Voisin väittää, että meidän niemennokassa sijaitsevilla tiluksillamme on kylän komeimmat näkymät. Siinä multaa kuopsutellessa voi katsella maisemaa betonibunkkerisesta Merihaasta Hakaniemen rantojen kautta Kruununhakaan, Tervasaareen ja lopulta Katajanokalle asti. Ihan vieressä ovat Mustikkamaa ja Korkeasaari, joten edellisten vuosien tapaan tyynellä säällä saattaa kuulla leijonien karjuntaa.

Muuton yhteydessä säkkiviljelmät vaihtuivat kestävämpiin FIN-lavakauluksista rakennettuihin viljelylaatikoihin. Viljelypinta-alaa yhdessä loodassa on 1,2 m2, mikä on rutkasti enemmän kuin säkeissä. Siksi päädyimmekin tänä vuonna kahteen laatikkoon kolmen säkin sijasta. Kyseessä on kuitenkin harrastus, eikä niinkään tapa saada ruokaa halvemmalla pöytään. Kun kotonamme on tähän kevääseen asti ollut kasvien syömisessä kunnostautunut kissa, emme ole voineet itse esikasvattaa taimia siemenistä, vaan ne on ostettu valmiina.

Halvemmalla kesäkurpitsansa siis saisi pöytään kaupan vihannestiskiltä ostamalla, mutta siitä puuttuisi perheen yhteinen tekeminen ja onnistumisen elämykset välistä. Ja tuleepa samalla pidettyä gasellisääriunelmat vauhdissa, kun välillä tiluksille on fillaroitava kastelemaan, vaikka ei just niin kovasti huvittaisikaan.

Me viljelijät vuokraamme laatikot Dodolta yhdeksi kaudeksi hintaan 35 euroa laatikko, ja hintaan kuuluu multa sekä kasteluvesi. Dodo taas on vuokrannut maan kaupungilta. Näillä näkymin vuokrasopimus jatkuu vielä pitkään, sillä entisen satama-alueen rakentaminen etenee noille nurkille vasta vuosien päästä. Kaupunki on myös niin fiksu, että on sisällyttänyt rakennussuunnitelmiin kaupunkiviljelyn alueen valmistuttuakin.

Tällä hetkellä Sompasaaren päässä on Dodon viljelmien lisäksi muutakin kaupunkikulttuuria, joka elävöittää kivasti hukkatilaa. Merinkonttiin rakennettu Ihana Kahvila sijaitsee ihan vieressä, joten tänä vuonna tiluksien kastelun jälkeen pääsee palkintojätskille entistä vaivattomammin. Taustalla kohoaa graffiittiaita. Ihan viljelmien naapurina on lainelautailuun ja urbaaniin taitteeseen keskittyvä Sufr-N´-Art City -surffipuisto ja kohtaamispaikka, joka lupaa elää ja muuttua tapahtumien mukaan. Viikonloppuna siinä lähinnä juotiin kaljaa ja Leijona-viinaa, käristettiin makkaraa sekä pissailtiin ympäriinsä, mutta odottaisin jotain vähän kylttyrellimpää meininkiäkin tulevaksi.

Istutimme ja kylvimme laatikoihin taas kaikenlaista luottaen amatöörin onneen: kesäkurpitsaa, munakoisoa, paria erilaista papua, salaattisekoitusta, hernettä ja sokerihernettä. Uusina kokeiluina istutimme varsisellerin taimen sekä kylvimme okraa, joista kumpainenkaan ei ole tuottanut heinänkortta kummempaa parvekkeellamme. Annoimme pienen tilan myös viime vuosien hittikasville, lehtikaalille. Yhteen nurkkaan istutimme tomaatin, joka todennäköisesti kuitenkin protestoi tuulista kasvupaikkaansa. Reunoille kylvimme vielä kesäkukkasekoitusta houkuttelemaan mötiäisiä.

Kolmevuotiaalla esikoisella tämä on jo neljäs kausi viljelijänä, joten hän osaa hommat. Likka kantoi tomerana multaa ämpäreissä, kuopsutti maata ja kasteli pienen kannunsa kanssa. Siemenien kylväminen on hänen lempipuuhaansa, ja minä olen liikutuksesta ymmyrkäisenä pienten sormien asetellessa siemeniä hellästi multaan. Kuopukselle viljelykesä on ensimmäinen, ja hän hoiti osuutensa ikäisensä tapaan maistelemalla hiekkaa ja järsimällä istutuslapiota.

Päivän päätteeksi kaikilla oli kynnenaluset mustina, kengät täynnä hiekkaa, vaatteet ravassa ja posket punaisina merituulesta. Just hyvä!