Kivan vapaapäiväohjelman löytäminen koko perheelle vaatii melkein aina pieniä kompromisseja. Joku on aina hitusen verran toista enemmän fiiliksissä museosta, kahvilasta, sisäleikkipuistosta, kirppiskierroksesta tai Tuomiokirkon portaiden kiipeämisestä yhä uudestaan ja uudestaan. Eikä siinä mitään, kompromissitkin ovat ok.
Linnanmäen kupeessa täällä Helsingissä sijaitseva Sea Life tekee kuitenkin poikkeuksen. Siitä ollaan ilman kompromisseja tasaisesti täpinöissään koko sakki.
Kävimme hiljan taas kylässä kalojen valtakunnassa, ja tällä kertaa retki oli paras koskaan. Ensimmäinen onnistumisen syy oli aikaisemmista kerroista opittu: varasimme Sea Life -seikkailuun koko päivän. On mälsää joutua keskeyttämään kalojen katselu silmästä silmään, kun on hölmönä aikatauluttanut päivään liikaa menoa. Toinen onnistumisen syy oli uusi: mä latasin ennen retkeä puhelimeen uuden 24hEXPERIENCE SEA LIFE Helsinki -sovelluksen, jonka kautta suunnittelin koko reissumme etukäteen ruokailua myöten. Varasin kierrokseemme lisämaksusta myös elämyksiä, jotka paikan päällä toteutettiin vain meidän perheellemme.
Lapsiperheellistyminen on hionut musta suunnittelijakuningattaren, etenkin mitä tulee vapaapäiviin. Sopivassa suhteessa etukäteissuunnittelua ja lorvimista, niistä on hyvät vapaapäivät tehty. Aika hyvin nimittäin saa meidän sakkimme sukat kiukkumakkaralle, jos saapuu museolle todetakseen sen olevan kiinni, kurvaa nälissään ravintolaan kuullakseen pöytävarauksen olevan tarpeellinen tai jos lähtee retkelle kaupungin ulkopuolelle, eikä tajua tsekata harvoin kulkevien julkisten aikatauluja etukäteen. Sea Life -sovelluksen kautta tekemäni suunnitelman ansiosta päivä soljui mukavasti eteenpäin, ja sain vain keskittyä nauttimaan.
Me valittiin sovelluksessa vierailun teemaksi virkistys. Tarjolla olisi ollut myös esimerkiksi seikkailu-teema, johon olisi voinut valita muun muassa aarteenmetsästystä merirosvon seurassa ja piraijaelämyksen yksityisoppaan kanssa. Kuhertelijat taas voisivat romantiikka-teeman valitsemalla tutustua oppaan avulla rakkauselämään aaltojen alla, yllättää mielitiettynsä reitin varrelta löytyvällä merihevospehmolla ja kilistellä kuohujuomalla. Noin muun muassa.
Sea Life on siitä jännä paikka, että se tosiaan sopii sekä lapsiperheellisten ilahduttamiseen että romanttiseksi treffipaikaksi, jossa kelpaa käsi kädessä kuherrella. Mä itse koen kalojen katselun myös niin rauhoittavana, että hyvinkin voisin lähteä sinne ihan vain itsekseni hengittelemään ja kokoamaan voimia arjen keskellä. Päivisin Sea Lifessa on omien kokemusteni mukaan monesti niin hiljaista, että sellainen kalaterapia kiireen keskellä on ihan oikeasti mahdollista.
Tällä kertaa meidän kierros alkoi koralliriuttojen kalojen ruokinnalla. Esikoinen sai tiputella lusikalla ruokaa jättimäiseen akvaarioon, jossa kalat innostuivat sapuskasta ja roiskottivat vettä altaan ulkopuolellekin. Lasten riemua oli ihana seurata! Opas kertoi tarinoita kaloista, kuten sen, miten ne kaikki iltaisin valojen sammuttamisen jälkeen uiskentelevat altaan koloihin nukkumaan. Tämä ohjelmanumerohan on mahdollista nähdä myös kaikille kävijöille tarkoitettuna esityksenä, mutta tilanteesta teki erityisen se, että paikalla olimme vain me ja että esikoinen sai toimia ruokkijana.
Kävimme ruokkimassa myös sademetsän asukkaita, jossa ruokaansa odottivat muun muassa jokirauskut ja arovanat. Jännitystä tähän toi – ruokittavien kalojen jättimäisen koon lisäksi – se että ruuat oli piilotettu korissa Sea Lifen kattoon. Pieniä asia, mutta suuri elämys pienelle kalaruokkijalle. Opas oli muutenkin todellinen merihelmi, joka rennolla ja maanläheisellä ulosannillaan ja olemisellaan voitti lasten luottamuksen puolelleen heti.
