Tänään pidin lasten kanssa vapaata rennosti keskellä viikkoa. Peruttiin päiväkotipäivä, annettiin sähköpostin rähistä yksinään ja kuopuksen päiväuniaikaan koneelle istahtamisen sijaan hakeuduin muiden seuraksi kahvipöydän ääreen syömään laskiaispullaa suupielet kermavaahdossa. Syy rokulipäivälle oli hyvä; saatiin mun äiti ja isi kylään.

Iltapäivällä lähdettiin porukalla Designmuseoon, jossa on tällä hetkellä Lapsen vuosisata -näyttely. Itse asiassa mä olen lasten kanssa käynyt katsomassa sen jo aikaisemmin viime vuonna, mistä johtuu esikoisen erilaiset vaatteet kuvissa. Näyttely on esillä vielä maaliskuun 13. päivään asti, joten vielä ehtii piipahtamaan, jos et ole vielä käynyt. Tai no mä suosittelen piipahduksen sijaan varaamaan reissuun useamman tunnin, sillä tästä näyttelystä lapset eivät tahdo lähteä pois.

Lapsen vuosisata esittelee pohjoismaista lapsille suunnattua muotoilua 1900-luvulta tähän päivään. Siellä on koottuna esimerkiksi leluja, huonekaluja ja vaatteita, joista monet ovat tuttuja ja osa noussut ihan ikoniseen maineeseen. Samalla näyttely avaa mielenkiintoisesti lasten ja perheiden yhteiskunnallisen aseman muutoksia ja kehitystä. Itselleni ei esimerkiksi ole tullut mieleen, miten uusi asia ja miten paljon leikkipuistot ja puistotätitoiminta ovat vaikuttaneet perheiden eloon. Suomen ylpeys, äitiyspakkaus, on tietenkin esillä sekin.

Mielenkiintoinen on myös ruotsalainen koti-isyyttä kampanjoiva mainos vuodelta 1974, kun Ruotsi ensimmäisenä maailmassa mahdollisti vanhempainvapaiden jakamisen. Tai ensimmäinen turvaistuin, jossa lapsi istuu selkä menosuuntaan. Kehitys kehittyy, sitä jalattoman nojatuolin näköistä hökötintä katsellessa ei voi muuta sanoa! On myös jännittävä huomata, että 1900-luvulla lapsi alettiin nähdä muotoilussa omana ryhmänään, ja heille alettiin suunnitella kulutustuotteita.

Lasten mielestä näyttelyssä parasta on se, että siihen saa osallistua. Saa keinua, saa kiivetä, saa laskea, saa möyriä. Isointa näyttelysalia halkoo Lappsetin iso kiipeilyteline, mikä on tietenkin jännintä ikinä. Leikkipuisto museossa!

Olipa kiva päivä, jollakin vielä tuntemattomalla tavalla erityinen. Töitä olisi niin paljon, että hengästyttää, mutta tärkeysjärjestys sen on oltava. Ja välillä rokulipäivän lasten ja lasten mummin ja paapan kanssa menee kaiken edelle.

Jaa: