Meillä on alle kouluikäiset lapset, iältään 4 vuotta ja 1 vuotta. Eihän tämän ikäisten kanssa mitään päihdekasvatusta vielä tarvitse miettiä? Eikös nuo kaljoittelut, viinihiprakat ja tupakalta haisevat kaulaliinat tule kuvioihin onneksi vasta paljon myöhemmin – jos silloinkaan. Puuh, ei ajatella vielä sitä!
Moni pienen lapsen vanhempi pohtii samalla tavalla kuin minä, vaikka oikeasti nyt eletään juuri sitä aikaa, kun päihdekasvatukselle luodaan terve ja avoin pohja. Aloin kelailla näitä asioita tarkemmin osana yhteistyötä Ånni-hankkeen kanssa. Hankkeen tavoitteena on lyhyesti sanottuna luoda ehkäisevä päihdetyön toimintamalli vanhempien ja ammattikasvattajien työn tueksi. Päihdekasvatusta tarvitaan jo ennen yläkouluikää, minkä paljastaa tämä video. Siinä alakoululaiset saavat tehtäväkseen esittää humalaisia. Video on pysäyttävä ja ahdistava. Niin tarkasti jo noin pienet lapset tietävät humalaisen maneerit.
Päihteistä puhuminen ei ole ajankohtaista vasta sitten, kun niiden kokeileminen itse kiinnostaa. Sillä ovathan päihteet osana lapsien elinympäristöä jo nyt. Olisivat, vaikka minä ja mies ei niitä käytettäisi lainkaan. Tupakoivia ihmisiä tulee kaupungilla vastaan, terasseilla jääpalat kilisevät siiderimukeihin, juhlissa nostetaan maljoja ja juna-asemalla värjöttelee sekakäyttäjiä.
Se kiinnostaa ja ihmetyttää lapsia. Ihan hiljan metroasemalla tuli vastaan kaveri, joka ei ollut hetkeen käynyt suihkussa ja joka tykkää luultavasti tehdä kaiken muun alkoholin ohella drinkkejä vaikka tuulilasinpesunesteestä. Onhan heitä, elämän sivuraiteelle heittämiä. Tämä kaveri kuitenkin kiinnitti esikoisen huomion, sillä leppoisan puliukon sijaan hän oli rähisijä. Miehen aggressiivinen käytös selvästi pelotti lasta, ja hän halusi tietää syyn moiseen älänmölökiukutteluun ja ilmakarateen.
Aloin siinä sitten selittää siitä, miten jotkut juovat liikaa alkoholia. Että miten se äidin ja isin juoma kaljakin voisi aiheuttaa ihmisessä tuon, jos sellaisia joisi liikaa. Kerroin humalasta ja siitä, miten humala voi pahimmillaan aiheuttaa kaikenlaista pöpeilyä. Että mies oli selvästi nyt juonut liikaa alkoholia (ja todennäköisesti napannut kaikkea muutakin) ja oli humalassa.
Lapsi katsoi minua pitkään ja kysyi sitten: ”Mikä on se sellainen jumala, joka noin tekee?”
Vähän aikaa jouduin siinä keskellä metroasemaa pohtia, että mistäs nyt tuulee. Kunnes muistin, että olimme hiljan lapsen kanssa keskustelleet myös erilaisista uskonnoista ja siitä, mitä ne ihmisille merkitsevät. Olimme puhuneet myös siitä, miten uskonnoissa on erilaisia jumalia. Ja nyt lapsella menivät sitten jumalat ja humalat sekaisin.
Siitä tulikin sitten vähän pidempi juttutuokio, johon konkretisoitui kaksi Ånni-hankkeen sivuillakin esiin nousevaa asiaa. Pienet lapset ymmärtävät, näkevät ja miettivät asioita paljon enemmän kuin me vanhemmat ehkä tajuammekaan. Lasta kiinnostaa puhua ja kysyä häntä askarruttavista asioista, jos vain me vanhemmat pidämme korvat höröllään.
Mutta mitä se alle kouluikäisen päihdekasvatus sitten on? Ånni-hankkeen projektipäällikkö Anne Ahlefelt kertoi mulle sen olevan esimerkkinä oloa. Jo yksivuotias imee itseensä kaiken mitä näkee ja kokee. Hän hahmottaa maailmaa sen perusteella, miten vanhemmat reagoivat vaikka bussipysäkillä tupakoivaan tai kadunkulmassa viinapullonsa kanssa nuokkuvaan. Yksivuotiaallekin voi jo sanoittaa hänen näkemäänsä maailmaa myös päihteiden osalta.
Päihdekeskustelu on myös sitä, että ylipäätään mahdollistaa keskustelun päihteistä. Kun lapsi oppii nyt, että näistä asioista voi puhua ja kysyä, sillä luodaan hyvä luottamuspohja tulevaan. Anne myös ehdottaa, että vanhemmat voisivat itse kysyä lapsilta, miltä heistä tuntuu joku tilanne, jos asia näyttäisi lasta kiinnostavan. Tässä huomaan itselläni petrattavaa. Sen sijaan, että olisin metroasemalla alkanut kertoa lapselle alkoholista ja humalasta, olisin voinut kysyä, miksi mies sun mielestä käyttäytyi noin? Mitä sä arvelisit alkoholin olevan? Miksi sitä sun mielestä juodaan? Hussasin hyvän keskustelumahdollisuuden ja keskityin pääasiassa yksinpuheluun.
Ånni-hankkeen taustatiimi toivoo vanhempien päihdekasvatukseen myös rohkeutta. Asioista pitäisi puhua niiden omilla nimillä, mutta niin, että lapsikin sen ymmärtää. Aikuisten limpparin sijaan olut on ihan reilusti olut. Kun tavoitteena on opettaa seuraaville sukupolville tervettä alkoholikulttuuria, ei sitä pidä myöskään piilotella lapsilta. Alholista pitäisi uskaltaa kertoa faktat: se että se on myrkkyä, mutta että vaikka se ei ole parhaista parhain aine, silti siitä pidetään.
Hankalaahan se on. Vaikka meillä alkoholi on luontevana ja ongelmattomana osana lapsiperhe-elämää, enhän mä itsellenikään oikein osaa selittää, miksi tahdon silloin tällöin juoda jotain, joka on myrkky. Koska tahdon juhlistaa jotain tilannetta? Koska välillä ruuan kanssa viini vain maistuu niin hyvältä? Koska se rentouttaa? Koska välillä kesäinen ilta terassilla vaatii oluen siinä missä kesäinen päivä rannalla jäätelön? Koska välillä vain minä, myöhäisilta, sukkapuikot ja punaviinilasi on parasta, mitä sillä hetkellä tiedän? Koska toisinaan tykkään jopa siitä kuplivan kevyestä hiprakasta, hyvien ystävien seurassa nautittuna?
Anne kuitenkin lohduttaa, ettei aikuisen tarvitsekaan osata vastata jokaiseen lapsen esittämään kysymykseen, ei edes päihteistä. Lapselle riittää, että olen keskusteleva ja luotettava vanhempi, joka näyttää esimerkillään tervettä ja mutkatonta alkoholikulttuuria. Siihen mä uskon kykeneväni.
Meillä lapsi tietää varsin hyvin mitä olut on, kun isänsä harrastaa oluen panemista (silleen vakavasti, että ei tee mitään kotikaljaa, vaan ihan ihka oikeaa craft beer meininkiä insinöörimäisen tarkalla prosessilla ja laadunvalvonnalla), lapsityövoimakin on käytössä, koska neiti näppärä on isin apuri etikettien liimailuissa 🙂 Eli jos jotain niin alkoholi ei meillä ole tabu…mutta sitten taas toisaalta, vaikka hän on nähnyt äidin ja isän nauttivan alkoholia (kotona ja juhlissa, ravintolassa ja omalla pihalla), kuten myös äidin ja isän seurassa olevien aikuisten, ei hän ole koskaan nähnyt tuttuja aikuisia humalassa (kun humala ymmärretään silleen, että alkoholia on nautittu enemmän kuin annos tai pari ja että käytös muuttuu). Mitään erityistä kiinnostusta hän ei aiheeseen toisaalta ole myöskään osoittanut, lähinnä alkoholin liikakäyttö näkyy hänelle ysiratikan laivaturisteissa (jotka haisevat pahalta), mutta se ei ehkä yhdisty lapsen mielessä alkoholiin (kun hänelle ei taida olla vielä paljastunut että kaikilla alkoholin käyttö ei pysy kohtuudessa). Lapsi tietää, että on ruokaravintoloita ja aikuisten ravintoloita, lähikortteleiden terassit ovat helteisinä päivinä täynnä, mutta meininki on niin sivistynyttä ettei se ylitä huomiokynnystä. Alkoholin rinnalla muut päihteet loistavat poissaolollaan lähipiirissä, tupakointikin on nykyään niin harvinaista, että anopin ”hyi kamalanhajuista tuo tupakka, ethän ikinä polta tupakkaa” lausahdukset lähinnä ärsyttävät (siis kun ajatus että lapsi kiinnostuisi tupakasta on niin absurdi).
Mielenkiintoinen ja varmasti monessa perheessä myös vaikea aihe. Minäkään en ole vielä ihan kartalla mitä sanoisin, isompi lapsi on jo 8, kai sitä pitäisi ottaa ohjat ennenkuin ainoa info tulee ystäviltä. Hyvä teksti, pisti minutkin miettimään!
Onpas kyllä hyvä hanke!
Ihan loistava yhteistyöpostaus! 🙂 Tällaista syväluotaavaa, informatiivista ja ajatuksia herättävää sisältöä blogeista janoan. (Aloin janota myös kesän ensimmäistä terassiolutta!)
Jumalat ja humalat, voi että 🙂 Tämä oli kyl hyvä juttu, ja kivaa tietää tällaisesta hankkeesta!
Oi muakin kiinnostaisi oluen paneminen silleen oikein vimpan päälle hifistellen! Ja sehän on tosiaan hyvä väylä availla keskustelua alkoholista. Kun eihän sen alkoholin tosiaan onneksi tarvitse olla elämässä läsnä haittoineen, ennekuin siitä voi ja pitää puhua 🙂
On muuten ihan totta, että nykylapsista varmasti tai ainakin toivomani mukaan yhä harvempi haksahtaa tupakkaan. Mutta kiinnostavaa se lapsista silti on – ehkä sitä enemmän, mitä harvemmin tupakointiin törmää. Sekä minun että haastattelemani Ånni-hankkeen Annen kotona lapset ovat leikkineet tupakointia, vaikka kukaan lähipiirissä ei tupakoi.
Totta, monissa perheissä varmasti vaikea aihe. Mahtava kuulla, että teksti laittoi miettimään!
Kyllä niin on! Tutkimusten mukaan moni vanhempia alkaa ajatella päihdekasvatusta vasta yläasteikäisten lasten kanssa, kun on jo tavallaan liian myöhäistä. Hienoa siis, että tätä asiaa tuodaan paremmin tyrkylle meille vanhemmille ja lisäksi varhaiskasvattajille. Laittoi ainakin mut miettimään asiaa ja tavallaan tiedostamaan, että aika aloittaa päihdekasvatus on nyt, ei myöhemmin.
Ihana kuulla! Mäkin olen hurjan iloinen tästä yhteistyöstä, ihana voida tehdä tallaista työkseen 🙂 (Mä en ole vielä ehtinyt terassioluelle, mutta parvekeolut ilta-auringon laskiessa lähiön taakse, oioi!)
Ovat nuo lapset melkoisia ajatushautomoita, ihanat 🙂
Eikun varaamaan täältä panoaika (jos joukkorahoitus menee läpi) https://mesenaatti.me/lainapanimo-panimo-kuppi/ Hih. Se mitä minä olen oppinut, niin ei kauhean monimutkaista (mieheni vetää tämän ehkä vähän pedantisti, mutta minkäs luonteelleen mahtaa), lähinnä hyvä hygienia ja ymmärrys perusprosessista on tarpeen, kunnon raaka-aineet ja loppu on sit odottelua. Itse osallistun tähän vain oluen kuluttajana, ja täytyy kehua miestä siinä, että sen mulle (mun makumieltymysten mukaan) panema olut on ihan törkeän hyvää (parempaa kuin 95% kaupoista ja alkosta saatavat oluet).
Meillä tupakka ei ole kiinnostusta herättänyt (lähinnä lapsi hajusta kommentoi että haisee pahalta esim. hississä jos tupakoiva naapuri on mennyt). Omasta lapsuudesta tosin muistan, että olihan se tupakka silleen jännä juttu, että esim, Haaparannasta tuodut suklaatupakat serkuilla oli iso hitti (omat tiukkisvanhemmat eivät tollaisia ostaneet). Hämmentävää kyllä parikymppisenä tupakka kuului omiin baari-iltoihin silloin tällöin, ei koskaan muuten, mutta pistää omaa pöhköyttä miettimään. Ei tulisi enää mieleenkään, mutta silloin baareissa oli tietty eri meininki ennen tupakkalain kiristymistä.
Myrkkyä? Juoma siinä missä mikä tahansa eikä varmasti sen pahempaa myrkkyä kuin vaikka kokis.
Alkoholi on myrkkyä ja alkoholista voi saada alkoholimyrkytyksen, johon pahimmillaan voi kuolla. Kofeiini ei tietty ole mikään terveysjuomaainesosa sekään. Itse ole saanut pumpun ihan hälytystilaan ja sekaisin liiallisesta kahvin juonnista. Mutta ihania kohtuudella nautittuna ja hyvin valmistettuna mikstuurana molemmat, alkoholi ja kofeiini.
Onpas mielenkiintoinen idea tuo lainapanimo!
Munkaan vanhemmat eivät ostaneet meille lapsille lakutupakoita laivalta. Kerran kysyin, mutta muistan edelleen sen isän epäuskoisen järkyttyneen ilmeen, kun karkkisia leikkitupakoita himoitsin 😀 Enkä mä edes tiedä, miksi sellaisia olisin tahtonut. Kai se oli sellainen laivajuttu, enkä oikein edes tajunnut sitä piipputupakkayhteyttä.
Totta muuten, että aika moni baaripolttaja varmasti on jättänyt tapansa sen myötä, kun rööki pitää mennä vetämään ulos.
Alkoholi todella on hermomyrkky, jota aikuisen elimistö kohtuullisina annoksina melko hyvin sietää. Faktatietoa asiasta esimerkiksi täällä: http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/pikatieto/alkoholi
Vaikka kokiskaan ei todella ole mikään terveysjuoma, ei sitä kuitenkaan kannata alkoholiin verrata.
Viimeistään kuukauden päästä korjataan tää terassikalja-juttu.
Mun lapsuudessa vanhemmat ja naapuruston muut perheet (kaikki ”hyviä perheitä”, kulttuuriväkeä, iloisia vassareita jotka lauloivat sitten aamuyöllä Ultra Brata tai taistolaislauluja) viettivät usein iltoja, johon kuului aika paljonkin viiniä ja skumppaa ja ehkä jotain viskiä, kun lapset olivat jo siskonpedissä nukkumassa keskenään. Vaikka nykyään tosta tulisi välittömästi lastensuojeluilmoitus, niin omat muistot noilta ajoilta ovat onnelliset ja yhteisölliset, vaikka toisinaan aikuiset olivat ihan selvästi hiprakassa. Tosin aina hyväntuulisia, hauskoja ja hilpeitä, ei mitään äkäisiä rähisijöitä.
Omien kanssa mennään maltillisemmin, mutta kyllä ne nyt tietty jo huusivat lentokoneessa, että pitää sit tuoda mummille viiniä tuliaiseksi…
Kiva kuulla että pidätte hankkeesta. Meillekin tämä yhteistyö on todella arvokasta ja toivomme mahdollisimman paljon keskustelua ja pohdintaa päihdekasvatuksen tiimoilta. Ja toki meihinkin saa olla yhteydessä jos jokin asia mietityttää.