Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Ruokaostosten hoitamiseen tuntuu olevan kaksi tapaa. Ensimmäinen on hemmetillisessä kiireessä ja nälässä yhden vauvan itkiessä ja yhden lapsen kiukutellessa kaikesta keksimästään. Toinen on yksin kaikessa rauhassa, kun on aikaa nautiskellen tutkia uutuustuotteita ja kiertää kauppa vielä kerran ympäri ihan vain koska se on mahdollista.

Onneksi totuus ei ole ihan noin raadollinen. Myönnettävä kuitenkin on, että lasten myötä arkisesta kaupassa käymisestä on välillä tullut yhdistelmä paineensietotestiä ja rankkaa urheilusuoritusta. Mies on parempi sekä paineensiedossa että urheilussa, joten onkin luontevaa, että hän on se, joka rahaa neljä ostoskassia sekä lapset käsipelillä kaupasta hissittömän talon ylimpään kerrokseen.

Asioiden delegoiminen on mulle hankalaa, mutta olen oppinut siinä paremmaksi. Pakkokin on. Tykkään pidellä kaikkia naruja käsissäni ja erehdyn välillä luulemaan, että vain minun tapani hoitaa asiat on oikea. Ruokaostosten hoitamisessakin. Oli aika, kun minä mietin seuraavan viikon ruuat, tein kauppalistan valmiiksi ja kävin rauhassa kaupassa latoen ostoskärryn täyteen ruokaa. Nautin siitä ja koin kummallista tyydytystä järjestelmällisyydestä. Ja sitten syntyi vauva ja vielä toinenkin. Järjestelmällisyys tuli yhä tärkeämmäksi, mutta sitä tärkeämmäksi tuli luova säätäminen – ja asioiden delegoiminen.

Niinpä ilman varsinaista sopimista kaupassa käymisistä mies hoitaa nykyään 98 prosenttia. Hän hoitaa sen luontevasti toisella kädellä, kun itselleni kaupassa käyminen on aina tapahtuma. Välillä jääkaapista löytyy aivan älyttömiä tuotteita kalliista kahvimaidosta aspartaamilla makeutettuihin juotaviin jukurtteihin. Mutta tällaiselle minä itse osaan parhaiten tyypille on ollut opettavaista tajuta, että mitä sitten. Erehtyväisiä ne täydellisetkin miehet ovat välillä kaupan hyllyvälejä kulkiessaan.

Kahden ääripään lisäksi kaupassa käymiseen on se ihana, mutta harvinainen keskitie. Silloin käymme kiireettä kaupassa koko perhe. Ajelemme kärryillä rallia niin että vauva kikattaa ihastuksesta. Kun meillä aikuisilla ei ole hoppu, kummasti ketään ei tunnu oikein kiukuttavankaan. Tutkimme tarkkaan pillimehuhyllyä miettien, mikä olisi se täydellinen saunajuoma. Esikoinen painaa hedelmä- ja vihannesvaa’an nappuloita ja asettelee ostokset tarkasti omaan pikkuiseen kärryynsä. Hämmästelemme kuivamuonahyllyillä uusia paputuotteita ja päätämme tehdä iltapalaksi paputahnaa ja uunivoileipiä.

Kassalle päädymme ostoskorit täynnä ruokia, joita ei ollut tarkoitus ostaa. Mutta mitä sitten. Välillä on kiva laittaa ranttaliksi, vaikka sitten ihan vain ruokakaupassa.

Jaa: