Se tuo jännitystä elämään. Muutaman terveen päivän jälkeen luulet Ykän pakanneen kapsakkinsä ja lähteneen matkoihinsa. Kunnes oksennusmaestro tekee comebackin ja joku huutaa vessassa lisää Ykää. Ja sitten tulee taas pari tervettä päivää, jota seuraa yllätyskonsertti vessassa. Tai sängyssä. Tai sun sylissä.

Kaikki talouden liinavaatteet tulee keittopestyä. Oksennustauti on mitä kätevin kevätsiivous petivaatteille ja liinavaatekaapille. Ensin heitetään koneeseen täkit ja tyynyt. Hyvällä tsäkällä heti alkuun pääsee pesemään myös vatsahapoista märän petauspatjan. Liinavaatekaapista on rysäyksinä pesty keskellä yötä yhdeksässäkympissä kaikki lakanat, pussilakanat ja tyynyliinat. Niin ja pyyhkeet tietenkin. Ja lopulta on haalittu lisää pestävää muualta kodista. Torkkupeitot, piknikviltit ja päiväpeitot. Niin ja eteisen räsymatto, onneksi tuli nyt pestyä sekin!

Parisuhteen me-henki pääsee tehokurssille. Kun oksennustauti yllättää illalla ja ottaa sen jälkeen spurtteja viidentoista minuutin välein koko yön, vuosia hiotut tiimityötaidot kumppanin kanssa pääsevät tehokokeeseen. Molemmat tietävät ilman sanomistakin tehtävänsä. Kun toinen yrittää napata sarjan loppupään oksennuksia sankoon, toinen alkaa siivota sitä ensimmäistä tyynylle päätynyttä. Kun toinen pyyhkii sairastajan kasvoilta roiskeita ja lohduttaa, toinen tunkee pyykkiä koneeseen. Sänkyyn pedataan yhdessä uudet lakanat tai mitkä tahansa saatavilla olevat kankaat. Tätä toistetaan aamuun saakka tarkassa syklissä.

Perhepäikkärit tekevät paluun. Pahimmatkin päiväunien vastustajat leppyvät Ykän käsittelyssä. Koko perhe torkkuu pitkin poikin kotia; torkkupeittomytyssä lattialla, pyyhkeillä peitellyssä sängyssä ja sohvalla, jonka tyynyistä puolet on vessan lattialla odottamassa pesuvuoroaan.

Äitiyden buustaus. Mikään ei saa sydäntä sulamaan niin kuin pimeässä makuuhuoneesta kuuluva vaikeroiva pyyntö ”äiti”. Itseänsä tuntee kummallisen tärkeäksi ja korvaamattomaksi, kun sylissä on pieni vapiseva mytty, joka ei tahdo muuta kuin olla ihan lähellä sinua. Ja äidinmaito! Taas jaksaa paremmin kaikki taaperoimetyksen rasittavuudet, kun äidinmaito on parin päivän ajan ollut ainoa neste ja ravinto, joka lapsen sisällä pysyy.

Perusasioiden arvostuksen nousu. Siis voileipä, jolla on voita, juustoa ja kurkkua – miten mikään voi maistua kolmen päivän syömättömyyden jälkeen niin hyvältä! Niin ja uni. Kun on nukkunut useamman yön putkeen siivoten oksennuksia ja vartioiden jokaista lastensängystä kuuluvaa oksennusta enteilevää yskähdystä tai vaihtoehtoisesti omia vatsamöyryjä, muistaa taas, miksi pää oli viimeiset puolitoista vuotta vähän jumissa. Ihan sellainen tavallinen nukkuminen, onpa se ihanaa! Lisäksi on myös vapauttavaa voida aivastaa ilman pelkoa siitä, että samalla livahtaa lusikallinen kuraa housuun.

Yllätyskiertueen mahdollisuus. Nyt sitten jännitetään, meinaako Ykä tehdä uuden kiertueen saatuaan jokaisen perheenjäsenemme luo yksitellen tekemänsä rundin loppuun.

Jaa: