Vaikka rakastan puun lämmintä sävyä ja tunnelmaa, oli parketin maalaaminen meille superhyvä ratkaisu. Kliinisemmässä kodissa harmaalla sävytetty valkoinen olisi saattanut tehdä miljööstä kolkon ja kylmän sairaalan. Vastoin pelkojani vaalea lattia ei ole aiheuttanut siisteysintoilijalle pakkoa kaivaa imuria esiin kahta kertaa päivässä. Liat ja pölykoirat eivät loista vaalealta lattialta sen kummemmin kuin aikaisemminkaan. Ja hassua kyllä, uutta lattiaa imuroi paljon mieluummin kuin sitä nuhjuista vanhaa.
Pesänrakennusviettiprojektistamme on tullut sen verran kyselyitä Lähiömutsin eri some-kanaville, että olen koostamassa aiheesta oman postauksensa. Jos siis lattiaremppahommat kiinnostavat, lähitulevaisuudessa luvassa meidän kokemuksemme, neuvomme, mokamme ja minihermoromahdushetkemme aiheesta.
Pesänrakennusvietti on kyllä aika paha. Ensinnäkin se käy aika pahasti lompakolle. Toiseksi musta tuntuu, että mä tulen hulluksi, jos kaapit on sekaisin. No, onpahan tullut vähän tilaa kaappeihin ja toivottavasti kirpparilta saa myös vähän rahaa takaisinkin päin. 🙂
Aivan superhieno lattia! Antaa tosi paljon tilantuntua ja valoa kotiin 🙂 Itse oon tyytynyt lähinnä siivoamaan ja järjestämään paikkoja tän raskauden aikana, vaikka muutamaa nurkkaa voisikin vähän fiksailla..
Ihana tuo lattia ja muutenkin kaunis koti :)!
Ihana lämminhenkinen koti! Juuri tuollaisen kodin minäkin haluan! 🙂
Huh mikä homma, ajatuskin lattiaremontista alkoi ahdistaa. Kaunis siitä kyllä tuli! 🙂 Noita kuvia tutkiessa katse kiinnittyi olohuoneen lamppuun, mistä se on? -vk
Onko lähiömutsi muuttunut täysin raskaus- ja vauvablogiksi? En muista milloin viimeksi olisin lukenut täältä postauksen, kun tuntuu ettei muista aiheista enää kirjoiteta. Tai sitten aiheet ei vaan muuten ole samaa tasoa entisen kanssa. Muistelen, kun luin toisesta raskaudestasi ja samaan postaukseen kirjoitit ettei blogin aihepiirit tule pyörimään vain sen ympärillä. ”Thänk god!” ajattelin, koska kyseinen aihe ei kiinnosta lainkaan (tai sitten muistelen lukeneeni sen mitä halusinkin). Harmittaa vaan, että ennen niin mieluisan blogin lukeminen on jäämässä kokonaan ja kohta joutuu jo klikkailemaan unfollow bloglovinista. Kiva kuitenkin, että raskautesi on ilmeisesti mennyt hyvin. Toivottavasti loppukin menee loistavasti synnytyksineen kaikkineen!
Tuo teijän koti <3
Ihan näin vaan tuli mieleeni, että eikös tämäkin postaus kerro jostain muusta kuin raskaudesta tai vauvasta? Teksti on vaan nimetty siten, että se viittaa raskaudenaikaiseen, useille naisille tuttuun ilmiöön.
Teillä on kyllä niin hauska koti! Sen yksityiskohtia ja persoonallisia esineitä tutkisi mielenkiinnolla. Varsinkin kaikki tyttären lelut ja jännittävät rasiat 🙂 Pulp Fiction!
Upea lopputulos! Ja teidän sisustustyyli on niin ihana, hauska ja kaikkea <3
Joo toki, jos haluaa tarttua lillukanvarsiin. 😉
Eikös tuolla kuitenkin seiso, että tämä on ”äitiysblogi, jossa yritetään navigoida mutsilandiassa”. Mielestäni blogi on juuri sitä, mitä lupaakin:) Ja viimeaikoina ON ollut muitakin kuin raskaus- ja vauvapostauksia, mm. nämä sisustusjutut ja sadonkorjuu… Keep up the good work, mä ainakin tykkään:)
Kaappien sekaisin oleminen saa tosiaan hulluksi. Tänään siivosin siivouskaappia :DD
Meidänkin mielestä siitä tuli superhieno!
Kiitos! Mekin tykätään 🙂
Hih, ihana! Meistäkin kotimme on ihana, kuten kai lähes kaikista oma koti on 🙂
Oli se kyllä isompi homma kuin luulin, mutta nyt lopputulosta ihaillessa voi kai todeta kliseisesti, että kyllä kannatti 🙂 Olkkarin lampun olen muinoin ostanut Turusta kirpputorilta.
