Vietimme viime viikolla Suomen Blogimedian pikkujouluja. Ne olivat ensimmäiset kemut, joista olin järjestelyvastuussa SBM:n tuottajana. Jännää! Tehtäväkseni ei tosin lopulta oikeastaan jäänyt muuta kuin löytää oikea paikka, ja loppu rullasi eteenpäin tuosta noin vain. Tiesin nimittäin heti kemujärjestelyjen alkumetreillä, mihin tai oikeastaan kehen olen yhteydessä.

Pikkujoulut järjestettiin kauniissa ja historiallisissa puitteissa ihan Helsingin keskustassa Senaatintorin laidalla, Kiseleffin talossa. 1700-luvun rakennuksen hulppeassa aulassa on viime kesästä lähtien toiminut Café Köket, joka on kaupungin muuntautumiskykyisin kahvila, ravintola, baari, kokouspaikka ja juhlatila – ainakin jos multa kysytään. Muistattekin ehkä, kun kesällä kirjoitin Köketin babybrunssista. Mä olen päässyt seuraamaan Köketin kehitystä yhdestä torikahvilakojusta tähän nykyiseen konseptiin, sillä Köketiä luotsaa vanha opiskelukaverini Arla.

Ja Arla on sellainen tyyppi, joka laittaa pyörät pyörimään, vaikka pyörät olisivat neliön muotoisia. Häneen mä otin yhteyttä heti kemusuunnittelun alkumetreillä, sillä upean juhlatilan lisäksi tiesin Arlalla olevan hyppysissään parhaat tietämäni seremoniamestaritaidot. Hän tekee eikä meinaa, ja mitä eniten arvostan, uskaltaa olla kahvila- ja ravintolayrittäjänä luovasti hullu. Eihän sitä tiedä, toimiiko joku idea, ellei sitä testaa! Kiitos siis Arlan organisoinnin, saatiin Suomen Blogimedialle juhlavat mutta lämminhenkiset pikkujoulut.

Köketin ehkä tunnelmallisin ja samalla mystisin tila sijaitsee maan alla. Kellaritiloihin vanhojen tiiliholvien alle on loihdittu Köketin oma salakapakka ja sampanjabaari, johon tuo oman creepyn säväyksensä tieto tilan historiasta. Se on toiminut alkujaan Stockmannin lihaleikkaamona, sillä Stocka sijaitsi ennen nykyiselle paikalle muuttamistaan juurikin Kiseleffin talossa. Kellaritila on pieni ja intiimi, just sellainen, joka kerää kemujengin tiiviisti yhteen ja luo heidän ympärilleen arkimaailman läpäisemättömän juhkakuplan. Vähän kuin kotihipoissa keittiö, johon lopulta kaikki pakkautuvat, koska tunnelma on siellä paras. Me nautimme kellaritiloissa alkusamppajat, mutta olisin hyvinkin voinut viettää siellä vaikka koko illan.

Kun Kiseleffin talo oli mennyt muulta väeltä kiinni, me nousimme kellarista maanpinnalle ja siirryimme juhlasaliin. Siellä tarjolla oli Köketin tapaan konstailematonta ja skandinaavista ruokaa antipasto-pöydässä. Juomapuolesta piti huolta muun muassa Social wines. Glögiä juhlaväki pääsi käyttämään uudella tavalla glögipajassa, jossa tuosta aatelisten lämpimästä herkkujuomasta loihdittiin muun muassa kylmiä drinkkejä.

Mä olin eniten täpinöissä talon kultaseppäyrittäjien pitämästä korupajasta. AU3-kultasepät testasivat meihin T ite -koruideaansa, ja minä sanon että jatkoon! Ensin valittiin erilaisista aihioista korupohja, johon sitten pystyi isosta kirjain- ja kuviovalikoimasta itse naputtamaan vaikka mieleisensä tekstin. Mä olisin ollut tästä jo ihan myyty, mutta sen lisäksi korut sai vielä patinoida ja hioa halutessaan. Niin rentouttavaa näperreltävää! Sen jälkeen koruihin pystyi vielä valita kattavasta valikoimasta lukot ja nahkaremmit. Mä tein esikoiselle korun joululahjaksi, mutta lisäksi naputtelin itselleni voimakorun. Palaan jälkimmäiseen myöhemmin, sillä se ansaitsee kaikessa rujoudessaankin kunnon valossa otetut kuvat.

Illan mystisintä osuutta edusti hämyiseen kellariin meitä varten vastaanottonsa perustanut kirologi Vieno Puustjärvi. Kädestäennustajaksikin joku voisi häntä sanoa, mutta kirologien mukaan kyseessä on kädestä tulkitseminen. Kädet kun eivät näytä faktoja, vaan mahdollisuuksia. Vienon analyysit olivat suosituimpia kuin olin osannut odottaa, joten lopulta mä itse en ehtinyt istuutua hänen tutkittavakseen lainkaan. Alkuun ajattelin, että en joka tapauksessa uskaltaisikaan, sen verran kylmäävä se mun kohdalle vähän vahingossa sattunut ennustus kymmenisen vuotta sitten oli.

Mutta kun jengi nousi kellarin hämystä takaisin juhlahumuun selkeästi vaikuttuneina ja mietteissään, mullekin tuli fiilis, että voisi olla mielenkiintoista kuulla, mitä mahdollisuuksia minun käteni hänen mukaansa näyttäisivät. Olisikohan sieltä löytynyt vaikka kaipaamani ajatus, josta olisi lopulta kirkastunut suunta, johon tässä ruuhkavuosikriisin keskellä edetä. Tiedä häntä, mutta kujeilevaksi pikkujoulunumeroksi miettimäni kirologi tarjosikin monille selkeästi enemmän kuin vain hauskaa viihdettä.

Juhlien virallinen osuus lopeteltiin maailman parhaaksi valittuun giniin, Kyrö Distillery Companyn Napueen. Pohjanmaan likkana olen tietenkin ylpeä, että sain kemuihin minun lisäkseni muutakin Kyrönjoen varrella varttunutta, sillä Kyrön tislaamo sijaitsee kotikuntani Vähänkyrön vieressä, Isossakyrössä. Tarkemmin ottaen maailman parhaaksi on siis valittu Napuesta valmistettu gin tonic, joka meidänkin mukeistamme löytyi. Miten kauniskin drinkki oli karpaloilla ja rosmariinilla tarjoiltuna!

Kotiinviemisiksi saimme vielä muun muassa Kiseleffin yrittäjien tuotteista koostuvan lahjakassin. Vau, kiitos! Sen perusteella olen kyllä ollut erityisen kiltti bloggaaja.