Me olemme asuneet uudessa kodissamme ja vielä keskeneräisen remontin keskellä nyt reilun viikon ajan. Sinä aikana ollaan saatu suurin piirtein valmiiksi eteinen. Luulin tässä vaiheessa käyttäväni iltani uusien tapettien pohdintaan ja seinien värisävyjen vertailuun, mutta oikeasti käytän aikani yrittäen löytää jostain muuttolaatikosta pampulaa kadonneen tilalle tai edes puhtaita pikkuhousuja. Lasten kanssa muuttaminen todellakin menee sille nextille levelille.
On ollut yllättävää, että keittiöttömässä elämässä lieden tai uunin puuttuminen ei ole ollut se rassaavin asia. Ilman jääkaappiakin elää mainosti, kun parvekkeen ovien väliin muodostuu lokakuun kirpeässä ilmassa täydellinen kylmäkomero. Mutta keittiön vesipisteen puuttuminen syö hermoja.
Pesemme sekä astiat että kakkapyllyt saman minikokoisen kylppärilavuaarin varassa, ja suihkuun päästäkseen pitää ensin siirtää lattialle perustettu tiskipöytä muualle. Totuttelua ovat vaatineet myös suihkun ovet, jotka pitää avata tietyssä järjestyksessä, että niiden välistä mahtuu pujahtamaan sisälle. Kylppärissä on periaatteessa enemmän tilaa kuin aikaisemmin, mutta kaikki toimii nurinkurisesti. Muistelen kirjaimellisesti lämmöllä vanhan kylppärimme lattialämmitystä. Ja säilytystiloja. Ja isoa lavuaaria.
Kylpyhuoneen lisäksi vessa on toinen kotimme huone, johon aika ja budjetti ei tällä remonttikierroksella riittänyt. Vessa on sysipaska. Muumimukin kokoinen allas on polvien korkeudella. Putkiremontin yhteydessä kalusteita ei ole uusittu, vaan altaan lisäksi myös vanha pytty on laitettu uudestaan paikoilleen. Nykyään siinä on halkeama, vaikka onneksi tällä hetkellä vessassa vuotaa vain vanha bideesuihku.
Vessan ainoana säilytystilana ja laskutasona on lääkekaapin kokoinen osittain rikkinäinen peilikaappi, jonka ovi ei pysy kiinni ja jonka keltaisen kelmeä valo rätisee. Jos siitä rätinästä ei tule pää kipeäksi, viimeistään siinä vaiheessa jomottaa, kun joka kerta pöntöltä noustessa lyö päänsä peilikaapin oveen.
Jokaisen muuton ohessa tapahtuu kummallinen tarveilmiö. Vaikka meilläkin pitäisi olla ihan kaikki, mitä tarvitsemme, uudessa kodissa on uudenalaiset tarpeet. Huonekalut ovat epäsopivia paikoilleen tai sellaisia ei edes ole. Koska muutimme kaksiosta neliöön, meiltä puuttuu lamppuja. Ja ne lamput, jotka ovat katossa, ovat vielä sijoitettuna väärin. Viime aikoina on tullut käytettyä aika paljon iPhonen taskulamppua, että on iltojen pimetessä nähnyt eteensä.
Uudessa kodissa sain työhuoneen, mutta sen kalustuksena toimivat vielä ainoastaan purkamattomat muuttolaatikot ja kirpparilta bongaamani puinen toimistokaappi, joka vaatisi ennen käyttöä pintaremppaa. Missään ikkunoissa ei ole verhoja, enkä oikein tiedä, miten näihin monikulmaisiin vanhoihin ikkunoihin edes asentaisi verhot. Nyt ikkunoiden karmeissa roikkuu pyyhkeitä, hippipeittoja sun muuta rättiä antamaan edes vähän näkösuojaa ja pimentämään makkareita.
