Festarit juhlittiin pressinauha ranteessa

Olen kokenut Flow-festivaalin vuosien aikana neljällä erilaisella kokoonpanolla. Olen seikkailut ympäri Suvilahtea isolla kaveriporukalla, haltioitunut festivaalitaiasta yksinäni, viettänyt pitkän illan treffejä Flow’n luodessa puitteet tunnelmalliselle pussailulle ja festaroinut ilosta kirmaavien lasten kanssa. Mielelläni mahduttaisin pitkään festivaaliviikonloppuun jokaisen näistä kokoonpanoista, mutta jos yksi pitäisi valita – kuten yleensä on olosuhteiden pakosta pitänytkin – valitsisin juhlat lasten kanssa.

Nuo naperot osaavat ottaa Flow’n haltuun jokaisella aistillaan. Ja juuri siinä Flow on parhaimmillaan: kokonaisvaltaisen elämyksen tarjoamisessa. Lapset lähtevät festareille ilman ennakkokäsityksiä ja valmiina innostumaan mistä vain vastaantulevasta. Se pitelemätön onni ja ilopompuiksi eskaloituva täpinä tarttuvat aikuiseenkin.

Flow lasten kanssa

Flow’n päätöspäivää vietettiin eilen, ja edellisten vuosien tapaan sunnuntaina sai halutessaan ottaa lapset mukaan päiväsaikaan. Minä nappasin mukaani omien lapsien lisäksi myös lasten kaverin, vaikka en tiedä, saisiko niin oikeastaan tehdä. Suorastaan kiellettyäkään se ei ole, kai. Oli ihana voida ottaa lasten kaverikin mukaan ja elää yhdessä hänen ensimmäinen Flow-kokemuksensa, etenkin kun näistä kemuista on lasten kesken puhuttu jo monta viikkoa. On samalla huvittavaa että karua, kun lapset jo tässä iässä puhuvat innoissaan festivaaleista, mutta kaikki eivät niille syystä tai toisesta pääse, vaikka tahtoisivatkin.

Saadaankin olla perheen kanssa onnellisia, että voidaan tällaisiakin juttuja kokea blogin ansiosta. Omat muksuni ovat jo melkoisia Flow-konkareita. Esikoinen festaroi nyt viidettä kertaa ja kuopukselle kerta oli toinen. Tai kolmas, jos laskee mukaan sen kesän, kun hän keikkui mukanani ja aisti rytmejä vielä kohdusta käsin. Kuopuksella oli päällään siskon vanha Flow 2013 -paita, jonka tulen taittelemaan tarkasti valittujen vaateaarteiden joukkoon ullakolle. Se toivottavasti pääsee kokemaan Flow’n sitten joskus seuraavan sukupolven päällä. Olisihan se hienoa bailata äidin tai isin vanhassa festaripaidassa kaksivuotiaana.

Lapset mukana festareilla

Sunnuntai sai taas miettimään, olenko tietämättäni tehnyt jonkun diilin auringon kanssa, ja jos olen, mitäköhän siitä oikein olen maksanut. Aamupäivästä taivas suorastaan oksensi vettä ja pisteli ilmoille vielä kiukkuisina ryppäinä salamoita. Pakkasin festarireppuun lapsille kuravaatteita ja mietin, että onkohan tämä nyt ihan hölmä idea. Että ehtivät ne mudassa rämpiä festareilla myöhemminkin niin halutessaan. Iltapäivällä taivas kuitenkin selkeni. Kun pääsimme festareille asti, oli pakko vähentää vaatetta ja nauraa mustille paksuille sukkahousuilleni, joiden pystyi melkein nähdä höyryävän auringossa.

Saatiin siis nauttia Flow pienien festarikavereideni kanssa auringon porottaessa syvän siniseltä taivaalta. Asfaltiin muodostuneet lätäköt haihtuivat silmissä ja nurmikolla istuessa vaatteet kastuivat vain nahkeiksi (ja kuivuivat heti seuraavan villin tanssin aikana). Muksut uivat festaritunnelmassa kuin pikkukalat. He näkivät kiipeilymahdollisuuksia joka puolella, ottivat lungisti smoothiekojulla ja tanssivat raajat villiintyneinä. He tahtoivat käydä katsomassa Flow’n ison teltan sisältä ja sinne sisään päästyään istuivat hartaina vierekkäin ihmetellen näkemäänsä. He ottivat tiimitatuoinnit ja olivat onnesta soikeina ilmapalloista. Skeittipaikalla vedettiin sellainen pitkin seiniä menemä juoksentelunäytös, että mitäs siinä laudalla olisi tehnyt.

Ja noi poseeraukset, joita mulle ja kameralla tarjoiltiin. En kestä! Pikkutyyppien linssille ilveilyt ja teatraaliset heilumiset saivat muunkin festarikansan hymyn herkälle. Kaverusten on ihan pakko ottaa nämä kuvat uusintaotoksina sitten joskus 16 vuoden kuluttua, jos Flow’n vietäväksi saadaan yhä antautua noilla samoilla kulmilla.

Jaa: