Ostimme ennen viime talven Dubain-matkaa elämämme ensimmäiset ja toivoakseni myös viimeiset matkarattaat. Koska olen näissä materiahankinnoissa ennenkin voinut luottaa teihin lukijoihin, kyselin ennen ostopäätöstä Lähiömutsin Intagrammissa teidän kokemuksia ja suosituksia matkarattaista. Niiden perustella päädyimme Montan Buggyn Nano-rattaisiin.

Mä olen noita samaisia rattaita päässyt mallailemaan jo tehdessäni pari vuotta sitten Vauva-lehteen vertailua matkarattaista. Mietin jo silloin, että no tässä olisi meille sopivat matkakiesit, jos ikinä kokisin, että sellaisia tarvittaisiin. Totta puhuen pidin niitä semisti turhakkeena. Mutta niin kuin niin monesti aikaisemminkin, tilanteet muuttuvat. Pari päivää ennen Dubaihin lähtöä alkoi tuntua, että olisiko sittenkin syytä ottaa mukaan myös matkarattaat.

Yhden lapsen kanssa matkustaessa olemme pärjänneet kantovälineillä. Tai pärjätä-sana ei ole parhain kuvaamaan tilannetta, sillä kantoliinan ja kantorepun kanssa matkaaminen on ollut vaivattominta ja mukavinta. Esimerkiksi kuukauden Thaimaan-matkallamme rattaat olisivat vain olleet tiellä ja vaivana heti lentokentältä lähtien. Nyt alkoi kuitenkin mietityttää yhdistelmä, jossa molempien vanhempien kannettavana olisi päivän aikana tarvittavien tavaroiden lisäksi yksi lapsi.

Niinpä mukaan reissuun lähti pitkän kudotun kantoliinan ja rengasliinan lisäksi Mountain Buggyn Nano-matkarattaat. Ollaan oltu valtavan tyytyväisiä, vaikka iso rahallinen satsaus vähän mietityttikin. Nanot kun maksavat 269 euroa ja sateenvarjomallisia rimpularattaita saisi parillakympillä.

Miksi sitten oltiin valmiita satsaamaan? Koska vauva oli rattaiden ostohetkellä kolmikuinen, niiden käyttöikä tulee meidän perheessä olemaan useampi vuosi. Hinta näkyy laadussa, sillä toisin kuin monet matkarattaat, Nanot eivät ole nitisevät ja kiikkerät, vaan näppärät kasata ja vakaat työntää. Materiaalit ovat kestäviä, joten meidän pesueemme jälkeen näiden kyydissä pääsee matkaamaan seuraavat maailmantutkijat.

Eniten vakuutti Nanojen koko. Ne painavat vain kuusi kiloa, joten vaikka ne toimivuudeltaan ovat raskaansarjan mestareita, painossa ne ovat höyhensarjalaisia. Kasattuna rattaat menevät ison olkalaukun kokoiseen pakettiin (56 x 31 x 51cm), mitä etenkin autoton perhe arvostaa. Ne mahtuvat kivasti myös laatikkopyörän kyytiin. Lentokentällä Nanoja ei tarvitse laittaa ruumaan (poikkeuksiakin varmasti on), vaan ne voi kasata vasta portilla ja sujauttaa muiden matkatavaroiden kanssa matkustamon tavarahyllylle. Erityiskiva juttu silloin, kun matkatavaroissa ei muutenkaan ole mitään ruumaan laitettavaa.

Kasaamisesta mulla on kuitenkin sanottavana ainut kiesejä koskeva miinus. Ne on ihan älyttömän helppo taittaa kasaan (työni puolesta rattaita testanneena mulla on tästä vahva kokemuspohja). Mutta kun mä aina unohdan, miten hitossa ne taitettiinkaan! Niissä kun ei ole mitään klipsua, josta voisi parin tunnin yöunien jälkeen aamulentoa odotellessa päätellä, että tuosta noin ja kasaan. Muutaman kerran on nimittäin tullut ähellettyä ongelman kimpussa. Sen sijaan kasaaminen käyttövalmiiksi on niin idioottihelppoa, että sitä ei voi mokata unenpöpperössäkään. Sen kun nostaa työntöaisan ylös ja samalla koko paketti avautuu kuin kukkanen.

Me ollaan reissuilla vaihdeltu ihan tarpeen mukaan, kumpi lapsista rattaissa matkustaa tai matkustaako kukaan. Me kun kuljemme matkoillamme useita kilometrejä päivässä, eikä reippainkaan kolmevuotias aina jaksa. Tekemisentäyteisillä reissuilla esikoisenkin on hyvä ottaa päiväunet, jotta väsykiukku ei iske ja että illallispöydässä on kaikilla mukavaa. Päivätorkut siis kiskaistaan rattaiden uumenissa.

Dubaissa vauva kulki vielä pääasiallisesti liinassa, mutta hänet oli mukava laskea rattaisiin muun perheen aterioidessa vieressä. Nanojen selkänojaa saakin säädettyä portaattomasti makuuasentoon. Parannusehdotuksena toivoisin, että selkänojan saisi ihan vaaka-asentoon asti, jolloin rattaiden kanssa voisi käyttää pehmeää makuukoppaa ja näin tehdä niistä sopivammat vastasyntyneillekin vauvoille. Tukevat ja pehmustetut viispistevaljaat tuovat onneksi turvaa sitten vanhemman vauvan kanssa.

Nanoissa on kääntyvät etupyörät, jotka saa myös tarvittaessa lukittua. Jalkajarru on näppärä ja kevyt käyttää. Kuomu on tukevaa kangasta ja sen säätömekanismi vaikuttaa kestävältä. Meillä on auringontäyteisillä reissuilla ollut lisäksi käytössä erillinen musta Aussie-merkkinen aurinkolippa. Lisäksi ostimme erikseen mukitelineen, jolle rattaissa on paikkansa. Jos ja kun rattaiden kangasosat likaantuvat, eikä pyyhkiminen enää auta, kankaat saa irrotettua pesuun.

Pieneltä näyttävä tavarakori on yllättänyt meidät imaisemalla sisäänsä helposti isompaa mallia olevan Fjällrävenin Kånken-repun, kantoliinan, puolentoista litran vesipullon ja yleensä vielä jotain muutakin sälää. Rattaat kulkevat vakaasti, vaikka ollaan aina reissuilla ladattu niiden työntöaisakin täyteen vesipulloa, aurinkolaseja ja sen sellaista. Nanot ovat mukavat työntää tällaisille hongankolistajille (minä 179 cm ja kuvissa näkyvä sisko vielä venähtäneempi tapaus), sillä monissa pienissä ratasmalleissa tuntuu kuin lykkisi nukenvaunuja.

Täytyypä tuo rattaiden ulkonäkökin nostaa esille, sillä tykkään niiden tyylikkään yksinkertaisesta ulkonäöstä. Täydellisessä ratasmaailmassa näistä saisi tietty käännettyä istuinta myös kasvot työntäjää kohden. Esikoinen kun tahtoo katsella eteenpäin, mutta vauvaa olisi mukavampi lykkiä, kun näkisi pienen kyytiläisen. Mutta kuten aikaisemminkin näissä ratasasioissa on tullut sanottua, täydellisiä kiesejä ei ole olemassa. Mutta matkarattaiksi nämä ovat meidän käyttötarpeisiimme hyvin lähellä sitä.

Share: