Suomessa suositellaan annettavaksi D-vitamiinilisää kaikille vauvoille kahden viikon ikäisestä alkaen. Tämä pätee myös täysimetettyihin vauvoihin. Itse olen D-vitamiinin kanssa todella tarkkana, sillä etenkin lapsuudessa ihoni reagoi vahvasti pitkiin talviin, jolloin en saanut luontaisesti tarpeeksi D-vitamiinia auringosta. Tunnen edelleen nahoissani, mikäli kehoni D-vitamiinit eivät olet balanssissa. Silti toisen vauvavuoden alkaessa tahdoin paremmin selvittää, miten voi olla, että kaikenkattavassa ja jokaiselle vauvalle yksilöidyssä äidinmaidossa ei olisi jotain niin välttämätöntä kuin D-vitamiinia.
Aloin miettiä asiaa, kun esikoisen aikaan rutiinina haimme apteekista D-vitamiinitipat, joita aloimme neuvolan ohjeiden mukaisesti antaa kahden viikon ikäiselle vauvalle. Ensin yhtä tippaa kerrallaan ja lopulta viittä. Jo siitä yhdestä tipasta alkoi kausi, joka on monille vanhemmille tuttu. Vauva itki, karjui ja riuhtoi itseään selkä kaarella. Kokeilimme erilaisia tippoja ja maitohappobakteerivalmisteita. Kun asiaa alkoi selvittää, törmäsi monenlaisiin faktoihin ja mututuntumiin. Toisaalla sanottiin D-vitamiinilisän aiheuttavan mahdollisesti vatsakipuja ja toisaalla ”kaksiviikkoisen huutokausi” oli normaali vaihe, johon ei vitamiineilla tai vitamiinittomuudella ollut mitään osaa.
Oli kyseessä sitten D-tipat, ennenaikainen syntymä, mystinen koliikki tai maapallon pyöriminen vinksallaan, halusin nyt toisella kerralla tehdä kaikkeni, ettemme hulahtaisi kuukausien pituiseen mustaan itkuputkeen. D-vitamiinilisän antaminen oli koko ajan selvyys myös toisen vauvan kohdalla, mutta tahdoin tietää, minkälaisia vaihtoehtoja sen aloittamiseen tai antamiseen on.
D-vitamiinilisää alettiin Suomessa suositella imeväisille ja pikkulapsille 1940-luvulla riisitaudin ehkäisemiseksi. Riisitaudissa luuston kehitys ja kasvu häiriintyy, sillä onhan D-vitamiini tärkeässä osassa myös luita vahvistavan kalsiumin imeytymisen kanssa. Vaikka imetys.fi:n lähteiden mukaan riisitauti on harvinainen täysimetetyillä vauvoilla jopa maapallon pohjoisissa osissa, D-vitamiinin antamisen kanssa ei saisi ruveta kikkailemaan ainakaan omin nokkinensa. Poikkeuksen tekevät planeettamme alueet, joissa aurinkoa ja uv-säteilyä on tarjolla runsaasti vuodenajasta riippumatta.
Mutta miten voi olla, että tuo nerokas elämäneliksiiri äidinmaito ei sisällä D-vitamiinia, kun se muuten osaa muotoutua yksilöllisesti sopivaksi kullekin imetettävälle tilanteen mukaan ja on jopa erilaista, oli kyseessä sitten tyttö- tai poikavauva? Miten kaikki muu tarvittava imeytyy äidinmaitoon ja vauvan käytettäväksi, mutta D-vitamiini ei? Noh, kyllähän sitä sinne äidinmaitoon toki imeytyykin, kertoo yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halonen Terveystalosta, kun häneltä asiaa kysyin. Ongelmana on vain se, että suomalaisen perusmutsin maitoon imeytyneen D-vitamiinin määrä ei riitä tyydyttämään nopeasti kasvavan vauvan D-vitamiinitarvetta.
Mietit varmasti samaa kuin minä. Eikös äidinmaidossa olevan D-vitamiinin määrä saataisi hyväksi, jos äiti söisi vitamiinilisää? Periaatteessa kyllä, mutta Halosen mukaan on vaikeaa arvioida, minkälainen määrä D-vitamiinia äidin pitäisi napsia, jotta vauvan D-vitamiinitarve tulisi tyydytetyksi. Se riippuu äidin tarvitseman D-vitamiinin määrästä, mikä on jokaisella ihmisellä erilainen. Myös vauvan saaman äidinmaidon määrä tietenkin vaikuttaa. Halosen mukaan suositusta imettävän äidin nauttiman D-vitamiinin määrästä onkin vaikeaa antaa, ja ilman lapselle annettavaa D-vitamiinilisää riski sen liian vähäisestä saannista on olemassa. Siksi kaikille suomalaisille vauvoille suositellaan annettavaksi D-vitamiinilisää, varmuuden vuoksi.
Kinkkistä. Aloin kuitenkin vauvan synnyttyä syödä isompaa annosta D-vitamiinia. Olin aikaisemmin syönyt 20 mikrogrammaa päivässä, mikä on tuplat suositusten mukaiseen 10 mikrogrammaan. Lääkäri Jaakko Halonen sanoo suositusten olevan maltillisia, sillä vitamiinin saanti vaihtelee eri ihmisillä riippuen esimerkiksi vitaminoitujen maitotuotteiden ja rasvaisen kalan käytöstä tai auringossa oleilusta. Aloin syödä päivässä 100 mikrogrammaa ja vaihdoin tabletit puristeista öljypohjaisiin kapseleihin, joita monet kehuvat paremmin imeytyviksi.
Vaikutus alkoi näkyä parissa viikossa. Yhtäkkiä minulle kasvoivat pitkät kynnet. En ollut edes tajunnut, että kynsieni huono kunto ei ollut koskaan korjaantunut ensimmäisen raskauteni ajoilta, jolloin muistan tuskailleeni lohkeilevia kynsiäni. Olin kolmessa vuodessa niin tottunut tilanteeseen, että muistin sen vasta, kun kynnet eivät ehtineetkään lohkeilla ennen kuin niihin tuli pituutta. Vaikka olen koko ajan syönyt suosituksia enemmän D-vitamiinilisää, olin luultavasti koko kolmen vuoden ajan kärsinyt D-vitamiinin puutteesta, mikä oli alkanut odottaessani esikoista. En siis ihmettelekään yhtään, että Terveyskirjaston mukaan uudessa amerikkalaisessa lastenlääkäreiden kannanotossa suositellaan odottavalle äidille 100 mikrogrammaa päivittäistä D-vitamiinilisää.
Kävin tarkastuttamassa D-vitamiiniarvoni, kun olin syönyt satasen D-vitamiiniannoksia (ja imettänyt) reilun kolmen kuukauden ajan, keskellä synkeintä tammikuuta. Mediatoimiston ja Terveystalon pressille tarjoamassa mittauksessa selvisi, että arvoni olivat hyvät, mutta eivät lainkaan liian koholla, vaikka söinkin päivittäin suosituksiin nähden yliannostuksen D-vitamiinia. Tahdon nyt kuitenkin huomauttaa, että D-vitamiinitasot vaihtelevat eri ihmisillä, joten näissä asioissa kannattaa kuunnella kehoaan, käydä mahdollisesti mittauksissa ja jos epäilyttää, noudattaa suosituksia. Etenkin lapsi on aikuista herkempi D-vitamiinin yliannostukselle.
Oma D-vitamiinipitoisuuteni oli mittauksessa 99 nanomoolia litrassa, kun Terveystalon mukaan tavoitetaso on vähintään 80 nanomoolia ja minimitaso 50 nanomoolia. Terveyskaistan mukaan tuolle tavoitetasolle pääsee suomalaista vain noin 30 prosenttia. Omat arvoni ovat siis kunnossa ja vauvallekin siitä riittää osansa. Myös vauvojen arvojen mittaaminen on mahdollista, mutta en sitten lopulta tahtonut turhaan otattaa verikokeita kuopukselta, kun tiedän arvojen olevan varmasti ookoo. Sillä sen lisäksi, että vauva saa D-vitamiinia maidostani, hän saa myös D-vitamiinilisää.
Emme aloittaneet d-vitamiinilisää vauvalle ohjeiden mukaisesti kaksiviikkoisena, vaan odottelimme asian kanssa siihen asti, että vauva oli kahdeksan viikkoa vanha. Ja kas, ei tullut asiaan kuuluvaa kaksiviikkoisen itkukautta. Ehkä sitä ei olisi tullut, vaikka olisimme aloittaneet tipat kaksiviikkoisina, mutta koin meille oikeaksi luottaa äidinmaidosta tulevaan D-vitamiiniin nuo ylimääräiset viikot, joiden aikana vauvan suolisto sai vielä vähän kehittyä ja vahvistua ottamaan vastaan muutakin kuin äidinmaitoa. Neuvolassa kerroimme suunnitelmistamme aloittaa D-vitamiinilisä viivästetysti, eikä meitä lynkattu, vaikka tietty asiaankuuluvasti kerrottiin suosituksista.
Kuopuksella ei olekaan tarvinnut testailla monia erilaisia vitamiineja, vaan osuimme kerrasta oikeaan. Olemme antaneet hänelle Bioteekin Super D-tippaa, jossa tuo vauvalle suositeltava vuorokautinen 10 mikrogramman D-vitamiinilisä on saatu tiivistettyä yhteen tippaan. Näin vatsavaivoja mahdollisesti aiheuttavaa öljyä (joka edesauttaa rasvaliukoista vitamiinia imeytymään) päätyy vauvan vatsaan mahdollisimman vähän. Hintakin on tuossa pullossa pidemmän päälle edullinen, sillä meillä alkaa ensimmäisestä pullosta näkyä pohja vasta nyt.
Onneksi tässä pikku hiljaa saadaan taas siirtää koko elämä pihalle muutaman kuukauden ajaksi, ja hoidetaan siinä samalla sitten täysin ja justiinsa varman päälle tämä D-vitamiinitankkaus. Niin ja muistetaan ne UV-vaatteet, aurinkorasvat ja kohtuus tietty siinä samalla.
Ja hei, tässä vielä affilinkki (*-merkintä) Hyvinvoinnin tavarataloon, josta tuota meidän suosimaa Bioteekin Super D-tippaa* voi monien muiden D-vitamiinilisien lisäksi ostaa.
Meillä molemmat lapset ovat saaneet kaksiviikkoisesta Devisol-tippaa ja kummallakaan ei ole ollut kaksiviikoisen itkua. Eikä myöskään itkeneet hampaitaan, ei rokotuksiaan eikä turhasta muutenkaan. Kaikki lapset ovat erilaisia, eikä itkuja tarvitse heti selitetellä yo. asioilla. 🙂
Kaikki vauvat ovat erilaisia – ihan kuten äidinmaitokin, mikä oli se pääpontti kirjoituksessani 🙂 Nuo itkut saivat pohtimaan tätä asiaa ja lopulta kyselemään asiantuntijoilta vastauksia.
Mä luin jostain ehdotuksen, että D-vitamiinin mittaus olisi valtion tukemaa. Näin kaikki saisivat tietää, millä määrällä itse pitävät arvot kohdilla. Joillekin (täysimetetyille) vauvoille tuo 10 mikrogrammaa on liian vähän, joillekin ehkä tarpeeton. Tarkistusmittauksilla saataisiin pidettyä mahdolliset vitamiinilisät ajantasalla. Voisi maksaa valtiolle itsensä takaisin moinen panostus, sillä riittävä D-vitamiinin saanti vähentää riskiä sairastua suomalaisten kansallistauteihin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin sekä diabetekseen.
Vauvat tosiaan saavat luonnontilassa äidinmaidosta riittävästi D-vitamiinia (ps. luonnonkansoilta päiväntasaajalla on mitattu D-tasoja noin 100 pintaan kuten sinullakin nyt).
D-vitamiinilisän antaminen vauvalle on mielestäni hölmöä logiikkaa, kun tulisi enemminkin huolehtia äidin tasoista. Neuvolassa tästä seurasi erikoinen tilanne: Kerroin syöväni D-vitamiinia 150 mikroa ja mitanneeni hyvät tasot lääkärissä. Kerroin, etten näin ollen anna vauvalle vitamiinilisää, niin terydenhoitaja kuitenkin ehdotti, että söisin itse jatkossa virallisen D-vitamiinisuosituksen (10 mikroa) mukaan ja aloittaisin vauvalle vitamiinilisän antamisen! 😀 Huh hui..
Vauvojen kohdalla yliannostuksen kanssa tulee kuitenkin olla eri tavoin varovainen kuin aikuisen kohdalla. Mikäli äiti syö d-vitamiinia 150 mikroa, ei vauvalle tule antaa vitamiinilisää. Sinunkin tasosi näyttävät olevan niillä main, että lisän antaminen vauvalle lienee tarpeetonta.
Tässä aiheesta arvostetuilta d-vitamiiniasiantuntijoilta enemmän:
http://www.vitamindcouncil.org/further-topics/vitamin-d-during-pregnancy-and-breastfeeding/
Meillä myös aloitettiin d-tipat toiselle lapselle kahden kuun iässä ja esikoisen ajoilta tutut iltaitkut jäivät pois.. Vauvat ovat erilaisia, mutta uskon tällä olleen ainakin jotain merkitystä itkuisuuteen.
Neuvolassa ei millään meinattu hyväksyä myöhempää aloitusta, joka kerralla koin melko voimakasta painostusta aloittaa tipat heti.
Kiitos tästäkin tekstistä, jonka aiheeseen olet selvästi paneutunut. On kiva oppia jotain uutta blogeista. Taidampa tarkistaa omatkin d-vitamiinitasot kuntoon. 🙂
Meille suositteli kätilö/vyöhyketerapeutti sellaista d-vitamiinia kuin DLux (https://www.hyvinvoinnin.fi/better-you-dlux1000-d-vitamiinisuihke-25-mikrog) joka imeytyy suun limakalvoilta ja jonka pitäisi myös siksi olla hellävarainen vauvan suolistolle. Aluksi annettiin joka kolmas päivä mutta aika pian jo joka toinen päivä. Suosittelen helppoudenkin vuoksi (suihkastaan suuhun). Meillä alun masuvaivat johtuivat kyllä jostain muusta kuin d-vitamiinista, mutta kaikki d-vitamiinimerkit ja maitohappobakteerit ja cuplatonit tuli kokeiltua.
P.s. Siellä päiväntasaajalla tosin aurinko paistaa ihan eri malliin kuin Pohjolassa…
Itselleni jäi hieman sellainen vaikutelma, että suosittelet D-vitamiinitippojen aloittamista vasta myöhemmin kuin mitä neuvola suosittelee. Käsittääkseni ei kuitenkaan ole olemassa yhtäkään tutkimusta, jossa todistettaisiin vauvan koliikin johtuvan D-vitamiinitipoista? Hieman silti hämmentää toi loppuun laitettu huomatus kuinka teille ei tullut itkua kun ette aloittaneet D-vitamiinitippoja silloin kun suositellaan. Oletko varma, että itku olisi alkanut jos olisitte tipat aloittaneet? Jos 50 000 ihmistä lukee tämän kirjoituksen, niin mitä luulet, kuinka moni jättää D-vitamiinin aloittamatta koska ei halua sitä kahden viikon itkua? Toki parempi aloittaa ne tipat myöhemmin kuin ei ollenkaan, mutta silti. Muuten kyllä hienosti kirjoitettu juttu, itseäni vain karmii nämä mututuntuma-neuvot joilla kuitenkin vaikutetaan lasten terveyteen. Ja kun tiedetään, että koliikilla ei ole lapsen loppuelämän kannalta merkitystä (koliikkilapsista kasvaa terveitä taaperoita), mutta D-vitamiinitipoilla voi olla, niin tuntuu jotenkin hurjalta että jätetään tipat antamatta, että itse vanhempana vältytään itkuilta ja saadaan nukkua paremmin.
Meilläkin on niiiin tyytyväinen ja terve vauva/lapsi. D-vitamiinit aloitettiin joskus 2kk jälkeen ja rokotuksia ei olla annettu yhtään 🙂
p.s. Jollekin edelliselle kommentoijalle: Onko siellä neuvolassa pakko huudella kaikki asiat jos tekee jotain eri tavalla? Siitä saa vaan th:n niskaansa kun ne yrittää käännyttää ja viilata pilkkua niiden suositustensa kanssa…
p.p.s Lehmänmaitoakaan meidän lapsi ei juo ollenkaan.. Hui hui!!!!
Nyt on ehkä luettu vähän puolella ajatuksella. Tekstissähän nimenomaan sanotaan että ei tiedä olisiko itkua tullut vaikka tipat olisi annettukin, mutta että tämä koettiin hyväksi omassa perheessä.
Itsekin lähdin alkuun lukemaan vähän kauhulla kun aihe on tällainen, mutta minusta tekstissä tuli hyvin esille se että kyse oli nimenomaan omista valinnoista eikä väitetty niiden sopivan kaikille tai olevan juuri niitä oikeita. Hyvä kirjoitus joka antoi oikeaa tietoa, mutta ei tyrkyttänyt mitään tiettyä toimintatapaa. Kyse on sitten siitä kuinka fiksu lukija on kyseessä, että lukeeko tekstin huolella ja ajatuksella vai vaan puolikkaalla ja tulkintoja tehden.
Hehheh, hieno teksti ja kiva kun olet oikein paneutunut aiheeseen, mutta toi ensimmäinen kuva 😀 Jäin pitkäksi aikaa räkättäämään tuon taustalla olevan naisen touhuja 😀
Joo, munkin logiikkaan menisi paremmin se, että hoidettaisiin kerralla kuntoon sekä äidin että vauvan D-vitamiinitasot.
Nyt kun vauva on alkanut syödä kiinteitä, jatketaan noiden tippojen antamista, vaikka nyt kesän tullessa Deetä tulee onneksi luonnon toimesta ihan täällä Pohjolassakin 🙂
Kiitos linkistä, pitää ajan kanssa lukaista se läpi!
Eihän sitä tosiaan tiedä, mistä mikäkin itku johtuu. Meillä ei painostettu neuvolassa, kun kerroin oman D-lisäni määrän sekä vitamiiniarvojen mittauksen. D-vitamiini on kuitenkin niin super super tärkeä juttu, että neuvolan sietääkin olla asiasta tiukkana. Eri asia tietenkin, jos vanhemmat tietävät, mitä tekevät ja pitävät huolen, että vauva saa D-vitamiinin äidinmaidosta, mikä varmasti teilläkin oli asian laita.
Noita mittauksia on aina välillä tarjouksessa eri lääkäriasemilla. Vähän mietin, pitäisikö sittenkin syksyn tullen mittauttaa arvot myös lapsilta, että varmasti saavat tarpeeksi Deetä. Kasvaville lapsille Dee kun on vielä tärkeämpää, ja lapset ovat ihan yhtä yksilöitä vitamiinitarpeessaan ja imeytymisen suhteen kuin aikuisetkin 🙂 Saas nähdä, siinä pitää kuitenkin ottaa ihan putkilo verta (tai ehkä enemmän, en pysty katsomaan verenottoa), eikä se tietenkään ole lapsista mukavaa.
Joo, mun on pitänyt kirjoittaa tuosta suihkeesta! Saatiin pressitoimistolta niiden useampaa vitamiinisuihketta käyttöön, ja esikoinen on siitä lähtien ottanut sekä D:n että B:n suihkeena. Tosi käteviä ja imeytyminen parempaa, kun se tosiaan tapahtuu jo suun limakalvoilta.
Mysteerimasuvaivat ovat kyllä kamalia. Vaikka esikoisella se ei ollut ihan horroreista horrorein (mitä kuulee muiden tarinoita), mutta silti niin hirveää, että nyt tokalla kierroksella teki kaikkensa, että niin ei käy toiste. Kuten nyt sen, että hoidin oman elimistöni ja sitä kautta maitoni Deet sille tasolle, että vauvakin niistä saa osansa.
D-vitamiini on ihan super super tärkeä vitamiini, mikä tulee postauksessanikin ilmi useaan otteeseen. Kuten tekstissä kerron, itkut saattoivat johtua mistä tahansa, mutta sellaisen kerran koettuaan tekee kaikkensa, että seuraavalla kerralla ei tarvitse vauvan tai vanhempien kestää moista. Mutta se on sivujuonne se, pääpointti postauksessa on se, että äidinmaidossa on D-vitamiinia ja sen määrää pystyy äiti itse parantamaan. Ja tätä kautta vauva saa tarvittavat määrät D-vitamiinia, ihan kuten täysimetetty vauva saa kaikkea muutakin tarvitsemaansa. Onneksi D-vitamiiniarvot on helppo varmistaa verikokein.
Ja vielä kerran: jos ei tiedä, mitä tekee, ei missään nimessä saa lähteä sooloilemaan suosituksista.
Jos pitää huolen, että vauva saa tarpeellisen määrän D-vitamiinia äidinmaidosta ja näyttää vaikka verikokeiden tulokset terkkarille, neuvolassakin varmasti ymmärtävät viivästetyn aloituksen.
Rokotukset meillä on otettu kaikki + lisäksi matkustelun kannalta olelliset esikoiselle ja myöhemmin myös kuopukselle. Vaikka äidinmaito ihmeellistä onkin, ei siitä saa loppuelämäksi suojaa tappavia ja vammauttavia tauteja ja jo lähes hävitetyksi saatuja epidemioita vastaan. Jos liian moni jättää rokotukset otattamatta, ryhmäsuoja alkaa pettää.
Hahaa, se saattaa tosiaan näyttää siltä, että kuvaa meitä, mutta oikeasti kuvaa kahvittelukaveriaan, joka istuu selätysten mun kanssa. Hänen kuvassaan luultavasti näkyy mieheni ottamassa kuvaa 😀
loppuelämäksi suojaa tappavia ja vammauttavia tauteja ja jo lähes hävitetyksi saatuja epidemioita vastaan. Jos liian moni jättää rokotukset otattamatta, ryhmäsuoja alkaa pettää.
😀 😀 😀
Mä en tiedä, mikä siinä on mielestäsi hauskaa. Mutta tahdon korostaa, että rokottamattomuus ei liity mitenkään, ei yhtään mitenkään, siihen, että äiti D-vitamiinilisillä parantaa oman elimistönsä ja siten maitonsa D-vitamiinitasoa.
Juu, ei se siihen liitykään..
Itselleni suositeltiin (toisen lapsen) ensimmäistä neuvolakäyntiä varatessa erityisesti, etten ottaisi raskauden aikana enempää kuin 10mikrogr D-vitamiinia päivässä. Tottelevaisesti olen tämän jälkeen näin toiminut, vaikka se on hieman ihmetyttänyt. Hurjaa, että näin valtavasti eroavat eri olettamukset siitä, pitäisikö määrää lisätä vai vähentää. Itsekin olen nappaillut keskimäärin 20mikrogr. päivässä ennen kyseistä ohjeistusta. Eikä tuntuisi yhtään hullummalta kokeilla hieman suurempaa määrää ja sen vaikutuksia.
D-suihketta mainostetaan rajusti tällä hetkellä, mutta mielestäni se ei sovi erityisen hyvin vauvoille. Tämä siksi, että suihke tulisi suihkauttaa kielen alle (kuten ohjeessakin mainitaan) eikä vain suuhun ylimalkaan. Lisäksi se tulisi pitää kielen alla jonkin aikaa eikä sitä tulisi heti pyöräyttää sieltä suuhun tai niellä. Tämä ei onnistune vauvoilta ja siksi imeytyminen on heikompaa.
Suihke ei myöskään imeydy yhtään sen paremmin kuin öljypohjainen kapseli, joka imeytyy 100%. Suun limakalvoilta aine imeytyy vain nopeammin, mutta d-vitaminiin kohdalla sillä ei ole merkitystä, sillä vitamiinitasot nousevat vain pitkällä aikavälillä.
Markkinointi on kovaa, mutta faktat kannattaa tarkistella itse.
Me käytämme sitä kolmevuotiaalla, joka ei saa kapseleita nieltyä. Toinen vaihtoehto olisi makeutus- ja lisäaineilla höystetyt pureskelutabletit ja kolmas tipat.
Meillä ollaan juuri aloitettu juniorille nuo d-tipat ja tajusin vasta tyyliin tänään, että onks se nyt joka päivä ollut kiukkuinen juurikin noiden tippojen takia?! Harkitsen nyt kyllä vakavasti omien tasojeni mittauttamista ja tippojen lopettamista hetkeksi… Kovasti mietityttää juurikin tuo suoliston tilanne, että kuinka pieniin määriin, muuta kuin äidinmaitoa, se voi jo reagoida. Tokihan olen itsekin voinut syödä jotain, joka kerryttää vauvalla ilmaa masuun ja se itkettää… Mutta jos nuo mittaukset helposti saa, niin miksipä ei kävisi niitä tarkistuttamassa 🙂
Ihan totta? Mikä siihen sanottiin syyksi? On tosiaan mielenkiintoista, miten toisaalla suositellaan ihan muuta. Ovatko nuo tavoitearvot erit raskaana kuin noin muuten? Tietty D-vitamiiniarvojen vaihtelevuus on ihan ihmisestä kiinni, mutta ainakin itselläni sikiö selkeästi otti itselleen vitamiineista niin paljon, että itselleni D:tä ei riittänyt tarpeeksi. Harmi, kun en silloin tullut arvoja mitanneeksi, niin olisi tullut muutakin kuin mututuntumaa.
Syitä itkulle voi tosiaan olla yhtä monia kuin vauvoja. Toivottavasti pian helpottaa, oli syy sitten mikä tahansa!
Mittaus oli iisi, se otettiin labrassa verikokeena. Tulokset sai parin päivän kuluttua. Sittenpä tietää, millä tasolla omat D-vitamiiniarvot ovat – ja että piisaako siitä tarpeeksi myös vauvalle.
Mikä vika tipossa?
MajaQ, tuohan on ollut aivan höpöhöpö neuvo ollut! Jopa haitallinen. D-vitamiinin reilu suplemetointi tulisi aloittaa nimenomaan viimeistään raskausaikana, sillä tasot nousevat hitaasti!
Esim. täältä voi tarkistaa suosituksia myös raskausajalle. Kyllä Suomi on tässä asiassa melkoinen takapajula..
http://www.vitamindcouncil.org/further-topics/vitamin-d-during-pregnancy-and-breastfeeding/
Se, että ”ne ovat vauvoille” 🙂
Tää D-vitamiiniasia on sellainen, joka aina tasaisin väliajoin painaa mun mieltä, kun mietin onkohan ne minityypin D-vitamiiniarvot ihan kohdillaan. Me aloitimme nimittäin ne tipat myös vatsahuutojen takia vasta kuukausi suositusten jälkeen, välillä ne unohtuu antaa ja välillä tuntuu, ettei vauva edes niitä tippoja nielaise vaan sylkee pois. Vauva on kyllä täysimetyksellä, mutten jaksa uskoa, että omatkaan D-vitamiinitasot ihan optimit ovat, kun olen popsinut vain sen suositusten mukaisen määrän D-vitamiiniä.
Mutta kiitos vinkistä, täytyypä käväistä vaikka syksyllä mittauttamassa ainakin omat ja varmaan lastenkin arvot, vaikka siitä verikokeesta ehkä vähän ylimääräistä huutoa tuleekin..
Meillä laitetaan tipat 4-vuotiaalle ruoan sekaan. Toimii.
Tuntuu tosiaan ihan hurjalta, nyt kun asiaa ajattelee. Se oli tosiaan ensimmäinen asia, jonka puhelinvaihde minulle sanoi kun varasin aikaa. Eipä tullut esikoisen kanssa koskaan esille koko asia. Maanantaina on neuvolalääkäri, joten siellä otan tämän puheeksi!
Valitettavasti neuvolalääkäri sanoo asiaan todennäköisesti jotain suomalaisten virallisten suositusten mukaista.. Korostan: Suomi on asiassa takapajula.
Me aloitimme myös vauvalle Super D-tipat vasta 2kk jälkeen, viisaampana tämän toisen lapsen kanssa. Itse myös syönyt aina reilusti suurempia annoksia mitä ”suositukset” ovat.
Kiitos tärkeästä vitamiini-infosta! Muakin jäi mietityttämään todella oleellinen asia tosta ekasta kuvasta..Nimittäin toi sun hurmaava turbaani! Mistä se on? Haluan samanlaisen 🙂
Eikö ole mahtava! Se löytyi, kun haahuilimme Dubain vanhankapungin basaareissa. Siellä oli yksi pieni putiikki, joka oli lattiasta kattoon täynnä erilaisia päähineitä. Pieni turbaanisekoaminen sattui tapahtua kohdallani ja ostin noita useammassa värissä.
Kyselin tekstisi luettuani neuvolalääkärn mielipidettä asiasta. Hän suhtautui asiaan kielteisesti ja perusteli sitä siihen viitaten ettei äidin veriarvojen perusteella voida olla varmoja kuinka paljon D-vitamiinia äidinmaitoon imeytyy. Eihän kaikki äidin syömät lääkkeetkään vaikuta maidon kautta lapseen samalla idealla, hän jatkoi perustelujaan. Aion siis tutkia asiaa vielä lisää ennen kuin päätän asiasta.
http://www.vitamindcouncil.org/further-topics/vitamin-d-during-pregnancy-and-breastfeeding/
Tässä vähän tujakampaa tietoa kuin mitä suomalainen neuvolalääkäri osaa antaa.
Moikka! Juttelin neuvolassa lääkärin kanssa ja sain kuin sainkin ilman kitinöitä lähetteen mittauttamaan d-vitskut! Loistohomma, sillä arvoni oli 113! Minkä tahansa lähteen perusteella arvoni on kuosissa ja vauva saa ainakin pienen määrän d-vitamiinia rintamaidosta. Taustaksi sen verran, että söin koko talven ja kevään 50mcg päivässä ja loppukeväällä 100mcg päivässä. Nyt kesä-heinäkuussa en ole vitskuja purkista ottanut kuin satunnaisesti. Vauvaa pyrin aurinkoisena päivän pitämään auringossa pieniä pätkiä kerrallaan, jotta hän saisi suoraan auringosta myös oman osansa. Kuitenkin, jos olisimme saaneet syys-/talvivauvan, niin todennäköisesti antaisimme deet, vaikka mahakipuiluja olisikin… 🙂 Aurinkoista kesää!
Mikä helvetti siinä on niin vaikea vaan antaa niitä tippoja, niin ei tarvi kenenkään jossitella? 😀 Vitun urpot.
Kun ette te pikkujonnet tiedä faktoja tästä aiheesta, niin olisi parempi vaan olla hiljaa ja pitäytyä siinä Counter Striken peluussanne.
Ihanaa että joku ajattelee samalla tavalla kun minä! Vauvani syntyi kesäkuussa ja luotan siihen että hän saa täysimetyksestä tarvitsevansa Dvitamiinin.. eilen annon ekan tipan (2kkvanha) saa nähdä miten nyt käy, tähän asti on ollut maailman kitein ja rauhallisin vauva. Esikoisella kolikki, toinen lapsi tosi itkuinen ja vatsavaivoja uskon sen johtuvan Dvitamiineistä ihanaa että kolmanella on nyt kaikki hyvin ☺
Kiitos tästä kirjoituksesta! Meillä viikon ikäinen vauva, joten aihe ajankohtainen. Täytyykin alkaa syödä D-vitamiinia suurella annoksella itse, vauvalle en ole sitä innostunut antamaan.
Mahtavaa että törmäsin tähän vanhaan kirjoitukseen. Itselläni samanikäinen 2015 esikoinen ja hän nukkui toooosi hyvin. Nyt toukokuinen 2020 vauva huutaa d-vitamiinin myötä ihan hulluna. Ja kokeilin huvikseni miten käy jos en anna joka päivä. Lapsi nukkui 5-7h putkeen ja huudot jäi. Yhden lapsen kanssa vielä valvoo mutta kahden kanssa jo sekoaa jos ei saada nukkua Ihanaa kesää! Vieläkin tulee seurattua sun ihania, maalaisjärkisiä, kirjoituksia
Tärkeä aihe ja siksi äidinkin D-vitamiinitasot on hyvä olla kunnossa, mutta ilmeisesti vitamiineissa ja lisäravinteissa on isoja laatueroja? Pari juttua aiheeseen liittyen.
https://thefeed.com/blogs/news/what-does-pharmaceutical-grade-mean
https://www.pispalanwoima.info/40850