Metsästäessäni taannoin katseen ja kakan kestävää hoitolaukkua, kävin kuolaamassa myös Lumin laukkuja. Silloisesta valikoimasta sopivaa ei löytynyt, mutta tämän kesän kokoelmassa kaksikin yksilöä saa mutsin kehräämään.
Molemmat kuolan liikaeritystä aiheuttavat puklurättikuljettimet löytyvät miesten mallistosta. 70-luvun koululaukkuviboilla maustetussa olkaveskassa on kaikki mitä tarvitaan tyylikkääseen kakkavaipparalliin: auringon haalistama harmaa väri, olkahihna vaunuja varten, monenmoista taskua vauvatavara-arsenaalille kätevästi laukun ulkopuolella ja jos Lumiin on luottaminen, nahka on niin pehmoista, että laukku tekisi mieli ottaa kainaloon myös päiväunille mentäessä.
Ruskea nahkareppu rouheine vetoketjuineen vapauttaisi kantoreppuillessa ja -liinaillessa molemmat kädet levittämään piknikvilttiä ja syömään mansikoita kaksinkäsin. Ruskea nahka kuluu käytössä niin kauniisti, että Minime saattaisi joskus tulevaisuudessa haluta sen seurakseen tallamaan festareiden pölyisiä kenttiä tai InterRail-junien kolisevia vaunuja.
Hyvä laukku kestää aikaa, paranee vanhetessaan ja kulkee äidiltä tyttärelle. Myös silloin, kun kyseessä on hoitolaukku.
Mun mielestä toi reppu näyttää siltä, että se on juuri putoamassa mallin selästä.
Mua epäilyttää tämän repun ergonomia, vaikka se kaunis onkin.
Lumin miesten mallisto kyllä toimii. Oma laukkuni on sieltä. Kesti kyllä kuukausi ennen kuin viitsin pitää sitä hoitolaukkuna, tuntui jotenkin väärältä.
Oisko noin? En uskallaudu lähteä mallailemaan tota kappaletta, etten vaan saa uskoteltua itselleni, että en pärjää ilman hoitoreppua. Ps. Mä voisin mielelläni ottaa myös sen sun retkirepun, jossa on samaa henkeä kuin tossa.
Mä oon nyt tuijotellut tota kuvaa, enkä silti usko, että selkänsä saisi mutkalle tuon kanssa. Myönnän, että kauneus saattaa hieman hämätä. Ergonomiasokeus saattaa myös johtua siitä, että itse kuljen Fjällrävenin repun kanssa, enkä voinut aluksi millään uskoa, että se voisi kapeine naruolkahihnoineen olla mukava selässä.