Reissuamme sponsoroi muun muassa Icelandair ja Visit Reykajvik

Pitkästä aikaa takaisin Islantiin! Sen verran tuohon tulen ja jään maahan rakastuin, että tokkiinsa postuksia piisaa vielä useampikin jo julkaistujen lisäksi. Nyt on aika lähteä kaupunkilomalle Islantiin, eli luvassa on syömistä, juomista, luuhailua ja villaantumista pitkin Reykjavikin katuja.

Jo saapumispäivänä puhjennutta orastavaa Islanti-ihastustani ei haitannut edes se, että ensimmäisenä iltana nälissämme ja suunnittelematta päädyimme syömään elämämme kalleimmat pizzat. Kolkossa ja meluisassa Kebab-paikassa kolme pizzaräiskälettä juomineen maksoi yli 80 euroa. Kyseisessä pizzeriassa oli kuitenkin ihan oma valuuttakurssinsa, sillä muuten Islannissa hintataso oli Suomen tasolla tai vain inasen korkeampi.

Mutta muista sinä pakata vaihtopikkuhousuja mukaan Islantiin matkustaessa! Toiset 80 euroa upotin kahteen pikkuhousupakkaukseen, jotka kävin hätäpäissäni ostamassa ensimmäisestä vastaan tulleesta marketista. Niitä reissubudjetista turhan ison osan lohkaisseita pikkareita nyrkkipyykillä pestessäni tunsin oloni kirjaimellisesti rahanpesijäksi.

Parasta Reykajvissa oli vain luuhailla pitkin sen pikkuruisia katuja. Väripalettia säästelemättä maalatut talot näyttävät etäämpää puisilta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa niiden olevan aaltopellillä päällystettyjä. Keskustan (alue, jossa postinumero on 101) pystyy ottamaan hyvin haltuun kävellen. Siksi majapaikkakin kannattaa ottaa siltä alueelta, vaikka kaupungin ulkopuolella yöpymisestä säästäisi pitkän pennin. Meidän lomakotimme, Reykjavik Perfect Aparment, sijaitsi ihan keskustan tuntumassa, mutta hiljaisella sivukadulla.

Paikka oli hyvä valinta, sillä se on hieman kuin Airbnb, mutta yhdistettynä hotellin varmuuteen. Majailimme pienkerrostalon alimmassa kerroksessa, jossa meillä oli käytössä pieni koti täysin varustellulla tupakeittiöllä, yhdellä makuuhuoneella ja kylpyhuoneella. Hinta oli varsin kohtuullinen, ja oma keittiö sekä pyykinpesukone olivat erinomainen lisä yli viikon kestäneellä reissullamme. Söimme välillä aamiaisen asunnollamme, välillä ostimme aamiaiset viereisestä hotellista. Osa talomme muista asunnoista oli samanlaisessa turistikäytössä, mutta siellä asui myös ihan paikallisia. Minkäänlaista respaa ei siis ollut, vaan majapaikan omistajatar tuli ottamaan meidät sovittuna aikana vastaan saapumispäivänämme.

Syö

Koska teimme matkan aikana paljon retkiä kaupungin ulkopuolelle, monina päivinä ateriamme koostuivat huoltoasemalta haalituista täytetyistä leivänkantuista, sipseistä ja skyristä. Siksi hyvää ruokaa arvosti vielä normaaliakin enemmän, kun sitten kaupungissa pääsi kunnon ravintoloiden ääreen. Tässä kolme suosikkiamme:

Ykkössapuskapaikkamme löytyi ihan sattumalta melkein majapaikkamme takapihalta. Ramen Momo (Tryggvagata 16) on pieni japanilainen ravintola, jossa on hyvin simppeli muutaman ateriavaihtoehdon menu. Ramen-keitot olivat koko perheen mielestä parasta sapuskaa hetkeen, eikä soppakulholla ollut muistaakseni hintaa kuin kymmenisen euroa. Siinä on hinta-laatusuhde kohdillaan, etenkin kun ollaan Reykjavikissa. Alennusta sai, jos annoksen nappasi omassa kipossa mukaan.

Etenkin vegesapuskoivien kannattaa keskustassa pyöriessään piipahtaa syömään Gló-ravintolaan (Laugavegur 20b). Gló kattaa pöytään freesiä ruokaa, ja lupaa käyttää raaka-aineina paikallisten tuottajien antimia aina kuin mahdollista. Tarjolla on myös raakaruokaa ja täysin vegaanisia annoksia. Mä olisin toivonut ruokiin vähän rohkeampaa maustamista, mutta sen mikä jäi mausta puuttumaan, kaunis ravintolaympäristö paikkasi.

Kolmas ravintolasuosituksemme sopii etenkin letkeisiin viikonloppuihin ja brunssiluuhailuun. Satama-alueella sijaitseva The Coocoo’s Nest (Grandagarður 23) vaikutti olevan suosittu paikallisten keskuudessa, mikäli muista pöydistä kantautuva islanti antoi oikein ymmärtää. Me satuimme paikalle jonon ollessa lyhyt, mutta muuten ravintolaan näytti kiemurtelevan tavallisena arki-iltana pitkähkö jono. Ravintola tarjoaa brunssia ja lounasta, ja listalta voi tilata esimerkiksi burrittoja, pizzaa ja islantilaista pannukakkua. Mukana oli myös vegaanisia vaihtoehtoja. Nurkasta löytyi muutama lelu lapsille ruuanodottelutuskaa hälventämään, ja vessassa on vaipanvaihtopaikka.

Juo

Jos kahvihammasta kolottaa Reykjavikissa, suunta on yksi: Reykjavik Roasters (Kárastígur 1). Sen kahvimenu saa kahvihifistelijän mumisemaan tyytyväisyyttä, mutta se hurmaa myös tällaisen vähemmän perehtyneen kahvirakastajan. Reykjavik Roasterts on myös se paikka, johon kannattaa suunnata, mikäli tahtoo bongata kaikki seudun hipsterit yhden korttelin säteellä. Kahvilassa toimii sen nimen mukaisesti paahtimo, joten sieltä voi ostaa mukaansa paikan päällä paahdettuja kahvipapuja. Syvennyksessä on pieni leikkipaikka ja vessassa vaipanvaihtopiste.

Café Babalú (Skólavörðustígur 22) ei oikein tiedä, onko se lintu vai kala, ja siksi on niin hurmaava. Kahvila sijaitsee vanhassa talossa kahdessa kerroksessa, ja sen sisutuksessa ei ole kuultukaan sanasta minimalismi. Eripariset sohvat ja pöydät sekä sinne tänne ripotellut eriskummalliset esineet luovat kotoisan ja sopivasti vinksahtaneen tunnelman. Me piipahdimme tänne syömään rennon kotilounaan – suositus etenkin tomaattikeitolle – mutta kakkuvitriiniin kurkkaaminen sai harmistumaan, että tilaa ei jäänyt kahville ja kakulle. Etenkin kun Reykjavikissa asuva Satu vinkkasi jälkikäteen, että Babalún juustokakku on taivaallista. Ota sinä siis paikka haltuun kakulla ja kahvilla!

Luuhaile

Pienen kaupungin kadut ovat tehty luuhailuun, mutta kannattaa tietenkin myös muistaa uimalat höyryävine altaineen sekä jäätelöpaikat, jotka myyvät herkkujaan lähes joka kadunkulmassa aina kymppiin asti.

Meidän vinkkimme etenkin sadepäiväluuhailuun on Laundromat-ravintola (Austurstræti 9). Ruoka siellä ei ollut hääviä, mutta alakerran jättimäinen leikkipaikka on täydellinen siinä vaiheessa, kun lapset ovat kaivaneet jostain kainaloistaan extraenergiat kehiin ja itse tahtoisit hetkeksi vain istahtaa alas. Lapset pomppivat leikkihuoneessa riemuissaan ja me joimme miehen kanssa rauhassa kahvit, ja ehdin jopa neuloa muutaman rivin ihan hissunkissun ja nautiskellen.

Villaannu

Tyypillisiä tuliaisia islannista ovat upeakuvioiset villapaidat ja villalangat. Enkä minä tehnyt tässä poikkeusta, sillä neulovana villapaitamuijana tahdoin osani islantilaisestä lämmöstä. Islantilaislampaiden villasta tehtyä lopi-lankaa myydään keskusta-alueella ruokakauppoja myöten, ja se on aika varmasti ainut tuote, jonka kanssa turisti tulee islannissa hämmästelleeksi halpaa hintaa. Kerällinen maksaa paikasta riippuen kahdesta ja puolesta eurosta ylöspäin. Minä täytin lankavarastojani muun muassa Satun putiikissa, jossa on myynnissä myös muita tarkoin valikoituja tuotekaunokaisia.

Perinnekuvioin koristeluja islantilaisia villapaitoja myydään niin ikään joka toisessa putiikissa Reykjavikin keskustan alueella. Minulla on jo omani, jonka olen ostanut vuosia sitten kirpputorilta ihan täällä Suomessa, mutta haaveilin omista paidoista lapsille.

Villapaitoja lähdettiin metsästämään kirpputoreilta, joista oman palasensa islantilaista villapaitalämpöä voi löytää paljon kauppojen hintoja edullisemmin. Meillä tärppäsi lopulta Punaisen Ristin myymälässä (Laugavegur 12 ja toinen isompi kirppis samalla kadulla lähellä Hlemmurin bussiasemaa), josta esikoinen valitsi itselleen minun villapaitani kanssa lähes identtisen villapaidan ja josta minä valitsin kuopukselle maailman suloisimman sinisen villatakin, jossa on vielä kasvunvaraa.

Uusia ja käytettyjä villapaitoja löytyy myös Kolaportið-markkinapaikasta (Tryggvagata 19), joka on sekalainen hallillinen kaikkea kiinakrääsästä kalasäilykkeisiin. Mukana on myös joitakin paikallisia kirpputorimyyjiä. Paikka on auki vain viikonloppuisin, kello 11–17.

Reyjkavikin pääkadulla on useampia vintageputiikkeja, mutta uskallan silti väittää, että Spúútnik (Laugavegur 28) on se ihanin. Ainakin voin vannoa sen, että vintagerakastajalla alkaa siellä pyöriä (ne 80 euron) pikkarit jalassa! Rekkeihin oli tungettuna vintagen lisäksi etenkin ysäriä ja grungea: farkkua, juuri oikealla tavalla nauhtuneita flanellipaitoja ja huolestuttavan laaja valikoima Adidaksen nappiverkkareita. Minä kotiutin täältä ylisuuren metsuripaidan, jonka sisälle kääriytyneenä toivon ensi talven olevan ihan hivenen pehmeämpi elää.