Jonkinlaista verhoratkaisua pitäisi miettiä myös vaatehuoneen oviin. Vaatehuoneeseen on kulku sekä eteisestä ja lastenhuoneesta, joissa molemmissa ovet tukkivat auki ollessaan sisäänkäynnit vaatehuoneeseen ja toisinpäin. Huomaamattamme vaatehuoneesta on muotoutunut meille kulkuväylä ja lapsiperhemallinen walk in and out closet, joten sinne ja sen läpi pitää päästä kulkemaan ilman ovien ryskäämistä ja ärsytystä. Ovet olivat jo kerran paikoillaan, mutta hermot meni ja ovet lähtivät.
Lista tekemättömistä puhteista on loputon. Ikkunalaudat pitäisi hioa sekä öljytä, yhden katonrajassa olevan komeron ovea siirtää ja kynnykset nikkaroida. Olohuoneen pöydän jalat pitäisi lyhentää ja lastenhuoneen komerot maalata. Eteisen ja vaatehuoneen lattia pitäisi suojakäsitellä, sillä sitä ei ehditty tehdä tarpeeksi monta kertaa ennen muuttoa. Suojausaine haisee hirvittävälle ja vaatesäilytyksemme on juuri noissa huoneissa.
Meille aikuisille pitäisi ottaa asiaksi etsiä sänky vuosien lattiatasossa nukkumisen jälkeen. Lapsien sängyissä on edelleen patjaratkaisuna vanhoista patjoista leikatut ja mytätyillä torkkupeittomytyillä jatketut versiot. Matot ovat vääränkokoisia, mutta toisaalta fiilistelen ajatusta elää ihan ilman mattoja. Yksi oviaukko pitäisi suurentaa. Lasten työpöytää ei ole vieläkään porattu seinään kiinni, vaikka ajattelin saavamme lastenhuoneen valmiiksi ensimmäisenä. Sähkötöiden viimeistely odottaa keittiön valmistumista. Parvekkeelle on vain dumbattu kaikki jotenkin parvekkeeseen liittyvä raparperipuskasta multasäkkiin. Tuoleja siellä ei ole, sillä vanhan kotimme säilytyslaatikkosohva ei sinne olisi mahtunut.
Meille on miehen kanssa tässä viikon aikana kehittynyt oma vitsimme. Se lähti siitä, että joku teistä ihanista lukijoista kertoi, miten on muuttanut ja samana päivänä palauttanut muuttolaatikot. Se kuulosti itsestäni kadehdittavan täydelliseltä ja kutkuttavalta, vaikkakin meidän perheellemme utopistiselta ajatukselta jo silloin ennen varsinaista muuttoamme. Nyt elämme täällä mustien muuttolaatikoiden keskellä ja väkerrämme kaiken vapaa-aikamme kotia pala palalta valmiiksi ilman että isoja muutoksia näkyy. Välillä jompikumpi keventää tunnelmaa kertomalla kaskun. ”Ajattele, jos palauttaisimme muuttolaatikot heti muuttoiltana!”
Moi! Mielenkiinnosta kysyn, että kun paljon oot kunnostanut teidän huonekaluja, niin missä hoidat vanhan maalin poishiomisen, etenkin kun on kyseessä iso huonekalu esim. kerroasänky? Itsekin asun kerrostalossa ja olisi paljon tuunattavaa, mutta asuntoon en haluaisi hiontapölyjä levittää.
On tullut muutettua useita kertoja, ennen lapsia ja lapsen/lasten kanssa. Ennen lapsia tavaroiden siirto sujui päivässä ja purku toisessa. Helppoa ku mikä, vaikka sillon se muka oli kauhian rankkaa. Lapsen/lasten kanssa kolmen vuoden muuttovälistä huolimatta osa tavaroista muutti kaksi kertaa samoissa laatikoissa 😀
lasten kanssa takana 10 vuoden sisään 4 muuttoa ja 2 uutta itserakennettua omakotitaloa.. tekstisi kertoo varsin realistisesti mitä muuttaminen on ja etenkin mitä remontin /keskeneräisen keskellä eläminen todellisuudessa on… haasteellisin muutto omasta mielestäni oli 5 henkeä/135neliöä taloa+ autotalli joka muutettiin 56 neliöiseen kerrostalo kaksioon.. olette ihanasti päässeet kotiutumaan omaan kotiin.
Kyllä siitä vielä hyvä tulee. Jaksaa, jaksaa…!
Kynnykset ja osa listoista puuttuu edelleen neljän vuoden asumisen jälkeen. Kylppäri ja keittiö pitäisi rempata ja… Kaikkeen tottuu, valitettavasti 🙂 Työpäivien jälkeen ei vaan energiatasot riitä. Remppa etreni hyviin siihen saakka kun olin lasten kanssa vielä kotona, töihin paluun jälkeen on ääni kellossa muuttunut. Ruoanlaitto ja ylläpitosiivous vievät jo suurimman osan kakusta.
Huh-hui! Aikamoiselta kuulostaa moinen.. Juuri tässä kaikessa oman elämän hässäköinnissä ollaan tuumittu, että onpas mahtavaa, että rakennettiin talo ennen lasten syntymää! Se tästä vielä puuttuisi!
Asiasta aivan toiseen (tai pitäähän sitä raksallakin siivota), olisi mahtavaa, jos saisit testiin (ja pikku alekoodilla) rikkaimureita (vai mikä virallinen nimi mahtaakaan olla..). Sellaisen hankinta on ollut aatoksissa, mutta vertailu on hankalaa.. Olisi kiva, että saisi nopeasti enimmät hiekat, murut ja pölyt pois, mutta monet niistä vie kuitenkin aika suuren tilan, niin ei tiedä, mihin sen sijoittaisi…
Tuli mieleen että onko sinne vaatehuoneeseen pakko päästä käytännön kannalta kulkemaan molemmista ovista vai voisiko käyttää vain toista? Kaksi oviaukkoa vähentänee säilytystilaakin melkoisesti? Vaikka oven jättäisi paikoilleen niin pistäisi lukkoon / kiinni ja hyödyntäisi sen taakse jäävän tilan vaatehuoneessa?
Tsemppiä! Keskeneräisen keskellä eläminen on kyllä haastavaa. Meillä muuttolaatikot on pakko tyhjentää vauhdilla kun lapset ei jostain syystä pysty kunnolla kotiutumaan ennen sitä..
Niiden kunnollinen testaaminen on siitä hankalaa että omalla kokemuksella osa imureista hajoaa puolen vuoden aikana ja jos testiin saa imurin viikoksi niin tehon ja käytettävyyden voi testata, mutta ei kestävyyttä.
Heh, se olin minä joka kerran muutin niin että palautin laatikot samana päivänä. Mietin jo tekstin alkua lukiessa että remontin keskelle muuattaessa elämä olisi vielä hankalampaa jos pitäisi palauttaa laatikot samana päivänä. Se olisi melkein mahdotonta.
Minulla tilanne oli silloin se että ei ollut lapsia ja muutin yhden kaksion tavarat reilun parin tunnin automatkan päähän ja laatikot oli vuokrattu lähtökaupungista ja ne piti saada saman pakettiauton matkassa takaisin tai palautus olisi ollut todella hankalaa. Se oli elämäni helpoin ja nopein muutto kun tavarat olivat paikoillaan parissa päivässä, mutta asuntokin oli valmis, tavaraa kohtuullinen määrä (joku 10-13 laatikkoa) eikä ollut lapsia pyörimässä.
Jos muuttaisin nyt niin harkitsisin kyllä tuota vaihtoehtoa nopealle palautukselle, mutta en ole varma olisiko se täysin kaistapäinen ajatus ja riippuisi ihan siitä missä kunnossa uusi koti olisi. Että saisiko kamat nopeasti paikalleen, vai pitäisikö säilöä jossain nurkassa.
Oottekos miettiny vaatehuoneeseen haitariovia? Nekin on näppäriä ja saa lukkoon tarvittaessa.
Tuohon haitariovi-ajatukseen kommentoin. Meillä oli lapsuudenkodissa vaatehuoneessa ja keittiössä haitariovi, keittiösä se oli ihan ok, mut vaatehuoneessa tosi kökkö, sen avaaminen on aika äänekästä, ei päivällä haittaa, mut jos joutuu avaa kun joku nukkuu, niin ainakin herkkäuninen herää. Verhot tai tavan ovi ovat siis musta paljon parempia ratkaisuja.
+ Lapsiperheessä kun pieni kunnolla nojaa siihen, se notkuu ja ainakin heikompi ovi voi ajan kanssa hajotakin.
-K
Kirjoittamani kommentti katosi jonnekin, joten yritän uudelleen.
Jäin miettimään sitä, kun selkeästikin epävarmuudessa/kaaoksessa/toimimattomien juttujen kanssa eläminen stressaa sinua (teitä?), että onkohan ulkomaille muutto hyvä ratkaisu? Ulkomaille muuttaessa joutuu sietämään varsinkin aluksi melkoista epävarmuutta, toisissa maissa tunne ei poistu vielä muutaman vuoden jälkeenkään. Asiat eivät toimi kuten on tottunut, Suomessa yksinkertaisen asian selvittämiseen voi mennä viikkoja ja tiettyä epämukavuutta on vaan siedettävä. Mieluummin tietty suurempia stressaamatta. Olemme perheenä asuneet useammassa maassa, ja onneksi me ilmeisesti olemme soputuvaisia tällaiseen elämäntyyliin. Kokemukseni tällaisesta tietystä epamukavuusalueelle menemisestä ja sen sietämisestä tulee esiin myös monissa ulkosuomalaisten kirjoittamista blogeista eli muutkin ovat kokeneet näin. Toki paljon riippuu varmasti siitä, millaiseen maahan muuttaa tai ehkä aiotte olla ulkomailla sen verran lyhyen aikaa, että kyse on enemmän lomailusta. Kovin ”ei-länsimaalaista” (en keksinyt parempaa sanaa, tarkoitan tällä lähinnä arjen sujuvuutta) maata en ehkä suosittelisi, jos muutto ja remontti Suomessa saa stressitason kovin korkealle. Ulkomailla asuminen on seikkailua, välillä enemmän, välillä vähemmän ja olen tosi onnellinen että perheenä saamme asua erilaisissa maissa; kaikille tämä ei kuitenkaan sovi.
Moikka. Tsemppiä remppaelämään ja laatikkoelämään. Jäin miettimään vuotavaa bideesuihkua ja lohjennutta pytty. Yleensä ne kuuluvat taloyhtiölle joten kysyäpä isännöitsijältä tai huollosta.
Tsemppiä!! Teillä on uusi, ihana koti, josta pääsette pian täysin siemauksin nauttimaan! Oman uuden kodin rempan aikana, kaikkien vastoinkäymisten piinatessa ajatus siitä, että tässä rempataan meidän perheelle kotia moneksi vuodeksi eteenpäin auttoi kummasti jatkamaan.
Me ollaan sattumalta aina asuttu taloissa, jossa on ollut joku ullakko- tai kellaritila, jota on voinut käyttää remppailuun. Nyt uudessa kodissa tilanne on ihan upeista upein: meillä on taloyhtiön oma puuverstas! Siellä on yhteiskäytössä kaikki pelit ja vehkeet, joiden hankkiminen yksin kerrostaloasukkaana olisi järjetöntä ja tiettty kallistakin. Voit uskoa, että olen melkoisen täpinässä verstaasta kaupungissa!
Haha, nuo purkamattomat muuttolaatikot seuraavassa muutossa ovat sellainen asia, josta olen kuullut monelta. Toivottavasti en joudu tututustumaan sellaisiin nyt 😀 Se on varma, että 15 keittiötavaralaatikollista tulee seisomaan nurkissa purkamattomina vielä ainakin kuukauden, kunnes keittiö asennetaan paikoilleen.
Melkoinen hardcore-muutto tuo teidän haasteellisin, vauh! Onneksi me ollaan tosiaan pikkurasituksista huolimatta kotiudutte ihan tosi hyvin, heti ekasta päivästä lähtien tämä on tuntunut kodilta.
Tulee tulee, jaksaa jaksaa! 🙂
Apua! 😀 Nyt mä myönnän ymmärtäväni monen vuoden ajan ilman kynnyksiä ja listoja asuvia ihmisiä, vaikka salaa sitä ihmistyyppiä aikaisemmin kummastelin. No enpä ollut ennen muuttanut lasten kanssa 😀 Meilläkin arki-illat menevät ihan normaaliarjen elelyyn ja pyöritykseen, mitä nyt keittiöttömyys tuo siihen vähän lisämaustetta. Tänään sain nipistettyä lasten päiväkotipäivän ajalta itselleni parituntia muuttolaatikoidenpurkuaikaa ja kas, sain useamman laatikon purettua, järjestettyä lasten vaatekomeron ja porattua pari ruuvia seinään. Helpotti nähdä, että kyllä se siitä etenee, kun vain olisi aikaa laittaa etenemään.
Joo, vaikka mä tykkään nikkaroida, puuhastella ja järjestely on salainen paheeni, en kyllä taloprojektiin tässä elämäntilanteessa lähtisi. Huhheijaa! 😀
Mä pistän korvan taa toiveen rikkaimuritestistä. Mun kokemukset niistä on vuosikymmenien takaa, eikä kovin mairittelevia, mutta ehkä ovat kehittyneet nekin. Vaikka toinen anonyymi tosin antaa ymmärtää sen, mitä mä vähän ounastelisinkin 🙂 Meille muutti hiekkojen ja murujen pikasiivousta varten viime talvena sorjasäärinen siivooja.
Kiitos tsempeistä! Vaatehuoneen toisen oven sulkemista mietittiin, ja niin onkin toimittu useammassa saman talon vaatehuoneellisessa kodissa. Meillä tulee huonejärjestys kuitenkin muuttumaan lasten kasvettua, joten ainakin vielä pidetään kaikki röörit auki ja vapaina muutoksille 🙂 Ollaan myös nyt kotiuduttuamme huomattu, että käytetään sitä paljon kävelyväylänä huoneiden välillä. Se on komeroa enemmän huone siis. Tulevaisuudessa voi hyvinkin olla, että siihen tulee väliseinä, jolloin siitä tulee kaksi erillistä komeroa. Saas nähdä!
Hahhaa, kiitos vielä, että olet tuonut meidän muuttosäätämiseen hyviä nauruja! <3 Mutta nyt mä tulin katelliseksi sun laatikkomäärästä! Meillä laatikoita oli 60, ja niistä ihan vain keittiökamaa 15 laatikkoa. Ja just ne 15 laatikkoa tulevat seisomaan nurkissa vielä ainakin kuukauden, kunnes saadaan keittiö. Mä luulen, että mä sain just uuden kaskun kerrottavaksi miehelle :DD
No en ollut, kiitos kun vinkkasit! Sellainen voisikin toimia kivasti, mitä nyt vähän mietityttää oviaukon kapeus.
Munkin lapsuudenkodissa on haitariovet keittiössä ja pukuhuoneessa. Etenkin se pukuhuoneen oven pauke tulee elävänä mieleeni heti! 😀 Ja lapset tosiaan tykkäväät rämpätä niiden kanssa rasittavan paljon… Mä silti laitan korvan taa tuon aiemman anonyymin ehdotuksen haitariovista. Meillä ovet tulisivat kuitenkin olemaan suurimman osan ajasta auki, mutta olisi jees saada ovet kiinni vaikkapa juhlien ajaksi. Saas nähdä, minkälaiseen ratkaisuun päädytään!
Mähän rakastan kodin rymsteerausta, nikkarointia ja järjestämistä, mutta ajanpuute kyllä korpeaa. Kuten alussa sanoinkin, tällä kertaa remonttipäiväkirjoista vain ne ketutuksen aiheet tarjoiltuna vertaistukena muille rempan keskellä asuville 🙂
Mulla ei ole kokemusta ulkomailla asumisesta kuin vaihtovuoden ajalta. Hienosti sitä nautti elämästään, vaikka yhteiskylppärissä eivät palaneet valot ja jalat tarttuivat johonkin tahmeaan siivouksesta huolimatta, keittiön katossa olevasta reiästä tipahteli hiiriä ja pesutuvan kuivausrumpu repi vaatteisiin reikiä (jos ei sitten joku varastanut vaatteita sitä ennen). Ja nettiliittymän saaminen ulkkarina haha, se oli jännää! Kotona täällä Suomessa en tuollaista suostuisi katselemaan, ja ero onkin ehkä siinä. Odotukset suhteutttaa sille tasolle, mille ne kyseisessä maassa ja kaupungissa voi laittaa. Hyvänen aika, Saksassakin on positiivinen ylläri, jos suihkusta tulee lämmintä vettä 😀
Meillä tosiaan meidän ”muutto” ulkomaille typistyy siihen 3–4 kuukauteen ainakin nyt tällä kertaa, mutta koska omat työprojektini kulkevat mukana, toivotaan pääsevämme maistamaan edes hitusen lomailusta arjeksi muuttavaa eloa siellä jossain. Se että asiat eivät toimi, korvautuu sillä, että saadaan seikkailla talvi ilman toppavaatteita ja kurahousuja! 😀
Kiitos tsempeistä! Bideesuihkut me ollaan aina vaihdeltu itse, mutta lohjennut pytty on eka lajiaan omalla kohdallani. Eipä yhtään haittaisi, jos taloyhtiöllä olisi sen asian korjaamisen kanssa jotain tekemistä. Kiitos vinkistä, minäpä kysyn!
Kyllä, tästä tulee niin ihana. Sitä se jo on! Tänään sain nipistettyä päivään pari tuntia muuttolaatikoiden purkua ennen lasten päiväkotipäivän loppua ja voi mahtavuus! Niin kiva oli saada pitkästä aikaa kunnolla aikaan jotain noiden penteleen muuttolaatikoiden suhteen.
Haitariovimaailma on kehittynyt kovasti, joten siihen löytyisi mitä erilaisimpia ja varmasti hyviä ratkaisuja! Ja vieläpä hienoja!
Mahtavaa! Asun omakotitalossa ja olen jo vuosia haaveillut verstaasta, mutta sellaisen kokoaminen ensin rakennuksena ja sitten kaikkien laitteiden hankkiminen on ollut liian kallista.
😀 Olehyvä vaan! Tosiasia on että yksinasuja muuttaessa pienestä kodista laatikkomäärä oli jotain tuota luokkaa. Toki siihen päälle tulee pari-kolme jätesäkillistä vaatetta ja muuta tekstiiliä, huonekalut ja viherkasvit, mutta silti.
Joo, varmasti on kehittynyt! Nyt pitää malttaa odottaa niiden googlauksen kanssa, kun on akuutimpiakin hommia 🙂
Me pakattiin myös kaikkien neljän vaatteet sekä vuodevaatteet, pyyhkeet, verhot yms. laatikoihin. Yritän välttää niitä roskapusseja ja nyssyköitä muutossa, vaikka aina joku sekakassi blenderiä, taskulamppua ja kaiutinta kertyykin 😀
Mä en ole koskaan asunut varsinaisesti yksin, sillä opiskelijavaihdossa asuin asuntolassa ja sen lisäksi takana on kaksi lyhyehköä pätkää kimppakämpissä. Kaikissa niissä asuin oikeastaan matkalaukun varassa, kun ”talon” puolesta löytyi muut tykötarpeet. Mutta mä luulen, että vaikka asuisin yksin, mun keittiötarvikkeiden määrä olisi melko vakio ja samanlainen kuin nytkin. Eli sen 15 laatikkoa 😀
Joo, ollaan ihan mielettömän onnellisia verstaasta! Meni nikkarointi ihan uudelle tasolle, kun on käytössä kaiken maailman sirkkelit ja sorvit vaikka joka päivä 🙂
Hei.
En ole koskaan kommentoinut mitään postauksia, mutta nyt on pakko. Hyvänen aika, miten mahtava kirjoitus. Meillä oli sellainen remontti- ja muuttohelvetti valloillaan koko kevään, että ajattelin, ettei kenelläkään muulla voi olla tälläistä. Miehen kanssa työpäivän jälkeen yritettiin tehdä ”pieniä” maalaushommia sun muuta. Lasten vanhempina toimi muuttokuukausien ajan noutopizza ja iPad. Mutta loppujen lopuksi hommasta selvittiin. Edelleenkin on vielä vaikka, mitä hommia viimeistelemättä. Mutta mutta. Nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä. Tsemppiä teille!
Ihana kun kommentoit! Ja joo, ne työpäivän jälkeiset tunnit ovat kyllä todella lyhyitä hoitaa remonttia ja muuttoa, kun pitäisi elää sitä ihan tavallista arkeakin (mitä nyt ilman keittiötä siihenkin tulee lisähaastetta). Ihana kuulla, että teillä on jo valoa tunnelin päässä! Kyllä tämä meidänkin tästä valmiiksi tulee, vaikka pikkupuuhasteltavaa riittää varmasti vielä ensi kesänäkin.
Kiitos kiitos kiitos tästä! Muutettiin kuukausi sitten omakotitaloon ja tänään huomattiin, ettei pesutilojen lattiakaivot vedä, joten kylppäriremontti on välttämätöntä tehdä mahdollisimman pian. Ahdistaa kun itse olen seitsemännellä kuulla raskaana ja supistelujen vuoksi en ole muutossakaan pystynyt tekemään muuta kuin näyttämään laatikoiden paikat, joten olen täysin toisten (ammattitaitoisten) ihmisten varassa. Kiitos vertaistuesta, eiköhän kaikesta selvitä. 😀
Tuli ihan mieleen oma muuttomme miehen kanssa yhteen. Oli sunnuntai-iltapäivä ja ensin pakattiin miehen kämppä pakettiautoon, sitten hankittiin (muuttoautolla ajaen) uuden kodin avaimet toiselta puolen kaupunkia ja sitten vietiin ensimmäinen kuorma. Kun tämä oli purettu, käytiin hakemassa omat tavarani ja ne purettiin autosta. Illalla kävimme vielä tyhjentämässä miehen pakastimen ja viemässä avaimet seuraaville asujille. Yöllä siirreltiin isoimmat tavarat vielä paikoilleen ja parin tunnin yöunien jälkeen mies lähti kesätöihinsä viikoksi toiselle paikkakunnalle. Onneksi tuolloin opiskeluaikoina ei ollut niin paljon tavaraa ja toki lapsetkin olisivat tehneet muutosta paljon mielenkiintoisemman.
Moi, vähän asian vierestä, mut tuli tässä lukiessa mieleen, et mitäs teidän tatamille/tarpeille käy, kun/jos ostatte uuden sängyn. Me ollaan lattian rajassa ja tarkoituksena ois kokeilla tatamia yhden nitisevän rungon jälkeen. Mielellään käytettynä kokeilisin ensin. 🙂 että jos on myynnissä/tulossa myyntiin, voisin olla kiinnostunut. 🙂 Ja kiitos blogista. Tykkää kovasti.
Tarpeille=tatameille 😀
Auts, onpas mälsä yllätys kylppärin kanssa! Toivottavasti saatte rempan kivuttomasti ja kivasti pois alta. Onpahan sitten tehty sekin ja saatte vauvan kanssa nauttia hyvin toimivista pesutiloista.
Moikka! Jos ja kun joskus päästään siihen vaiheeseen, että on aikaa miettiä sängylle uutta runkoa, tatamit tosiaan jäävät tarpeettomiksi. Oltiin mietitty niitä lastenhuoneeseen leikki- ja jumppa-alustoiksi, mutta nyt uudessa kodissa asuttuttuamme en näkisi sen idiksen enää toimivan.
Luultavasti voitaisiin siis tatamit myydä. Jos siis laitat mulle sähköpostia hanne piste valtari at gmail piste com, niin voin sitten ottaa suhun yhteyttä, jahka tatamit olisivat uutta kotia vailla?