Olipahan viikko! Tuntuu kummalliselta, että meidän kiireettömästä Helsinki-päivästä on vasta viikko, niin paljon kuluneisiin seitsemään päivään on mahtunut. Suomen Blogimedian kesäjuhlat, päivä Turussa ja yöpyminen hotellilakanoissa, elämän kuperkeikoille heittäviä päätöksiä, bloggaajamatka Ruotsiin, merkityksellisiä allekirjoituksia, Bablerin kesäjuhlat ja Unelmahommissa-kirjan kansikuvaukset.

Huhuh! Vaikka menemistä ja tekemistä rakastankin, hieman on väsyneillä silmillä porhallettu eteenpäin. Juhannus ja Suomen meneminen kiinni tulevat kyllä hyvään saumaan.

Palailen kaikkeen blogin riveille sopivaan aikanaan, mutta nyt ensin kurkistus viime maanantai-iltaan, kun vietimme Suomen Blogimedian bloggaajien kanssa kesäjuhlia. Sain tuottajaduunieni nimissä toimia seremoniamestarina, ja valitsin meille kemupaikaksi Korjaamon ja sen Kesäpihan.

Korjaamo on entisestä elämästäni tuttu kulttuuririennoistaan, mutta kuluneina vuosina olen piipahtanut siellä sen lapsiystävällisyyden takia. Isommillakin vankkureilla mahtuu porhaltamaan sisään ja lounaspuffassa on mutusteltavaa sormiruokailevalle muksulle. Kesäisin pihalta löytyy salaisen puutarhan tunnelmaa sekä hiekkalaatikko, joten hyvällä tsäkällä kahvinsa saa juotua ihan rauhassa pienienkin avecien seurassa.

Kesäjuhlissa pääsin palaamaan kulttuuririentojen äärelle, sillä startattiin kemut leffalla. Korjaamolla on oma korttelikinonsa, jossa pyörii ensi-iltaleffojen lisäksi laadukkaita indie-elokuvia. Poikkeuksellisen leffasalista tekee se, että sinne voi ostaa popcornien ja karkkien lisäksi myös muuta ruokaa, kuten tapaksia tai sushia. Penkeissä on omat pienet pöytänsä, kuten lentokoneissa. Näemmä Korjaamon leffateatterissa on myös vauvakino, jonne voi ottaa bebensä mukaan. Mulle yksi kokemus vauvakinosta riitti silloin vuosia sitten, mutta jos jollain muulla riittää paremmin kanttia, sinne vain!

Loppuilta vietettiin syöden ja juoden vähän lisää sekä harjoittelemalla vatsalihaksia. Todellakin taas tunsi nauramisesta kipeissä kylkifileissä illan päätteeksi, keiden kanssa sitä oli iltansa viettänyt. Vaikka olen sanonut tämän jo kymmeniä kertoja, on se todettava taas kerran: kyllä saa yksi mutsi lähiöstä olla hitokseen onnellinen, että tuollaisessa jengissä ja tuollaista ihmisten kanssa saa olla ja tehdä.