Silloin tällöin kuulee sanottavan, että matkoja ei kannata sen kummemmin suunnitella. Että parhaat seikkailut löytyvät sattumalta, vähän kuin eksymällä. Ja höpsis sanon minä. Ei pidä paikkansa! Haahuiluille ja suunnitelmamuutoksille tietenkin pitää olla tilaa, mutta kunnon pohjatyöt takaavat onnistuneen matkan. 

Etukäteissuunnittelulla saa palasen matkahuumaa jo ennen reissua ja sen lisäksi huolella pohjustetun kanvaasin, jolle voi sitten matkalla seikkailunsa maalata. On muutama kiva päiväretki katsottuna, udeltu paikallisilta lempparivapaapäivätekemiset, mietitty mukavaa tekemistä lapset edellä, spotattu viihtyisimmät rannat, tutkittu näyttelytarjonta, kaivettu esiin kohteen parhaat kasvisravintolat, merkitty ylös parit hyvät kirpparit ja kyselty vinkkejä siihen, missä saa kielensä kahvinautinnosta rusetille. Reissussa voi sitten mennä näiden puhelimen karttaohjemaan merkittyjen ideoiden mukaan ja jos siltä tuntuu, lähteä ihan toiseen suuntaan.

Kun syyskuun lopussa teimme reissun Hampuriin, suunnitelmia ei ehditty tehdä. Hyvä kun laukut ehdittiin pakata ennen kuin viimetingassa säntäsimme kentälle. Ja sen huomasi.

Kaiken tekemisen yllä oli sellainen pieni säätämisen meininki. Kävelimme ravintolan näyteikkunalta toiselle yrittäen etsiä kivaa ravintolaa, josta saisi hyvää kasvisruokaa. Jokaisen ravintolan kohdalla ruokalistat näyttivät toinen toistaan huonommilta ja nälkä sekä kiukku kasvoivat ja lopulta yhdistyivät. Sen nyt tietää, mitä siitä tuli. Sunnuntain olimme miettineet laiskan leppoisaksi päiväksi täynnä kahviloita, putiikkeja, kirppareita ja puistoja, mutta ilman suunnitelmaa emme muistaneet, että lähes koko kaupunki on kiinni sunnuntaisin.

Sentään junavuorot ja matkalippusysteemit kentältä hotellille ehdimme tarkistaa ennen reissua, mistä olin kiitollinen juna-asemalla neljän tunnin yöunien jälkeen ja väsyhepuloivia lapsia kaitsiessani.

Mitään sellaista ei siis ollut ongelmana, mitä eivät kunnon yöunet hotellilakanoissa ja jättimäinen kuppi maitokahvia olisi pelastaneet. Ja se reissumme pääasia, rakkaiden ystäviemme häät, menivät kuitenkin just niin ihanasti kuin rakkausjuhlat vain voivat mennä. En voi silti kieltää, ettenkö siinä sunnuntaina menkkoja hampurilaisittain potiessani olisi muistanut yhä selvemmin, miksi suunnittelu ja pieni etukäteisfiilistely kannattaa.

Onkin onni, että tällä kertaa pystyin delegoida pienen palasen reissusuunnitelmista teille. Lähtöä edeltävänä iltana kyselin postauksessa muutaman tekemishitin ja takuuvarman ravintolan perään, jotka voisin lapsiperhehätätilanteita varten jemmata takataskuun. Ja sellaisia sain, kiitos!

Tässä siis Lähiömutsin hyvin lyhykäinen suosituslista haahuiluun Hampurissa, jonka olen laatinut yhteistyössä teidän lukijoiden kanssa.

Ykköspaikan tällä kertaa vei Planten un Blomen -puisto, josta te vinkkasitte ja joka oli mulle ihan uutta Hampuria. Eipä silloin vuosina ennen lapsia käyty puistoissa käyskentelemässä, vaikka tämä jättimäinen puisto olisi mitä mainion myös piknikille kavereiden kanssa ja pussailuun sen ihanan kanssa reheviöivän puun alla. Nyt me kävimme tutkimassa puiston japanilaisen osuuden ja nostattamassa yhä akuutimmaksi käyvää Japani-kuumetta.

Puiston keskeltä löysimme mahtavimman leikkipuiston hetkeen. Großer-leikkipuistossa oli sellaiset kiipeilymahdollisuudet ja vinkeät leikkitelineet, että moiset olisi jo aikapäivää sitten kielletty Suomessa. Mäkin innostuin kiipeilemään ja leikkimään siinä määrin, että seuraavana päivänä kylkifileissä tunsi tehneensä muutakin kuin nököttäneensä hiekkiksen reunalla. Puistossa oli myös kiva vesileikkialue vesitykkeineen, ja arvelisin sen olevan hittikamaa kesähelteillä.

Edellisiltä reissuilta tuttua oli sen sijaan viehättävä ja rosoisen boheemi Sternschanze-kaupunginosa, jossa meillä oli tarkoitus hengailla sunnuntai. No mikään paikka ei tosiaan oikein ollut auki silloin, eikä niitä penteleen tamponeitakaan löytynyt.

Yksi erityismaininnan arvoinen ravintola sentään löytyi. Piipahdimme syömään luonaan pieneen itämaisin kalustein somistettuun Azeitona-falafelravintolaan. En edes ehkä tahdo tietää, miten he voivat pitää hinnat niin alhaisina (söimme koko perhe itsemme ihan ähkyyn ja joimme vielä pullolimut päälle, eikä hintaa kertynyt edes kahtakymppiä) Mies sanoi Azeitonan falafelien olleen parhaat kikhernepullat, joita hän on syönyt.

Kolmas haahuiluvinkkini Hampuriin ovat katukirpputorit. Pöydistä voi löytää hämmentäviä ja siksi niin kiinnostavia esineitä Saksan menneisyydestä sekä huonekaluja ja pienesineitä siltä ajalta, kun jokainen tavara vielä tehtiin kestämään käyttöä. Yksi suosittu kirpputori on lauantaisin Neuer Kampin ja Sternstaßen välisellä alueella.

Me kävimme sunnuntaina hotellimme lähettyvillä olevalla Großneumarkt-aukiolla, jossa oli myös paljon kirppismyyjiä. Minä ostin uuden kodin työhuoneeseen ison tiikkipuisen ompelurasian 60 vuoden takaa. Lapset saivat valita yhden lelun kumpainenkin, ja sitä harrasta pohdintaa oli hellyttävää katsoa. Lopulta he valitsivat kaikkien lelujen joukosta My little pony -pehmon ja punaisen traktorin.

Lähiömutsin sakki sekä lukijat sertifioivat! Tee sinä silti omille reissuillesi vielä vähän pitävämpi pohjatyö – ja muista pakata ne penteleen tamponit.

Jaa