Taas on se aika vuodesta, kun haemme isot säilytyslaatikot ullakolta ja vaihdamme vuodenaikaa eteisen kaapeissa. Näin syksyllä operaatioon liittyy pientä haikeutta, kun samalla pakataan pois ne loputkin nurkkiin jääneet rippeet kesästä. Mutta jo on siitä huolimatta olo kuin jouluna, kun laatikoista paljastuu pehmoisia villaihanuuksia, jotka usean kuukauden käyttötauon jälkeen tuntuvat kuin uusilta.

Lapsistakin eteisen vuodenaikapäivitys on aina hauska tapahtuma. Kuopuksella nyt ei tietenkään siitä paljoa kokemusta olekaan, mutta kovasti hän yrittää pysyä esikoisen perässä. Parasta on laatikoiden tyhjentäminen, sillä erinäisten asioiden pemistäminen laatikoista ulos on vain aina yhtä hauskaa. Esikoinen pukee päähänsä meidän aikuisten myssyjä ja auttaa veljellekin päähän pipon, joka valahtaa heti silmille. Tyhjillään olevat laatikot vallataan äkkiä lentokoneiksi.

Hetken aikaa olohuoneessa on kaaos, kun vuodenajat ovat levällään lattialla ja tasoilla. Siinä vaiheessa kun yrittää kaiken keskellä tunkea imurin kanssa putsaamaan tyhjiä kaappeja, tulee toviksi epätoivo. Miten nämä kaikki tänne mahtuvat? Ja joka kerta myös yllättää, että hyvinhän ne mahtuvat. Tilaa jää kavereidenkin vermeille. Takit ovat ryhdikkäästi henkareilla, kaulahuivit kauniisti taiteltuina korissa ja plankatut kengät viivasuorasti paikoillaan. Joka kerta tuossa vaiheessa tekisi mieli ottaa kuva. Ennen kuin hiekka, metsältä haisevat pipot ja hätäisesti henkarille heitellyt takit valtaavat kaapit.