin että miten pitää se tasapaino että kuinka paljon tekstiä hioo ja kuvia vääntää ja kääntää kun lapset ovat siinä vieressä. Harva perheblogien lukija varmaan oottaa täydellisiä kuvia jne. Että saa laittaa lapset etusijalle ja olla läsnä heille. Se on varmasti aika tasapainoilua. Minulle tulee hyvä fiilis kun perhebloggaaja sanoo viettävänsä mediavapaata joululomaa. Just näin! Eli hyvillä mielin kirmaat(te) joulun viettoon -ihan kaikki ihmiset! Jouluiloa -ja rauhaa kaikille
Kusiämpäristä päivää. Maailman ihanin työ täälläkin ja vituttaa enemmän kuin saatana ikinä mikään. Eli I feel you! Toimenpiteiden kautta taas pinnalle!
Ilman Lähiömutsia en ois koskaan alkanu lukea muitakaan blogeja. Tää on ihan paras ja sormet syyhyten odotan aina uusia postauksia. Luen ne, mitkä kiinnostaa. En tajua, miksi joku lukee niitä, mitkä ei kiinnosta ja märisee. Asiallinen palaute on sitten eri juttu. Kirjoita siitä, mistä haluat. Osaat kirjoittaa! 🙂 Luonnollisesti kaupallisuus ja yhteistyöpostaukset kuuluu asiaan. On telkkarissakin hey mainostaukoja! Ja voi kuule susta on ollut niin monessa asiassa apua tässä pikkulapsi arjen keskellä. Lentosuukko!
Lähiömutsi on vaan niin huippu! Mun mielestä sun yhteistyöpostauksetkaan ei ole mitään hampaattomia pläjäyksiä, vaan niissä on usein kritiikkiäkin. Minusta on hienoa, että on erilaisia kirjoituksia, joskus elämän ihanasta pinnasta, joskus syvällisiä ja rehellisiä pohdintoja: omista menoista ja meiningeistä sekä yhteistyöjutuista. Muistan erityisesti postauksen, jonka kirjoitit jonkin aikaa siitä, kuinka kaksi lasta ei mene siinä kuin yksi. Se oli minulle todella tärkeä kirjoitus ja sain siitä paljon voimaa. Toki muistakin kirjoituksistasi, tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä. Hauskaa on ollut lukea myös vaikkapa polkupyöräpizzalähetin hommista festareilla! 🙂
Ja podcastit ovat olleet tosi kiinnostavia. Vielä yksi kunniamaininta: sinun ja Sadun äänet ovat todella miellyttäviä kuunnella!
Oikein hyvää joulua ja ihanan rentouttavaa lomaa!
Sinä olet upea ammattilainen! En ole koskaan kokenut tarvetta antaa sinulle sitä ns. rakentavaa palautetta, koska olen ajatellut että blogi on sinun, ja jos joka juttu ei itseäni niin paljon kiinnosta, niin voin skrollata sen nopeasti.
Haluaisin kiittää sua siitä, että aukaisit mun silmät vuonna 2014 näkemään, että lapset voi olla aika kiva juttu. Rehellisesti sanottuna, ilman sua en olis uskaltanut/edes halunnut yrittää lasta. Nyt mulla on pian 3-vuotias aivan paras poika. En usko, että häntä olisi, jos en olisi törmännyt sun blogiin. Kiitos.
Hanne oot paras, älä jätä meitä vielä pitkään aikaan! Tekstejäsi on ilo lukea, aiheesta kuin aiheesta, koska ne ovat rautaisen ammattilaisen kirjoittamia.
En ymmättä miksi mainoksista marmatetaan. Olen kuluttaja ja haluan saada arvioita luettavaksi ennen ostopäätöstä. Tuotearviosi ovat rehellisiä ja niiden mukaan tehtyihin ostopäätöksiin ei ole joutunut pettymään.
Olen kanssasi eri mieltä monessa asiassa, niin äitinä kuin ihmisenäkin. On kuitenkin rikastuttavaa saada eri näkökulmia asioihin, etenkin kun ne ovat hyvin perusteltuja. Eriävä mielipide ei tee omastani huonoa vaan haastaa ajattelemaan.
Kommentoinnin suhteen olen passiivinen, mutta blogiasi seuraan aktiivisesti.
Parempaa uutta vuotta 🙂
Blogisi on yksi niistä, jotka kuuluvat aamuiseen lukurutiiniini. Lapsiperheen arki ei ole minulle ajankohtaista, ja jos postauksen aihepiiri ei kiinnosta minua, silmäilen kirjoituksen vain nopeasti läpi. Täältä löytyy kuitenkin lapsettomallekin paljon luettavaa. Siispä kannustan todella kirjoittamaan juuri siitä ja sillä tavalla kuin itsestäsi tuntuu. Kaikkia ei voi miellyttää ja miksi pitäisikään.
Toivottavasti blogeissa ainut menestymisen mittari ei olisi lukijoiden määrä, vaan myös lukijoiden ”laatu” merkitsisi. Tällä tarkoitan sitä, että lukijat osuisivat mahdollisimman hyvin esimerkiksi yhteistyöpostaustesi kohderyhmään. Vaikka lukijoiden määrä tippuisi tuhannella, mitä väliä sillä on, jos 50 ihmistä enemmän päätyy tutustumaan yhteistyöpostauksen tuotteisiin ostamalla niitä.
Jäin vielä miettimään, miksi negatiiviset kommentit ovat korostuneet täällä. Osasyy voi olla siinä, että blogiisi ei ole syntynyt kommenttiboksissa keskustelun kulttuuria samalla tavalla kuin joissakin muissa blogeissa. Ehkä siksi valittajat nurisevat ja tyytyväiset ovat hiljaa. En tiedä. Ymmärrän kyllä hyvin, että painotuksia panostuksen suhteen pitää tehdä, eikä kaikkiin kommentteihin voi millään vastata. Blogimaailmassa kun se pitäisi vielä tehdä nopeasti, jotta keskustelu pysyisi yllä.
Toivottavasti en itse saa bloggaajissa kurjia fiiliksiä aikaan, kun kommentoin joskus yhteistyöpostauksiin liittyvien tuotteiden vastuullisuutta. Mikään tuotehan ei ole täydellinen, mutta pelkän hehkutuksen sijaan tykkään siitä, jos lukijan tai bloggaajan kommentin kautta välittyy myös vähän kriittisyyttä.
Ihanaa, ansaittua lomaa! Toivottavasti jatkossa uskallat pitää lomaa aina silloin tällöin. Kyllä lukijat sen ymmärtää.
Täällä myös pitkäaikainen blogisi seuraaja. Kiitos kovasti mielenkiintoisista jutuista ja vauva-ajan vertaistuesta
Minua kiehtoo hienosti kirjoitetut tekstit ja rehellisyytesi. Riittämättömyyden tunne ja uupuminen on itsellekin tuttua ja valitettavan yleistä nuorten suorittaja, työorientoituneiden naisten keskuudessa.
Voisiko postausten tahti olla rauhallisempi? Itselle riittäisi ainakin vaikka muutama juttu viikkoon ja varmasti jaksaisin sinua seurata;)
Hienoa, ja niin kaivattuakin tekstiä!
Vaikka olosi on kurja, nämä purkaukset ovat blogissasi parasta. Tykkäsin alusta asti rosoisista kirjoituksistasi, niistä, joissa vauvan itku veti vatsanpohjan solmuun ja väsymys pään päälle sumupipon.
Luotan tuotearvosteluihisi 100%. Esimerkiksi Reiman kengät ostin luettuani niistä täältä. Myös Pomar-postaus räväytti tajuntaani yritysmaailman mittasuhteet ja lait.
Koskaan ei voi miellyttää kaikkia. Minäkin skippaan joka ikisestä blogista postauksia, jotka eivät kiinnosta tai joista en jaksa kuulla. Mutta pysyäkseni vakiolukijana, riittää yksikin timantti vuodessa. Täällä niitä on. Olet kovan luokan ammattilainen ja kirjoitustyylisi on suomen kielen rytmistä voimistelua.
Ihana ja rehellinen postaus! Kiitos! Haluan myös omasta puolesta sanoa, että rakastan sun blogia. Olen lukenut sitä alusta saakka ja ihmetellyt, miten sä osaat tehdä näin hyvää. Olet ihan käsittämättömän kova ammattilainen, ihan niissä määrin, että se näyttää ulospäin helpolta. Olen onnellinen sun puolesta, että sulla on vahvat tukijoukot, joille olet voinut tätä asiaa itkeä. On ollut kyllä kohtuutonta! Jatkoon toivon sulle vapautta olla ja lentää, ihan omana itsenäsi. Ja lepoa jouluun!
Moi, mie oon kyllä tykänny. En lue kaikkia (ruoka- ja askartelujutut skippaan kaikkialta), mutta teet sellaista kuin haluat, silloin kuin haluat. Ihanaa joulua! 🙂 <3
Jumalauta, mitä ihmisiä sitä leipä elättää! En käsitä, miksi jotkut kokevat tarpeelliseksi lukea ja kommentoida blogia, joka heitä ilmeisesti niin helvetisti ärsyttää. Itelleni blogit on ajanviete ja kommentoin, jos on jotain hyvää sanottavaa tai jotain fiksua mielipidettä asiaan, johon bloggaaja kyselee kantaa. En käytä aikaani blogeihin, jotka eivät nappaa tai jotka ärsyttää. Monesti olen myös huomannut, että oman elämäntilanteen yhteneväisyys bloggaajan elämäntilanteeseen välillä yhdistää ja välillä erottaa, mutta suosikkiblogeihin palaa aina lopulta, vaikka välillä olisikin naapurin tekstien äärellä.
Tekstisi ja oivalluksesi ovat antaneet paljon. Olet ihana, kiitos kaikesta!
Moi Hanne! En juuri seuraa blogeja, mutta sinun blogiasi on vaikea jättää lukematta. Itselläni on kaksi lasta ja asun Itä-Helsingissä. Tämän lisäksi olen kiinnostunut lähes kaikesta, mistä kirjoitat☺️ Saadessani ensimmäisen lapseni yritin olla maailman paras äiti luomuruokineen ja kestovaippoineen. Toisen lapsen kohdalla en enää tähän pystynyt ja koin suurta riittämättömyyttä. Tällöin luin tekstisi omista ”rimanalituksistasi” kahden lapsen äitinä ja tunsin suurta helpotusta. En ollut ainoa, joka ei kahden lapsen kanssa pystynytkään pysymään kaikissa periaatteissaan.
En ole koskaan kommentoinut mitään blogitekstiä, mutta koska niin harvoin tulee sanottua kiitos, haluan sanoa sen nyt. Kiitos ihanasta blogistasi ja kaikesta vaivannäöstäsi sen eteen. Toivon, että saan lukea sitä jatkossakin. Tsemppiä talveen ja toivotan ihanaa lomaa❤️
Kiitos Hanne Lähiömutsista.
Harvoin, liian harvoin on tullut kommentoitua, mutta sua on luettu ja seurattu monta vuotta. Ihan parhautta, ainoa mitä enään jatkuvasti seuraan.
Ja seuraan jatkossakin. Rehellisiä postauksia, tapaasi kirjoittaa ja sekä tuota valtavaa halua mennä eteenpäin kaikessa – arvostan, kiitos.
Rauhallista ja ihanaa joulua sinulle ja koko perheellesi.
Hyvä Hanne! Sun on blogis ja vapaaehtoisesti mä tätä luen, vieläpä mielelläni! Kiitos ihan kaikesta, arvostan! Tsemppiä ja hyvää joulua <3
Kiitos! Tunnistan monet tekstiin ynnäämäsi tunteet myös itsessäni. Kirjoitan pientä, harrastusluonteista blogia, joka ei ole minulle lähellekään leipätyö mutta silti blogini on rakas ja teen sen kanssa parhaani. Kohtaan kuitenkin nuo kaikki samat asiat, pienemmässä mittakaavassa toki vain. Voin samaistua tuntemuksiisi, mutta en varmasti pysty kuvittelemaankaan miten pahalta sinusta voi tuntua kun yksittäisten paskakommenttien sijaan saat täyslaidallisen päällesi. Blogisi on ihana ja toivon että joku päivä voisin olla yhtä hyvä kuin sinä nykyisessä duunissasi. Olet ehdoton blogimaailman esikuva! Kiitos!
Kiitos ihanasta blogista! Sun kirjotustyyli on vakavissakin aiheissa niin upean soljuva, että nimenomaan tämä on se blogi jota haluan aina lukea kun joskus on se vartti omaa aikaa keskellä jotain ruuhkaista lounaskahvilaa. Sun teksteillä pääsee irti kiireestä ja johonkin tunnelmoivaan ja rauhaisaan paikkaan. Puhumattakaan niistä parin vuoden takaisista vauva-ajoista joiden huutoöitä pelasti blogin arkistojen läpi kahlaaminen. Iso kiitos!
No siis.. Sinähän olet ihanin aina <3
Mä olen kyllä jatkossakin vakkarilukijasi. Kiitos paljon blogistasi. Se saa muuttua ja kasvaa niin kuin kuka tahansa meistä ihmisenä. Mä en ikinä ole ymmärtänyt, miksi ihmiset antavat negatiivista palautetta bloggaajille. Voihan sitä vain olla lukematta jos ei kiinnosta. Hyvää joulua sinulle ja perheellesi!!
Ai kauhee!! Mulle tuli ihan pahamieli sun puolesta, kuinka tyhmiä ihmiset osaakin olla, huhhuh!
Mutta ole ylpeä siitä mitä olet ja teet, olet nimittäin ihan huippu! Minulle lähiömutsi on ollut tuki ja turva mistä olen etsinyt tietoa ja vinkkejä omassa vauva-arjessa yms. ja yhä edelleen kun lapselle ostan kenkiä luen sen sun tekemän jutun sopivista kengistä mikä on jo monta vuotta vanha 😀
Ja vielä lopuksi, minusta blogisi on vaan parantunut tänä syksynä! Ja nauti lomistasi ne olet ansainnut! Mahtavaa joulua koko teidän perheelle! 🙂
Ehdotus: kaikkea ei ole pakko tehdä itse. Palkkaa työntekijä tai kokonainen tiimi. Sinulta ideat, tiimiltä toteutus. Vrt esim Chriselle Lim.
<3
Eibvoi muuta sanoa, kuin hävettää kanssalukijoiden puolesta. Miten jotkut saattavat olla niin kapeakatseisia, että lähtevät laukomaan tällaista. Palaute on aina mielestäni hyvästä, mutta senkin voi antaa niin lonella tapaan, ilman että loukkaa tai menee liian vaativaksi. Oikeen suututtaa tällainen.
Itse olen kuluneen syksyn aikana tykännyt blogistasi aivan yhtälailla, kuin ennenkin. Itse kirjoitin amatööri-harrastusblogia joskus teininä vuoden ja tuntui että siinäkin oli jo hommaa. Voin vain arvailla kuinka paskalta sinusta siis tuntuu, että saat tuollaista palautetta, ja tuolla työn määrällä.
Tsemppiä sinne ja toivottavasti parempaa ensivuotta!
Seurailen blogiasi vaihtelevan aktiivisesti, usein törmään google-haun kautta johonkin mieltä polttavaan kysymykseen ja juutun lukemaan arkistoja. En voi käsittää keitä ovat nämä valittajat ja mitkä heidän motiivinsa valittamiselle. Netistä löytyy juttuja kaikkeen lähtöön ja jos tuntuu ettei mene mielipiteet yhteen tai vtuttaa suhteettomasti, että joidenkin työetuna on palkallisten lomien sijaan itseäkin kutkuttavia tuotteita, kannattaa klikata toiselle sivulle tai ruveta bloggariksi. Tsemppiä tekemiseen ja tunteisiin, blogisi on tosi mahti ja jos vaan teet omaäänistä ja omanlaista (mitä se kulloinkin tarkoittaa, ihminen muuttuu, hyvä niin), niin omanlainen tukijoukkokin pysyy. Stay strong, sister.
Joku lukija ylempänä aavistelee, että nämä ovat lopunalun aikoja. Nyyh! Ovatko tosiaan? MINEN KESTÄ! Tämä blogi toimii nyt 5/5, ihan parhaiten ikinä! On parhaan näköinen ja just hyvä. Siis moniko muka tekee sisältöjuttuja noin fiksusti (luotettavia, kotimaisia, ekoja) toimijoita, niin että mennään paikan päälle ihan tutkimaan hommaa. Ihan parasta! Minusta ne ovat olleet hyviä ja määrä on sopiva. Joitakin harvoja kertoja olen äitynyt heti shoppailemaan (esim. Madaran masuöljy todellakin säästi minut raskausarvilta) ja moniamonia juttuja olen jättänyt korvan taakse. Luin aikaa sitten sinun tekstisi Porin Villa & Peitteeltä ja nyt olemme hankkimassa muksun sänkytarvikkeita heiltä.
Tapasin sinut kesällä Provinssirockissa jokunen tunti ennen Ultra Brata Kotipizza-pisteeltänne. Vaikutit niin lämpöiseltä, avoimelta, maanläheiseltä, karismaattiselta, kutsuvalta persoonalta, minulla on vieläkin niin hyvä mieli siitä tapaamisesta.
Toivon, että saan lukea Lähiömutsia kauan, kauan pitkään vielä!