Sain tovi sitten sähköpostin, jonka olin jo lähellä heivata roskapostikansioon. Sen sisältö oli niin utopistinen, että en uskonut sen olevan totta. Ei, minulta ei pyydetty tuhannen euron rahansiirtokuluja tuntemattoman sukulaismiljonäärin perinnön saamiseksi. Sähköpostissa tiedusteltiin, josko meille saisi tulla tekemään kotijuttua japanilaiseen lifestyle-lehteen.

Mä tykkään valtavasti japanilaisten sisustustoimittajien ja -kirjailijoiden valitsemista pohjoismaalaisista kodeista. Selaan kaikki käsiini saamani japanilaiset sisustuslehdet läpi ja päädyn japanilaisten Pinterest-tileiltä ihailemaan heidän pinnaamia skandinaavisia koteja. Olen jopa ostanut omaksi yhden japanilaisen sisustuskirjan, jossa esitellään suomalaisia lapsiperhekoteja. En ymmärrä teksteistä sanaakaan, mutta kuvat ja kodit ovat kauniita sekä inspiroivia.

Siksi tuntuikin aivan päättömältä, että meidän asuntomme viehättäisi japanilaisia. Ihanahan tämä kotimme meidän mielestä tietenkin on, mutta että vallan japanissa oltaisiin kiinnostuttu lähiötyylistämme. Ei kai nyt sentäs! Luin kuitenkin sähköpostin epäileväisenä läpi ja googlatessani mailissa esiintyviä nimiä, huomasin kuvaajaksi mainitun Jukka Isokosken käyneen kuvaamassa myös blogikollega Pinjan kotona. Ja koska Pinja on ihan oikea ihminen, ehkäpä sähköpostinkin takana on ihka oikeita ihmisiä, eikä vain pilaileva roskapostirobotti.

Ja niinhän siinä kävi, että tänään meillä kävi kylässä valokuvaaja, koordinaattori(-tulkki) ja japanilaisen Lee-lehden toimittaja. Lee on kolmekymppisille (pienten lasten äideille) suunnattu lehti, jossa pääaihealueina on muoti, ruoka, sisustus ja matkustus. Lee on aikaisemminkin julkaissut skandinaavista sisustusta ja elämistä esittelevän erillisen kirjasen, joka tulee lehden kylkiäisenä. Se on ollut niin suosittu, että nyt sama päätettiin tehdä uusien kotien voimin. Ja voi morjens, meidän koti on siis yksi noista Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa kuvattavista kodeista.

Mistä japanilainen sisustustoimittaja sitten oli kodissamme ja elämäntyylissämme kiinnostunut? Ainakin parvekkeella kasvavasta raparperista, olohuoneen katosta roikkuvasta riippukeinusta ja keskellä olohuonetta komeilevasta pakastimesta. Jos pakastin ei viime syksynä päätynyt Unelmien Talo & Koti -lehden sivuille, nyt pakastinrötisköstä otettiin niin paljon kuvia, että maailmanvalloitus on lähellä. Ihan pian kuulkaa kaikilla japanilaisilla on Pimp my ride -tyyliin teipattu arkkupakastin kodin keskeisimmällä paikalla, sanokaa mun sanoneen!

Toimittajaa kiinnosti kovasti myös se, että mies on tällä hetkellä kotona vanhempainvapaalla. Hän myös selkeästi hämmästyi, että meillä on sänkynä futon ja ilahtui bongatessaan esikoisen pehmolelujen joukosta Totoron. Koska juttujen teemana ovat pienet kodit ja arkea helpottavat jipot, kuvattiin kotonamme myös liinavaatekaappia, esikoisen vaatesäilytystä sekä eteiskaappien sekamelskaa. Kuvaaja lupasi olla armollinen, sillä ei todellakaan oltu pyyhitty pölyjä tai muutenkaan järjestelty kaappeja. Lopulta käytiin vielä katsomassa ullakkokomero, mikä on mulle vähän sama kuin esittelisin pikkuhousulaatikkoni. Se materiaali päätyi onneksi kuitenkin vain taustatiedoksi, ei kuviksi lehden sivuille.

Päivän päätteeksi sain vielä toimittajalta lahjan. Hän antoi sen juuri sillä lumoavalla tavalla kuin japanilaisissa elokuvissa näkee tehtävän: ojentaen sen molemmilla kämmenillään. Kun ei ollut yhteistä kieltä, en oikein tiennyt, olisiko pitänyt niiata, kumartaa vai moiskauttaa pusu poskelle. Tein sitten jonkun ensimmäisen ja toisen vaihtoehdon väliltä olevan liikkeen, hymyilin ja kiittelin englanniksi. Toivottavasti hän ymmärsi, miten otettu olin. Säntillisesti ja kauniisti paperiin käärityssä paketissa oli teetä sekä ohjeet, miten valmistaa täydellinen kupponen. Ei muuten Japani-matkakuume helpottanut sitten yhtään.

Jaa: