Sain tovi sitten kutsun tutustumaan kahteen eri tyyliseksi stailattuun vuokra-asuntoon. Toinen oli kierrätyskoti ekologiselle perheelle ja toinen pienissä tiloissa asuvan vauvaperheen koti. Kohteet olivat tyhjillään olevia Lumon vuokrakoteja, joiden tyhjät neliöt stailaaja ja sisustussuunnittelija Niina Ahonen oli herättänyt eloon sisustusratkaisuillaan.
Ensimmäisenä kävin kurkkaamassa Helsingin Tapaninkylässä olevaa kaksikerroksista rivitalokolmiota. Huomasin pienen rivarilaisen minussa heräävän, kun näin suoraan olohuoneesta avautuvan takapihan ja talojen muodostaman kotoisan sisäpihan leikkipaikkoineen. Ja miten helppoa lasten kanssa olisi lähteä pihalle, siitä vaan suoraan ovesta ulos! Kaikkea se vanhemmuus näemmä teettää. En ole ikimaailmassa edes kuvitellut miettiväni rivitalossa asumista.
Kolmio oli sisustettu vastaamaan kuvitteellisen ekoperheen kotia. Myönnettäköön, että olisin toivonut voivani kiertelyn jälkeen tarjota teille jotain muita ahaa-elämyksiä kuin kirkkailla väreillä maalatut pinnatuolit, vanhat räsymatot lattioilla ja Ikeasta hankitut kierrätyspöntöt keskellä keittiötä. Olipa kuitenkin kiva, että sisustuksessa oli otettu huomioon kierrätettynä hankitut huonekalut. Olohuoneen puinen sohvapöytä oli kierrätyskeskuksesta löytynyt – ja aivan mielettömän upea.
Olohuoneen kattovalaisin sai kässämuijan huomion, sillä se oli tehty suodatinpusseista. Sen pohjana on Ikean riisipaperivalaisin, johon on kiinnitetty kuumaliimalla noin 300 kappaletta suodatinpusseja. Stailaaja Niina antoi lisäksi vinkin käyttää valaisimien vanhoja varjostimia yhdessä värikkäiden valaisinjohtojen kanssa. Meillä on näin tehty makuuhuoneessa, jossa varjostimesta on jäljellä pelkkä runko, johon on yhdistetty musta-valkoinen johto.
Vuokrakodin sisustuksessa Niina suositteli käyttämään d-c-fixiä ja muita sisustusmuoveja. Niitä on saatavina liitutaulupinnalla, mutta ainakin Etola myy niitä vaikka missä värissä ja kuosissa. Niinan mukaan esimerkiksi keittiötasojen tympeyden voi helposti naamioida vaikka marmoriksi tai puuksi. Kun kalvon taitaa tasojen alle, se kuulemma kestää hyvin käyttöä. Ja kun vuokrakodista on aika lähteä, kalvot saa vedettyä irti. Mä itse olen käyttänyt d-c-fixiä keskellä olohuonetta seisovan pakastimen jääpuikkolookiin. Korosta sitä, mitä et voi piilottaa!
Toinen koti oli Vantaan Veromiehessä sijaitseva pieni 47,5 neliöinen kaksio. Sen Niina oli sisustanut vastaamaan juuri adoptiolapsen saaneen perheen tarpeita. Mitään suurta ahaa-elämystä ei täältäkään irronnut sen suhteen, miten pienestä tilasta saa paljon irti. Sen sijaan jäin haaveileman kerrostalon hissistä ja isosta eteisestä, johon rattaatkin mahtuisivat tarvittaessa. Nykyasetusten mukainen iso kylppärikin sai huokailemaan, vaikka ennen olisin tavoin pitänyt niitäkin lisäneliöitä turhina. Miten ihanasti mahtuisikaan koko perhe aamu- ja iltapesulle!
Pienessä kaksiossa huomio kiinnittyi heti keskellä asuntoa olevaan sohvaan. Se oli hyvä muistutus siitä, että huonekalujen ei tarvitse (tai edes saisi) olla ripoteltuna pitkin seiniä, vaan koko tilaa voi käyttää hyväkseen. Eipä tuo sohva olisi oikein muuten asuntoon mahtunutkaan, ja näin sen taakse muodostui oma tilansa pienelle työpisteelle. Mä itse haaveilen kunnon isosta työpöydästä, mutta tuo asunnossa ollut siro pikkupöytä vaikutti kätevältä läppäripöydältä kevyeen työskentelyyn.
Kertokaa ihmeessä, jos teillä on hyviä vinkkejä, joilla saada vuokrakodista omanlaisen ilman vasaraa ja maalia. Minäkin omistusasuntoa asuvana kuulisin niitä mielelläni!
Maantasalla asumisessa on paljon hyviä puolia. Varsinkin lapsiperheessä. Mutta jäähän siinä ne portaat kiipeämättä ja päivän sen sorttinen liikunta-annos saamatta. Sama toki koskee myös hissillisiä kerrostaloja. Vaan kyllä se silti elämää aika paljon helpottaa. Jos olisi se oma pieni pihapläntti niin voisi päästää lapsen/lapset vaan pihalle ja itse seurata leikkiä ikkunasta samalla kun laittaa ruokaa tai vaikka silittää. Toki silloin lapsilla pitäisi olla jo muutama vuosi ikää.
Jos vuokra-asunnossa seinät on maalattu, ei tapetoitu niin sisustustarrat on aika hyvä ratkaisu. Taulujakin parempi siinä mielessä että ei tarvitse niitä reikiä tehdä seinään. Vaikka niitä kuulemma voi käyttää tapetissakin niin ainakin meillä on sen sorttinen tapetti että se lähtee jopa maalarinteipin mukana. Maalatusta seinästä tarrat kuitenkin irtoavat todella kauniisti.
Kaappien ja laatikoiden vetimet on helppo vaihtaa enemmän oman näköisiksi jos ei alkuperäinen miellytä. Vuokra-asunnossa kannattaa kuitenkin katsoa tarkkaan että kiinnityksen voi tehdä samoilla reijillä kuin alkuperäisten. Ja tietysti alkuperäiset vetimet pitää säilyttää ja vaihtaa takaisin jos/kun joskus lähtee.
Jos huoneen lattia ei miellytä tai huone kaipaa enemmän vaikkapa vaaleutta niin pienemmässä huoneessa voi investoida koko lattian peittävään ja helposti puhdistettavaan mattoon. Itse tykkään käyttää kovia mattoja joista roska ja pöly lähtee helposti imuroimalla. Ja tuollaisen kovan maton päällehän voi toki halutessaan pakkaskeleillä laittaa vaikka sitten lampaankarvan tai pienen pörrömaton tuomaan vähän lisää lämpöä ja pehmeyttää kylmään vuodenaikaan. Se näyttääkö se hyvältä vai pelkästään hullulta riippuu varmasti tosi paljon siitä pohjalla olevasta matosta.
Jos asuntoon ei kuulu verhotankoja ja aikoo joka tapauksessa laittaa verhot niin voi ottaa koko seinän levyisen tangon. Jos ei tahdo käyttää koko tangon leveydeltä verhoa niin siihen voi vaikka ripustaa jotain kevyitä tauluja tai muuta mukavaa. Taas ei tarvita turhia reikiä seiniin. Mutta on se koko seinän peittävä verhokin näyttävän sisustusratkaisu jolla saa tuotua taas omaa väriä usein aika neutraalien vuokra-asuntojen seiniin.
Voisiko tuolla mainitsemallasi tarralla muuten stailata vesikiertoisia pattereita vai miten kestää lämpöä tai vaikuttaako liian eristävästi?
Niin joo, laatikoiden ja kaappien vetimien vaihtamisella on kyllä iso merkitys! Kiitos muistakin vinkeistä.
Mä en ehkä uskaltaisi tuota sisustusmuovia laittaa pattereihin jo ihan sen takia, että se kuitenkin on muovia, joka varmaan lämmetessään jotain höyryjä päästää ilmaan.
Minäkin kaipailin jossain vaiheessa rivaria, mutta lopulta se on aika pieni vaihe lapsen elämässä ennenkuin voi mennä itsekseen kerrostalonkin pihalle 😉 Että jos muuten on kerrostaloihminen, niin aikamoinen satsaus vain sen takia, että saa pikkulapset helposti ulos.
Ja meidän isohkossa kerrostalossa on ainakin ollut etunsa, kun lapsi on ulkoillut ilman vanhempia, että samasta talosta löytyy kavereita eli ei tarvitse lähteä kauemmas seikkailemaan 😉