Astu peremmälle vain, vaikka vähän vieraalta näyttääkin. Ja pahoittelut sekasotkusta! Blogin päivitystyöt ovat käynnissä, ja kaikenlaista isompaa remonttia sekä pientä viilausta riittää vielä pitkäksi aikaa. Blogihistoriani ensimmäistä Lähiömutsi-banneriakin joudun vielä panttailla tovin. Tällaiset blogin muutostyöt ovat vähän kuin muutto kodista toiseen – vaikka kuinka hyvin olisi suunniteltu, loputa on aina enemmän hommaa kuin kuvitteli. Nurkissa roikkuu epämääräistä sälää, jotka toivottavasti ehtii hoitaa sitten joskus. 

Lähiömutsilla on ollut sama blogipohja ensimmäisestä postauksesta lähtien, eli yli neljän ja puolen vuoden ajan. Kummasti blogien kehittyessä se alkoi näyttää muinaisjäänteeltä jostain vuosituhannen vaihteen ajoilta. Eikä siinä, karvalakkimallinen blogi oli jo melkein kuin Lähiksen oma tavaramerkki! Jotain piti kuitenkin tehdä, mutta aikaa ei tuntunut olevan.

Kunnon sysäyksen ja kimmokkeen uuden blogipohjan uudistamiseen sain, kun aloin viime vuonna tehdä tuottajana töitä Suomen Blogimedialle. Yksi työnkuvani on kahlata uusia blogeja läpi etsien niitä timantteja tuhkan joukosta. Satoja ja satoja blogeja selatessani tajusin, mikä voima ensivaikutelmalla on blogeissakin. Semisti tuhmuinen tai jopa ihan reilusti kämäinen blogialusta tekee heti sen vaikutelman, että täältä tuskin mitään timanttista sisältöä löytyy. Seuraavaksi vilkaisen kuvia, joista tein omat päätelmäni. Vasta sitten syvennyin lukemaan tekstejä. Toisinaan sain yllättyä, että kökön blogipohjan ja epätarkkojen kuvien taakse kätkeytyikin hyvin jäsenneltyä ja mielenkiintoista tekstiä.

Sitten kävin vilkaisemassa rakasta Lähiömutsiani. Tuottajan silmin se näytti raasu ihan onnettomalta. Sen yläasteen ATK-tuntien hajuisesta visuaalisesta ilmeestä ei millään voinut uskoa, että ihan tosissani kirjoitan blogia päätyökseni. Sitten muistin Lähiömutsin statistiikan. Blogissani käy kuukaudessa tuhansia lukijoita, jotka eivät ole täällä aikaisemmin käyneet. Haluan antaa heille hyvän ensivaikutelman, jotta he tulevat käymään toistekin. Tutut blogit käy lukemassa, oli ympäristö melkein minkälainen vain, sillä sieltä tietää saavansa itselleen mielekästä sisältöä. Uusien blogien pitää tehdä isompi ja kokonaisvaltaisempi vaikutus, että juuri se jää lukulistalle maailman miljoonista blogeista.

Niinpä viime syksyn selailin erilaisia blogeja miettien, mitä ominaisuuksia Lähiömutsiin tahtoisin tuoda. Projekti hautautui muiden kiireiden alle, mutta vihdoin joulupyhinä istuin parina iltana yömyöhään selaten satoja ja satoja myynnissä olevia templateja, eli blogipohjia. Muutamia ehdokkaita kävin sitten läpi it-taustatiimini kanssa (maailmankaikkeudelle ja lompakolle kiitos heistä!), jotta tiesin, mitä muutoksia niihin on mahdollista tehdä ja kuinka paljon se maksaa. Päädyimme tähän blogipohjaan.

Ja nyt vihdoin kaiken säätämisen ja aikataulujen siirtymisen jälkeen se on tässä. Raakileena vielä, mutta puhtaana pohjana. Jännä, miten puolessa vuodessa kehitys niin sanotusti kehittyy, ja silloin tuoreelta näyttänyt template on nyt ihan peruskauraa. Hintakin on tipahtanut kolminumeroisista luvuista pariin kymppiin. Mutta tämä on hyvä. Template on yksinkertainen, mutta ei kuitenkaan liian tyylikäs, sillä Lähiömutsi on kuitenkin aina Lähiömutsi. Vähän pitää säröä ja räkää olla.

Yksi isoimmista muutoksista entiseen on postausten asettelu. Jos ennen Lähiömutsin etusivulla näkyi kaksi uusinta postausta pötkönä, nyt niitä näkyy viisi, mutta postauksen lukeakseen on klikattava sisään postaukseen. Näin saan mahtumaan etusivulle lisää tekstiä tarjolle, ilman että menee skrollailuksi. Etenkin mobiilissa se vaikuttaa paljon, kun skrollattavaa tulee muutenkin. Kuvat saa näppärästi selattua, vaikka postausta ei aukaisisikaan. Ja toivon, että uudistuksen myötä ne eräät iäkkäämmät vakkarilukijanikin löytävät kaikki uusimmat tekstit suoraan etusivulta luettavakseen silloinkin, kun ehtivät piipahtaa Lähiössä vierailemassa vain muutaman kerran viikossa.

Read more -ominaisuus valikoitui myös ihan ammatillisessa mielessä. Lähiömutsin lukijamääriin nähden sivulatausmääräni ovat alhaiset, ja tahdon kokeilla, mitä tuo ominaisuus tekee sivulatausmäärille. Kun tätä tekee työkseen, noita sivulatausmääriä on vain ajateltava niitäkin. Teiltä tähän mennessä saamieni kommenttien perusteella tästä uudistuksesta ei kuitenkaan olla tykätty yhtään. Ja ymmärränhän minä sen. Mietin read more -ominaisuuden valintaa pitkään. Kun tuo ominaisuus silloin vuosia sitten alkoi blogeihin tulla, se oli mielestäni raivostuttavaa. Nykyään siihen on jo tottunut, ja toivon teidänkin tottuvan tai ainakin antavan mahdollisuuden sille.

Mutta kuuntelen tietenkin korvat höröllä teidän mielipiteitänne. Jos toisen puolen minusta on ajateltava järjellä (sivulatausmääriä), se toinen vahvempi puoli ajattelee tunteella. Kaikista tärkeintä mulle on, että tekstejäni luetaan. Pyrin kirjoittamaan postauksia, jotka ovat lukunautintona jo lukemisen arvoisia, vaikka itse aihe ei niin kiinnostaisikaan. Jos teistä tuntuu ylivoimaisesti siltä, että uudistuksen myötä postauksia jää lukematta, sitten pitää sanoa paskanmarjat järjelle, etusivun ulkonäölle ja sivulatausmäärille.

Aloitetaan nyt kuitenkin tällä. Paljon on vielä säädettävää ja viilattavaa, ja olen kiitollinen kaikesta palautteesta, korjausehdotuksista ja siitä, että kerrotte mahdollisista ongelmista käytön kanssa.

Hassua. Tällaisten muutosten aikana pitäisi kai olla täpinässä uudesta ilmeestä ja vähän niin kuin puhtaasta alusta, mutta kun ei. Jostain käsittämättömästä syystä olen enemmänkin surullinen. Kun uusi template eilen illalla laitettiin näkyviin, vatsa oli kääntyä nurin. En mä tahdokaan! Tahdon vanhan tutun takaisin! Kai tämäkin on kuin muutto kodista toiseen. Kyllä se tästä ajan kanssa ja kun asiat alkavat löytää paikkansa. Kyllä tästäkin vielä rakas ja tuttu tulee.

Jaa