Ja voi kuulkaa, olisitte nähneet esikoisen ilmeet, kun pienen etsintäleikin jälkeen sammakoiden terraarion luota löytyi kaksi pakettia, hänelle ja veljelle! Sellainen riemu ja epäusko, että ihan oikeastiko nämä paketit ovat meille. Ihana! Väritettäviä vuokkokalapehmoja saa ihan Sea Lifen myymälästäkin, mutta sovelluksen kautta ennakkoon ostettuina niiden saamisen mukaan tuli rutkasti enemmän elämystä.
Välillä kävimme syömässä lounaan Sea Lifen ohessa olevassa kahvila Carccilassa. Ennakkoon sovelluksessa valitsemani ruuat odottivat valmiina pöydässä sopimanamme aikana. Suosittelen pyytämään Sea Lifeen saavuttaessa kassalta, että ruokailun aikana jälkiruuat tuodaan pöytään vasta pääruokien jälkeen. Pastasta hävisi kummasti maku lasten suussa, kun vieressä odottelivat jälkkärivohvelit. Ymmärtänette mitä tarkoitan haha! Ja noin muutenkin, ruoka on tietty kiva saada juuri laitettuna eteensä.
Vatsat pinkeinä lähdimme jatkamaan kierrosta. Testasimme myös haielämystä, mutta se oli sen verran leimi, että lapset eivät oikein jaksaneet kiinnostua. Mutta minä ja mies päästiin silittelemään ihka aitoa hain nahkaa, testaamaan hain hampaan terävyyttä omin sormin ja kuulemaan tarinoita haista. Kävimme myös kurkkaamassa kulisseihin, eli akvaarioiden takatiloihin. Se oli mielenkiintoinen ja opettavainen kierros koko perheelle. Tai no yksivuotias lähinnä keskittyi juoksemaan käytäviä pitkin, mutta hyvin näytti siitäkin irtoavan elämystä.
Loppujen lopuksi vietettiin Sea Lifessa lähes viisi tuntia. Nuo personoidut elämykset eivät pitkin päivää ripoteltuna kestäneet yhteensä kuin vajaan tunnin, mutta niin paljon muutakin ihmeteltävää ja katseltavaa kalojen valtakunnassa taas oli. Mä olisin voinut jäädä vaikka nukkumaan haitunneliin, niin lumoavaa ja rauhoittavaa merenelävien katseleminen altaan pohjalla kulkevasta tunnelista käsin on. Meillä oli ihana hyvänmielen päivä, jonka aikaansaamat hymyt tuntuvat poskipäissä vielä pitkään!
Mulla on tarjolla teille alennuskoodi tuohon Sea Life -sovellukseen ja elämyksiin, jotka ovat saatavissa vain sovelluksen kautta. Ihan normaalistikin sovelluksen kautta ostettu sisäänpääsylippu ja yksi elämys tulee edullisemmaksi kuin paikan päältä ostettu pelkkä sisäänpääsylippu. Ja vuosikorttilaisiakin tuo sovellus palvelee, sillä sieltä voi sitten varailla itselleen vain niitä lisäpalveluita. Mutta Lähiömutsin lukijat voivat kokeilla jotakin sovelluksen kautta varattavaa elämystä maksutta. Meidän perhe suosittelee ilolla etenkin kalojen ruokintaa!
Homman nimi on tämä: lataa älypuhelimeesi ilmainen 24hEXPERIENCE SEA LIFE Helsinki -sovellus ja suunnittele elämyspäiväsi ennakkoon sovelluksessa. Muistathan, että elämykset pitää varata päivää ennen vierailua ja ruokailu kolmea päivää ennen. Ostaessasi sovelluksen kautta pääsylipun tai pääsylippuja, saat oston yhteydessä yhden ilmaisen kalojen ruokinnan tai muun elämyksen koodilla ampuja#kala16. Koodi on voimassa koko tammikuun, 31.1.2016 asti.
Siis mitä teidän 1-vuotias kävelee jo???
Joo, hänellä on ollut kiirus sen suhteen nyt, mitäs, useamman kuukauden ajan 😀
Näyttää todellakiinnostavalta. Haluaisin itsekin mennä,ehkä kesällä…Kyllä esikoisella oli huippuilme,kun lahjapaketti odotti ja myös se,että mitä paketeista tuli…Itku tuli silmään,oli niin liikuttava kuva..wau – mahtavaa,kun oli saatu just se ikuistettua (y)
Ei vitsi miten iloisia kuvia! Riemukas meininki!
En edes tiennyt tälläisen Sea life:n olemassa olosta! Tää vois olla vierailun arvoinen paikka kun kesä tulee. Silloin meidän lapsi ois jo 1,5 vuotias niin saattais jo innostua kaloista 😀 Ite totta kai tykkään just tämmösistä. Lappeenrannasta käsin ei nyt ihan vielä tultais mutta kesällä ois helpompaa. Hienoja kuvia ja esittely paikasta!
Hitsi vie, just sunnuntaina 3.1. käytiin. Mukava oli kyllä siis ilmankin appia.
Moi!
Oon lukenut blogia alusta asti. Kiitoksia kun olet jaksanut kirjoittaa. Musta tuntuu, että blogi on nykyään tosi hyvä. Aluksi keskiössä oli esikoinen, sitten tuntui siltä, että blogi oli hetken vailla suuntaa, muistan kun sait kritiikkiä mainoksista ja mäkin olin jotenkin pettynyt.
Sen jälkeen mun mielestä tämä nykyinen suunta, että jaat omia henkilökohtaisia juttuja ja et niinkään lapsistasi, on tosi hyvä. Ja lisäksi näistä postauksista huomaa, et oot käyttänyt aikaa kirjoittamiseen.
Jostain muista äitiblogeista on kadonnut jotenkin punainen lanka kun lopetetaan lapsista kirjoittelu muuten kuin taustalla, niin sitten ei enää oikein kirjoiteta muuta kuin hyvin pintapuolista.
Tietty henkilökohtaisuuden säilyttäminen jotenkin kuuluu blogeihin, joita ihmiset haluaa lukea. Tässä sun blogissa mun mielestä on tämä sopivalla tapaa.
Voi morjens. Oliskohan meitä mitkään aplikaatiot auttaneet!! 🙂 Oltiin perheenä sealifessa reilu viikko sitten. Meillä ihan just 4-vuotta täyttävä ja 1,5- vuotiaat lapset. He jaksoivat vajaan tunnin juosta altaalta toiselle, kunnes tilanne alkoi olla niin kaoottinen kummankin säntäillessä eri suuntiin..ei paljoa välipalat auttaneet. Jäi itseltäkin kalamaailma valtamerialtaan jälkeen hyvin vajanaiseksi. Huhhuh! Annan kyllä uuden mahdollisuuden…viiden vuoden päästä 😉
Mekin kahlattiin kyseinen paikka läpi alle tunnissa viime kesänä ja meille aikuisille jäi selvästi pettymyksen tunne, hinta aika hurja isolle porukalle ja lapset vain ”juoksivat läpi”
Ihania kuvia mies tosiaan sai ikuistettua 🙂 Suosittelen lämpimästi testaamaan kalaterapiaa ja -iloa!
Joo, jotenkin tosi kivasti tarttui muistikortillekin se hyvä fiilis, joka meillä oli 🙂
No hienoa, että nyt sait Sea Lifen tietoosi 🙂 Mä tykkään siitä hurjasti, ja onneksi myös lapset. Nelivuotias tietty eniten tuollaisesta reissusta sai, mutta ihmeen hyvin vuoden ja parin kuukauden ikäinenkin lapsi jaksoi ihmetellä kaloja. Niin symppistä, kun nenä kiinni lasissa tuijotteli ja yritti jutella kaloille, ihana!
Joo, hyviä ovat meidän reissut olleet ilman sovellukstakin 🙂
Kiitos palautteesta! Aina yhtä kiva kuulla, että siellä on lukijoita, jotka ovat pysyneet mukana ihan alusta asti. On myös jännä kuulla, miten muut näkevät blogini kasvaneen ja kehittyneen. Mä itse kun näen, että olen koko ajan kirjoittanut omasta navastani ja äitiydestä ylipäätään, mutta varmaan on totta sekin, että alussa silti lapsi oli enemmän mukana kirjoituksissa.
Noh, oli miten oli, ihana kuulla, että tykkäät blogini nykyisestä suunnasta. Ja mahtavaa, että siihen laittamani aika näkyy 🙂 Mä itsekin olen kovin tyytyväinen siitä, mihin minä ja Lähiömutsi ollaan näiden neljän blogivuoden aikana matkattu.
Ahha, voi ei apua, kuulostaa päivältä, jota meillä kutsustaan uliuliuliulihepuli-päiviksi. Eli ei siinä sitten kyllä auta mikään muu kuin yrittää pysyä perässä säilyttäen järkensä 😀 Jännitystähän tähän tuo lisäksi se, että koskaan ei tiedä, mistä päivästä kehittyy uliuliuliulihepuli-päivä.
Äh, no voi mälsyys. Joo, kyllä niitä kaloja täytyy pystyä toviksi pysähtyä ihmettelemään ja fiilistelemään. Harmi, että lapsilla oli juoksupäivä. Meilläkin niitä on, huhuh 😀