Harmillista, että mieleistä luettavaa ei tunnu löytyvän. Raskaudesta on toki etenkin viime aikoina ollut paljon postauksia, sillä yritän ennen vauvan syntymää saada kaikki ajatukset aiheesta julkaistua. Mutta olen postauskalenteria laatiessani pitänyt mielessä, että mukana on myös tasaisesti jotain muuta. Siksi postaustahtikin on ollut kiivas, ennen kirjoitin noin joka toinen päivä, nyt joka päivä. Jos arkistoa katselee, tämän kuun postauksissakin on useampi vauvaan ja raskauteen liittymätön postaus. Edelliskuun 30 postauksesta reippaasti yli puolet käsittelee jotain muuta kuin vauvaa ja raskautta. Äitiyttä käsittelevissä postauksissa toki nykyään näkyy esikoisen vaikutuksen lisäksi myös raskaus. Toivottavasti kuitenkin löydät luettavaa myös jatkossa!
Voi kiitos, niin meistäkin <3
Hihi! Pulp Fiction, kyllä! Jättijuliste alkaa olla tosi rispaantunut reunoistaan, mutta en vain voi luopua siitä 🙂
Meistäkin lopputulos on niin kaiken vaivan väärti ja enmmän! Mua lämmittää, kun sisustustyyliämme kuvaillaan hauskaksi 🙂
Ihanan persoonallinen ja värikäs koti teillä.
Mulle ei tullutkaan kolmannen raskauden aikana tuota tunnettua viettiä, mutta edellisistä muistan sen elävästi! Koskaan ei ole ollut kämppä niin siisti ja huonekalut vaihtoivat paikkaansa useaan otteeseen. Vietti voi jatkua myös pitkälle äitiyslomalle. Kuitenkin tulee vietettyä aikaa kotona enemmän kuin työelämässä. 🙂 Harva asia piristää niin paljon kuin pienetkin muutoksiet sisustuksessa.
Kivalta näyttää! Olisi myös kiva kuulla pitemmältä ajalta kokemuksia, miten maalipinta kestää kulutusta. (Vaikka sopivasti kulunut maalipinta voi varmasti sekin olla kivan näköinen.) Kun teillä asuu kaksi aikuista, taapero, pari kissaa ja kohta vauva, lattia on varmasti kohtuullisen kovalla kulutuksella. Kenenkään yhden tai kahden aikuisen taloudessa asuvan kommentteihin kun en minkään kodin asian kestävyydessä juuri luota 😀
Kiitos näistä kuvista!
Teillä on hauskoja säilytysideoita ja koko sisustus on jotenkin hyväntuulinen 🙂
Itse asun lasten kanssa melko pienessä asunnossa ja säilytystilasta on ikuinen puute. Nyt nappasin pari ideaa omaan kotiini.
Hei Lähiömutsi! Bongasin taannoin kotisi eräästä sisustuslehdestä ja jo silloin silmäni osuivat kuin naulittu (olohuoneen) sohvan takana olevaan julisteeseen, lienee kangas. Unohdin sen sittemmin – kunnes tsadaa, nyt se on jälleen silmieni edessä.
Enkä pysty irrottautumaan siitä. Maisema on kuin suoraan lapsuudestani.
Olet ehkä esitellyt maisemajuliste(kankaan) joskus täällä blogissasi, mutta on pakko kuitenkin kysyä: mistä ja mikä se on? Ja hmm… mitä luulet, mahtaisiko sitä onnistua saamaan vielä mistään?
Ihanan kodikkaan näköistä!
Joo, esikoisen aikana vietti tosiaan pysyi päällä vielä vauvan synnyttyäkin 🙂
Lattiassa kieltämättä näkyvät elon jäljet jo nyt. Johtuu pitkälti siitä, että maali ei saanut rauhassa kuivua, vaan se pääsi tositoimiin jo ollessaan pölykuiva. Taisi kuukausi olla se aika, minkä jälkeen lattia olisi vasta ollut täydessä tikissä kestämään perheemme elon 🙂
Hauska kuulla, että postauksesta oli hyötyäkin 🙂
Enpä ole kangasta sen kummemmin esitellyt, vaikka se sen ansaitsisikin. Se on Vallilan Vallila-niminen kangas. Siinä on siis kuvin Puu-Vallilaa, tuota unelmieni kaupunginosaa. Kangas on hankittu joskus kuusi vuotta sitten, ellen ihan väärin muista, mutta saattaisihan sitä löytää vaikka nettikirpputoreilta 🙂
Kiitos! Meistäkin täällä on kotoisaa olla ja asua 🙂