Postaus sisältää saatuja tuotteita

Kodistamme ensimmäinen pieni osanen alkaa olla valmiina, mitä nyt vähän maalia, ruuveja ja ne kuuluisat lattialistat edelleen puuttuvat. Uuden kotimme eteinen on nyt kuitenkin päivitetty vastaamaan nelihenkisen lapsiperheen tarpeita.

Alkuperäisessä tilanteessa kotimme eteisessä oli pieni valkoinen naulakko, joka taisi olla ihan talon alkuperäinen kaluste 50-luvulta. Siinä oli muutama koukku, henkaritanko ja hattuhylly. Oikein söpö pieni ilmestys, johon saisi eteerisesti roikkumaan trenssin, leveälierisen hatun ja kaulahuivin. Jos siis sattuisi asumaan yksin tai kaksin toisen aikuisen kanssa. Kuravaatteilla, välikausirukkasilla ja märillä toppahaalareilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen naulakon kanssa.

Eteiseen tarvittiin siis runsaasti lisää säilytystilaa ja toimivuutta niin pienten lasten kuin perheemme aikuisten käytöön. Eteisen tekee hankalaksi sen kulmikkuus. Mikään seinä ei ole tasaista pintaa, vaan joka paikasta törröttää ja nousee ulokkeita ja palkkeja. On kantavaa palkkia, katonrajaan muurattujen jättimäisten säilytyskomeroiden takia madallettua kattoa ja erinäisten putkien takia tehtyjä hormeja.

Vaikka olen mielestäni näppärä luomaan tällaisista tiloista toimivia, nyt meni sormi suuhun. Kysyinkin lopulta yhteistyöhön Elfaa, josta otettiin mielenkiinnolla vastaan kotimme eteishaaste oravannahkakaupoilla. Suunnittelu toimi niin hienosti, että lopulta laajensimme yhteistyötä kodin muihinkin osiin, vaatehuoneeseen ja lastenhuoneen alkuperäiseen säilytyskaapistoon, mutta niihin palailen omissa postauksissaan. Elfallahan on liukuovien sekä Kirena-tuotteiden tehdas Lahdessa, mutta nämä meidän säilytyskokonaisuudet on tehty pääosin Puolassa ja Ruotsissa Elfan tehtailla.

Itse olin ajatellut eteiseen liukuovellista kaapistoa, sillä enhän minä roskakaappiakaan halua avonaisena katsella, vaikka se käytön kannalta kätevää olisikin. Eteisen seinien erikokoisia ulokkeita ja kulmia katselleessaan Elfan suunnittelija Anniina sai meidät kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että kaapisto vetäisi tilan niin tukkoon, että hän lähtisi tekemään tilasta avonaista. Elfan liukuovet saisi sitten asennettua jälkikäteen, jos eteisen kaaos alkaisi liikaa sattua silmään ilman peittäviä ovia.

Kun Anniina oli mittaillut seinät ja jutellut meidän kanssa toiveistamme ja tarpeistamme, hän lähti suunnittelemaan kokonaisuutta. Me toivoimme lapsille omaa henkaritankoa sellaiselle korkeudelle, että he itse saisivat siihen takkinsa ja haalarinsa ripustettua. Halusimme me myös pieniä koreja, joihin saisi sujautettua asusteet ja isompia koreja toppahousujen, aikuisten sadevaatteiden sekä lenkkeilykamojen ja sen sellaisen säilytykseen.

Lopputulos on mahtava! Siitä tuli vielä parempi kokonaisuus kuin Anniinan tekemää suunnitelmaa katsellessa mieleeni piirsin. Kesävaatteilla näkymä oli avonaisuudesta huolimatta kevyt, eikä se paha ole nyt talvivermeidenkään kanssa. Kaikki talvivaatteet, -kengät ja -asusteet kun ovat nyt paikoillaan (paitsi lapsille on vielä hankkimatta, jaiks!), sillä kylmien ilmojen pakottamana oli pakko tässä välissä tehdä vuodenaikainventaario eteisen varusteisiin. Sandaaleilla ja hellehatuilla ei oikein enää pärjännyt, kun öisin mennään jo pakkasen puolelle.

Meillä ei ole aikaisemmin ollut mitään Elfalta – entisissä kodeissa on kyllä ollut kopioita – ja vasta nyt kunnolla tajuan, miten nerokkaita ja loppuunhiottuja heidän säilytysjärjestelmänsä ovatkaan. Elfan kantokisko porataan kiinni seinään, ja mihinkään muuhun ei poraa, nauloja tai ylipäätään mitään työkaluja tarvitse. Riippukiskot kiinnitetään mieleiselleen paikalle kantokiskoon, ja kaikki osat taas kiinnitetään riippukiskoihin, joista ne voi napsauttaa irti ja vaihtaa toiseen paikkaan tarpeen mukaan.

Esimerkiksi me rakensimme kokonaisuuden lopulta vähän erilaiseksi kuin suunnitelmassa, kun hyllyjen, korien ja tankojen paikat hahmottuivat paremmin käytön myötä. Kesällä saatetaan taas vaihdella vähän paikkaa, ja lasten kasvaessa muokataan taas tarpeen mukaan. Vaatehuoneessa ja lastenhuoneessa on myös Elfaa, joten komponentteja voidaan vaihdella ja pyöritellä päikseen myös niiden huoneiden kanssa.

Koska säilytyskokonaisuus on siis kiinni kantokiskoissa, lattiatila jää vapaaksi. Se tekee kokonaisuudesta kevyemmän oloisen ja lisäksi helpottaa siivousta. Nyt talvikenkien kanssa muutamat popot ovat lattialla, mutta muina vuodenaikoina kengätkin mahtuvat hyvin hyllyille. Meillä on viereisen (vielä ovettoman) vaatehuoneen puolella myös parit kenkähyllyt hieman harvemmin käytössä oleville kengille, joten sillä puolella ovat niin vaelluskengät, hiihtomonot kuin tällä hetkellä myös meidän aikuisten kumpparit.

Koska kokonaisuutta ei saa piiloon kaappien taa, kiinnitettiin tuotteiden sisustuksellisuuteen huomiota. Ylähyllyt ovat koivupuisia ja ritilähyllyissäkin on puiset päädyt. Korit eivät ole sitä niin sanottua peruskoria vaan mesh-koria, joka on siistimmän näköinen ja piilottaa paremmin sisuksissaan säilytettävät vaatteet. Ilman oravannahkakauppoja tämän koko eteisen kokonaisuuden hinta olisi ollut 1016 euroa, mutta tavallisilla koreilla ja ilman puisia lisäosia hintaa olisi saanut hinattua alaspäin. Saadaankin olla onnellisia, että yhteistyön ansiosta voitiin helpommin panostaa pieniin yksityiskohtiin. Tykkään myös siitä, että avonaisessa rekissä vanhat puiset kirppislöytöhenkarini pääsevät nyt paremmin esille. Uutta väriä niiden punaista maalia halkeileva pinta tosin tarvitsisi.

Varsinaisen eteissäilytysjärjestelmän viereen laitettiin Elfan suunnittelija Anniinan ideasta heidän Utility-sarjan tuotteista rakennettu kokonaisuus, joita pienen kokonsa ansiosta asennetaan kuulemma paljon esimerkiksi oviin. Meillä se laitettiin eteisen kapoisimpaan kohtaan. Siinä on jokaiselle perheenjäsenellemme oma lokru (kuten esikoinen päiväkotia mukaillen sanoo), jossa säilyttää omat piponsa ja tumppunsa. Ylimmässä korissa on tilaa vielä sateenvarjoille ja kauppakasseille.

Aivan kertakaikkisen loistava järjestelmä. Vanhassa kodissa kaikki asusteet olivat lipaston isossa laatikossa, laatikon sisällä oleviin pieniin laatikoihin viikattuna. Pätevä systeemi oli sekin, mutta tämä on toimivampi ja yksinkertaisempi ratkaisu. Lapsien on helpompi laittaa asusteensa paikoilleen, ja aamuisin ei enää kaiveta koko lipastolaatikollista kamaa lattialle, kun omat pipot ja lapaset löytyvät helposti. Keskelle säilytysjärjestelmää jää vielä tila, johon voi koukuista ja rasioista rakentaa mieleisensä kokonaisuuden. Siitä muodostui erinomainen paikka puhelimille, avaimille ja muulle takintaskun pohjalla kulkevalle tavaralle.

Muutenkin eteinen on käytössä osoittautunut sellaiseksi arjen helpottajaksi ja jopa kaunistajaksi, että ainakin vielä onneaan tajuaan huokailla joka kerta eteisen läpi kulkiessaan. Vanha kotimme oli kaikin puolin ihana, mutta sen kapoista ja pimeää hikitunnelieteistä kirosin etenkin kura-aikaan. Nyt on tilaa levittää lastenvaatteet ja pukea, eikä seiniltä tipahtele taulut, vaikka eteisessä häärisi kuinka paksuissa toppavaatteissa tahansa. Laattalattia on myös osoittautunut mainioksi. Siihen voi huoletta kopistella kenkien uumenista löytyvät hiekat, kun matoton lattia on helppo lakaista ja tarvittaessa pestä puhtaaksi.

Nyt meillä on eteisessä myös pari istuinta, mikä sekin on omiaan leppoistamaan aamuisia lähtöjä ja päiväkodista paluita. Ei enää rapaisia kenkiä ja tuskanhikistä pukemista olohuoneen puolella! Yksi kirpparilta aikoinaan ostamistani Lahden huonekalutehtaan tuoleista pääsi vihdoin ullakolla hilloamisen jälkeen käyttöön. Istuinosan aion verhoilla uudestaan ja puupintakin kaipaisi vähän huoltoa, mutta katsotaan sitä sitten joskus. Iittalan vanerinen Plektra-jakkara on siskoni antama syntymäpäivälahja kuopukselle ja se päätyi eteiseen vähän vahingossa. Siihen se kannettiin ja siihen se jäi. Se on lapsille juuri sopivan korkuinen ja itse käytän sitä apuna, kun on asiaa säilytysjärjestelmien ylimmille hyllyille.

Eteisen viihtyisyyden ja toimivuuden parantamiseksi seinään pääsyään odottaa vielä värikäs Vitran Hang it all -pallonaulakko, joka jo edellisessä kodissa piteli laukkujamme ja reppujamme. Ulko-oven kulmassa voisi olla paikka myös pienelle vierasnaulakolle, jollainen on kulkenut mukanani lapsuuskodista, mutta jolle ei edellisessä kodissa ollut järkevää paikkaa. Iso peilikin olisi kiva olla, sillä nyt meillä ei ole kuin vessan A4-kokoisen peilikaapin kelmeä kuvajainen. Ja ja ja, vaikka mitä! Mutta ensin laitetaan nyt loppukoti samanlaiseen apauttiarallaa valmiiseen kuntoon kuin eteinenkin.

Jaa: