Kaupoissa on viime aikoina näkynyt lastenvaatteita, joissa on polvissa ja kyynärpäissäkin paikat valmiina. Rymyävien lasten kanssa tuollaiset vaatteet ovat tietty käytännöllisiä, mutta paikoilla komistetut vaatteet ovat mielestäni myös kivoja. Mitä erottuvammat ja eriskummallisemmat paikat ja vahvistukset vaatteissa on, sitä hauskempi.

En varmasti ole ensimmäinen, joka on keksinyt ommella itse näkyvät paikat housuihin, mutta minä olen tästä riemuissani. Ja onneksi niin on housuja riekaleisiksi kuluttava lapsikin, joka tykästyi uudistettuihin menopöksyihinsä.

Tein paikkaukset jämäpalakankaista, jotka huolittelin saumurilla. Kuvan pöksyissä laitoin kaksi kangasta päällekkäin, sillä käyttämäni trikoo oli sen verran ohkaista. Paikattuani housujen kankaan, harsin paikat kiinni käsin saumurin jälkiä seuraten. Liimakangas olisi varmasti tehnyt paikasta vielä pitävämmän, mutta uskoisin paikkojen kestävän rymyämistä ja kaatuilua noinkin – ainakin kunnes taas tarvitaan paikkausta.

Samalla uudistin Vimman lettitunikan. Sen rintapuolella on iso ikitahra, johon on testattu kaikki sappisaippuasta Vanishiin ja aurinkokylvystä kloriittiin. Tahra on ja pysyy. Olen jemmaillut paitaa kangaskaapissa vuoden päivät ajatuksenani saksia sen puhtaat kangasosat käyttöön johonkin ompeluprojektiin. Mutta mitäpä hyvää valmista paitaa leikkomaan, kun tahran voi saada piiloonkin. Leikkasin vauvan pussilakanprojektista jääneestä Aarrekidin kankaasta kuvion, jonka ompelin housuista tutulla paikkaperiaatteella kiinni paitaan. Ei siitä mikään maailman kaunein tullut, mutta parempi hyvä paita käytössä kuin kaapissa jemmassa.

Seuraavaksi mun tekisi mieli kokeilla erilaisia muotoja paikoissa. Salmiakkia, sydäntä, neliötä ja pisaraa. Ja jos paikkaamisessa oikein villiintyisi, voisi tehdä erilaista palasista yhdistelemällä vaikka sateenkaarikissan. Ehkä ensi kerralla lapsen ollessa taas naamallaan ja housut ratkenneina, ei harmita ihan niin paljoa.