Karavaani on lastattu yhdellä rinkalla, yhdellä junaviihdytystarpeistokassilla, yhdellä hoitorepulla, yhdellä äidin käsilaukulla, yhdellä eväskassilla, yhdellä lapsen käsilaukulla (sisältäen tärkeitä tavaroita, kuten pikku-Totoro, isin vanha bonuskortti, vanhoja lasten junalippuja ja käpy), yhdellä pehmonallella, rattailla, yhdellä vauvalla, yhdellä kolmevuotiaalla ja yhdellä kolkytplussalla.
Niin ja yhdellä kädessä keikkuvalla take away -kahvilla, joka pitää napata mukaan matkustusperinteitä kunnioittaen, vaikka sumpit ovat kannesta huolimatta pitkin housuja ja käsivarsia ennen kuin edes päästään junaan.
Jos olisin rakennus, olisin varmasti ison kaupungin juna-asema. Aina tulossa ja menossa, lähdössä ja saapumassa. Täynnä ihmisiä ja elämää, vastakeitetyn kahvin tuoksua ja lukemattomia kirjoja. Ikävää ja jälleennäkemisen iloa. Vähän kolho ja vanhoja aikoja henkivä. Kykenemätön nukkumaan. Jäärä, joka on ja pysyy, maailmanmenossa muuttuen ja mukautuen.
Autottomana perheenä matkaamme pitkän matkan junilla keskimäärin kerran kuukaudessa. Vaikka matkoja tehdään myös ystävien luo ja lomamatkoille, esikoiselle juna on yhtä kuin mummila. Mitä vanhemmaksi esikoinen on tullut, sitä mukavammaksi junamatkat perheellisenä ovat tulleet.
Leikkivaunu saa välillä itseni henkisesti hyperventiloimaan, mutta ilman sitä neljän tunnin matkat vanhempieni luo Pohjanmaalle tärinasanterin kanssa kulkiessa olisivat tooodella pitkiä. Leikkivaunussa on kavereita, menoa ja meininkiä. Lungi vauva on tyytyväinen, kun saa katsella siskonsa säätämistä ja välillä ottaa rinnasta huikkaa. Unet kiskaistaan kantoliinan uumenissa. VR:n ravintolavaunujen uudistaminen on onnistunut mainiosti, ja meillä onkin nykyään tapana käydä eväiden jälkeen nauttimassa jälkkärit ravintolavaunussa. Lapselle croisantin natustaminen liikkuvassa kahvilassa on elämys sekin.
Taannoin esikoisensa saanut ystäväni kyseli minulta, miten ihmeessä junalla matkustetaan lapsen kanssa ja mitä pitää ottaa huomioon. Naurahdin hyväntahtoisesti, että eihän tuossa mitään ihmeellistä. Kunnes muistin oman ensimmäisen junamatkani vajaa parikuisen vauvan kanssa. Soitin sitä ennen kaksi kertaa VR:n asiakaspalveluun. Kaksi!
Minne vaunut jätetään? Pitääkö vaunujen mukaan ottamisesta maksaa, kuten pyörästä? Minkälaisen lipun ostan, tarvitseeko vauva oman pilettinsä, mikä on perhelippu? Missä voin vaihtaa vaippaa? Toivotaanko lapsiperheiden eristäytyvän leikkivaunuun, vai mikä sen pontti on? Mietin myös jännittyneenä, miten junavaihdot hoituvat ja miten itse käyn vessassa. VR:llä pitäisi olla oma Näin matkustat vauvan kanssa -opas ummikkovanhemmille. Vai kenties sellainenkin onkin?
Nykyään muunlaista tapaa matkustaa junalla ei edes mieti. Vaikka tosiaan, joskus oli aika, kun mukana ei tarvinnut raahata kolmen ihmisen vaatteita ja tavaroita kuravaatteineen sekä vaippoineen. Silloin piti reissua ennen ainoastaan miettiä, ottaako mukaan kirjan, lehtiä tai neuletyön, vai nukkuisiko sittenkin koko matkan. Kuulostaa utopistiselta.
Yksinmatkustamista otan mielellään tulevaisuudessa harvinaisena luksuksena, mutta muuten olen kuitenkin tässäkin asiassa sitä mieltä, että jaettu ilo on parempi ilo. Mieluummin minä matkaan tärkeiden tyyppien kanssa, kaikkine kommelluksineen.
Hih, mun autottoman ihmisen ja tulevan perhematkustajan strategia oli se, että aloin jo raskauden alussa stalkata perheellisiä matkustajia junissa. Ei tarvinnut soitella asiakaspalveluun, mitä nyt VR:n sivuilta pari kertaa tarkistelin asioita 🙂
Sä olet osannut olla kaukaa viisas! Mä taisin vain pysytellä mahdollisimman kaukana lastenvaunusta, joten jäi esimerkistä oppimiset väliin 😀
Kiva ja hauska postaus. Voi nuo asiat minua juuri kiinnostaisi, että kuinka vaihtaa junassa vaippa, mihin vaunut, miten käydä itse vessassa kun vauva on mukana jne ��
Hei!!!! Voisitko oikeesti laittaa vastaukset kaikkiin sua askarruttaneisiin kysymyksiin junamatkustamisesta lasten kanssa? Ja vaikka kaukobussimatkustamisestakin jos siitä kokemusta. Olis tosi hyödyllinen 🙂
Kiva postaus! Kiitos myös tosta edellisestä, vaikka minua kuritettiin ruumiillisesti ehkä kaksi kertaa koko lapsuuteni aikana, en sitä hyväksy. Silti minuun on jäänyt vielä syvemmät arvet siitä, kun isä löi äitiä, paljon. Nyt olen aikuinen, kanssasi saman ikäinen ja siipirikkona katson tippa silmässä ja onnessaan kuvia sinusta ja vanhemmistasi. Onneksi meidän lapsilla ja minulla on paremmin asiat nyt kuin lapsuuteni kodissa. Kiitos parhaadta blogista!
Minä ratkaisin ottamalla vaunupaikan (pitää soittamalla tai tiskiltä varata). Samassa vaunussa on myös lastenhoitohuone missä on hoitotaso missä vaipan voi vaihtaa. Jos on kaukalo mukana niin lapsi kaukalossa vessaan mukaan. Kyllä sinne sopii.
Riihimäki on muuten sitten ihan kamala vaihtoasema vaunijen kanssa. Laiturit matalat ja käytännössä yksin ei pääse vaunujen kanssa ulos. Laiturien vaihto on hankalaa kun joka laiturilla ei ole hissiä ja vieläpä sen kerran kun mentiin niin se hissi oli rikki. Jos konduktööri ei olisi auttanut minua junasta toiseen ja nakittanut myös sivullisia auttamaan vaunujen kanssa kun itse säntäsi pidättelemään junaa niin en olisi ehtinyt vaihtaa.
Voi olisi ihanaa jos tekisit tuollaisen junapostauksen ja vastaisit juurikin noihin kysymyksiin.
Alkaa olemaan pian ajankohtaista, kun tämä autoton perhe saa vauvan.
Kovasti jään täällä odottelemaan:)
Blogistasi on muuten ollut aivan valtavasti apua ja hyötyä minulle, kun olen etsinyt tietoa ja kokemuksia tulevasta vauvaelämästä, kiitos suuri sinulle <3
Olisin vielä kysynyt postauksesta poiketen, että onko Stokken vaunuissa sellaista ongelmaa, että vaunuja työntäessä jalat hakkaa vaunujen alaosaan? Jostain olen tällaista kuullut
Ah, mulla on niin paras junamatkustajalapsi ettei tosikaan! Ei ole vielä edes tarvinnut kertoa hänelle että leikkivaunua on edes olemassa (tyyppi on 3 v) koska viihtyy niin hyvin normipenkissä junia bongaillen, eväitä mussuttaen ja torkut ottaen. Loppumatkasta saattaa alkaa flirttailla jonkun randomin papan kanssa. Vauva-aikoina otin monesti paikan perhehytistä että sai olla vapaammin, mutta nyt normiosasto on ihan passeli. Jos tarvitsen rattaat mukaan, otan matkarattaat jotka mahtuvat hattuhyllylle kun ne laittaa kasaan. Mummulareissuille rattaita ei edes tarvita koska siellä päässä on perintörattaat odottamassa. Mä oon monesti vaihtanut vaipan pokkana vaan siellä penkissä vähin äänin. Itse pystyn pinnaan tosi pitkään koska inhoan junien vessoja niin paljon 😀 Saas nähdä miten sekaisin tää pakka menee kun vauva syntyy. Nostan kyllä hattua sulle, musta nimittäin tuntuu etten ihan heti uskalla lähteä kahden lapsen kanssa junaan vaikka perusmatkaamme ei edes kuulu vaihtoja ja junabongaajaesikoinen on maailman helpoin matkakaveri junassa.
Ai niin, tätinsä kanssa on leikkivaunussa kerran matkustanut ja sitä fiilistelee kyllä mutta ei ole ymmärtänyt kaivata että semmonen löytyisi joka junasta 😉 Säästän sen mahdollisuuden tosi pahan matkustuspäivän varalle koska tiedän että sen jälkeen paluuta entisiin rauhallisiin matkoihin ei ole.
Mä just reissasin junalla pelkän kohta 5-vuotiaan esikoisen kanssa, ja olipas rentoo. Menomatka (3,5h) meni junaa ihmetellessä, omilla leluilla leikkiessä ja varovasti leikkipaikkaan tutustuessa. Paluumatkalla esikko heittäytyi itseään vähän vanhempien tyttöjen jengiin ja sain virkata koko 3,5h matkan kotiin. Näitä lisää!!
Minäkin kiersin ennen lasta leikkivaunut todella kaukaa, mutta nyt pian kaksivuotiaan kanssa se on ainut vaihtoehto, hän kun ei pysy minuuttiakaan paikallaan penkissä. Eikä pysynyt vauvanakaan, muistan yhden Sjk-Hki-välin, kun kädet oli hapoilla reilun puolivuotiaan pomputtamisesta jotta pysyi jotakuinkin tyytyväisenä. SIlloinkin seilaaminen käytävillä oli hyvä vaihtoehto, toinen ihan vaan leikkivaunun leikkiosan lähellä istuskelu, siinä hetken malttoi vauva seurata isompien leikkejä… Siihen verrattuna vauhdikas kaksivuotias on niiin paljon helpompi!
Mäkin toivoisin tuollaista ”vauvan kanssa reissussa julkisilla” -postausta!
Samaa meinasin pistää että mä kans kuulisin mielelläni vastaukset noihin blogissa kirjoitettuihin kysymyksiin ”Minne vaunut jätetään? …” jne 🙂 Vaikka ne varmasti voisi VR:n sivujen kauttakin löytyä. Harkinnassa on 5h junamatka yhdellä vaihdolla 8kk poitsun kanssa, joka jaksaa valvoa noin 3h putkeen. Vaunuissa nukkuisi parhaiten päikkärit. Imetän vielä, eli sillä saa vähän kiukutteluja siirrettyä:)
Ihana idea tämä arkikuva! Ihana arkinen tekstikin.
Vauvan kanssa matkustaminen ei ollut meillä niin simppeliä kuin olisi kuvitellut. Kolmeen ensimmäiseen kuukauteen tyttö itki vaunuissa, mutta koira oli silti käytettävä ulkona ja kaupassa käytävä. Nykyään autolla matkustaessa pitkät matkat stressaavat kun tyttö ei nuku autossa. Se niistä yleistyksistä: varma nukutuskeino! Pyh ja pah!
Täällä kans yksi joka jäi kaipaamaan junamatkustuspostausta vauvan kanssa. Vastauksia esittämiisi kysymyksiin!
Sen lisäksi että kaipaan vastausta jo esittämiisi kysymyksiin niin mua kiinnostaa myös autottaman perheen näkökulmasta turvakaukaloasia. Meillähän ei ole autoa ja sikäli ensimmäinen ajatus oli että eihän me sitten turvakaukaloakaan tarvita. Mutta mutta.. Milläs sitä sitten mennään se loppumatka? Eli jos mennään junalla isovanhemmille niin nehän hakee meidät sieltä asemalta autolla. Ja bussissa (siis pitkän matkan) pitää ilmeisesti ollakin turvakaukalo? Jotenkin tuntuu tyhmältä ostaa sellainen kun me ei sitä perusarjessa tarvita (ja mihin ihmeeseen se edes mahtuu kotona kun sitä ei voi säilyttää autossa), mutta vielä oudompaa olisi laittaa kaikki lapsen isovanhemmat ostamaan omaan autoonsa kaukalo meidän käyntejä varten 😀
Me ollaan kyllä autollinen perhe, mutta ostettiin isovanhempien kanssa puoliksi turvaistuin heille että pääsee tulemaan myös junalla jos ei halua lähteä yksi lapsen kanssa köröttämään autolla kolmea tuntia (voi joskus olla aika painajainen). Ehkä jos olisi yhdistelmävaunut joihin saa kaukalon kiinni? Lapsi voisi ihan pienenä matkustaa kaukalovaunuissa ja myös junareissussa kulkisi kaukalo näppärsäti mukana. Myös vauvauinnissa suositellaan kuljettamaan vauvaa turvakaukalossa allastiloissa. Ei jäisi kaukalo ihan turhaksi jos siinä voisi lykkiä lasta muutenkin ja pienen kanssa saa kaukalon vaivatta matkaan mukaan. Toki sitten kun pitäisi siirtyä turvaistuimeen on sama pohdinta uudestaan edessä, mutta silloin voi olla jo niin iso että saa istua bussin vöissä.
Omaa kokemusta ei ole, mutta ainakin useilla kavereilla on Britaxin runko missä on kaukalo. Toki vaunut tai rattaat on aina niin perhekohtaiset. Esim. meillä käyvät sellaiset hyökkäysvaunut ja joku toinen tarvitsee näppärät kauppavaunut. Mutta tämä nyt vaan esimerkkinä tuosta rungosta mihin saa kaukalon. http://www.lastenturva.fi/tuote/britax-affinity-runko-hopea/4000984098420/
Kirjoituksesi herätti ihania muistoja ja tajunnanvirtaa… junassa opiskelijana menossa kotiin (Pohjanmaalle myös), interrailille useampaan kertaan ja lasten kanssa; esikoinen nukkumassa päikkäreitä junassa Saksassa, kuopuksen kanssa reissu Joensuuhun kahdestaan vauvan ollessa alle 2 kk ja todella hyväuninen (nukkui käytännössä koko 5 tunnin junamatkan).
Kummastuttavin juttu vauvan kanssa reissatessa on ollut joissain junamalleissa oleva ison vessan kulmasta laskettava hoitopöytä, jossa ei ole minkäänlaisia reunoja lainkaan ja seinäkin vain siellä takakulmassa, siinäpä sitten vaihdat vaippaa vilkkaalle vauvalla junan kolistessa ja vesipisteen ollessa käden ulottumattomissa.. (mitä lie suunnittelija miettinyt?). Nykyään matkustan välillä työmatkoja junassa – aivan mahtavaa työaikaa ja melkein omaa aikaa. Junissa on edelleen tunnelmaa!
Heippa! Kokeilin noita suosittelemisiasi Salvequickin kuorintasukkia, mutta niiden pahanhajuisuus yllätti ihan täysin. Näin migreenistä kärsivänä jäivät ne sukat käyttämättä ja rahat menivät hukkaan. Puhumattkaan mielipahasta, kun en päässytkään käyttämään näitä hehkutettuja sukkia.
Haju on aika iso osa käyttäjäkokemusta, ja mietin, että miksi et maininnut mitään asiasta, postaus kun muuten oli niin kattava?
Täällä toinen vauva(nykyään taapero)seuran kanssa usein matkustava. Mulla oli tuossa viikko sitten hyvin samoja ajatuksia ja kirjoitin oman vinkkilistani: http://digitalmutsi.blogspot.fi/2015/05/junalla-1-vuotiaan-kanssa.html
Toivottavasti tästä on jotain hyötyä. Havahduin tuon kirjoittamiseen, kun siskoni alkoi kysellä minulta ”tyhmiä” ja tajusin, että ihan samoja asioitahan itse pohdin (ja soitin asiakaspalveluun) vuosi sitten.
Monissa kaupungeissa MLL vuokraa turvakaukaloita edullisestikin.
Kiitos vastauksista!
T. Alkuperäinen anonyymi 🙂
Moi! Pistän postauslistalle tämän aiheen, kun näemm en ole ainut, joka on tämän asian kanssa ollut yhtä kuutamolla kuin minä 🙂
Tosi harmi, että jäivät käyttämättä. Mä olen myös tosi hajuherkkä ja tulen vahvoista hajuista helposti pahoinvoivaksi ja päänsärkyiseksi. Migreeni vaivaa onneksi vain harvoin. Sukat avatessa haju tosiaan oli vahva, mutta jalkoihin laitettaessa ja pussit sulkiessa en enää tainnut miettiä koko asiaa. Näin ainakin muistelen, sillä ei tullut kirjottaessa edes mieleeni kertoa hajusta mitään erityistä. Olen pahoillani. Nää taitaa olla näitä, että ihmiset kokee eri hajut erillä tavalla. Mä olen saanut palautetta myös joistakin kirjoittamistani Mádaran tuotteista, että haisevat vahvalle ja siksi jäävät käyttämättä. Itselläni ei niiden kanssa ole ollut mitään ongelmaa, mutta sitten saatan saada sänkyyn kaatavan päänsäryn, kun bussissa jollakin on kunnon haisumyrkkypesuaineella pestyt vaatteet , kun joudun kävelemään tavaratalossa hajuvesiosaston ohi tai jos mies on erehtynyt käyttämään vaikka hotellissa niitä ilmaisia hirvittävän hajusia suihkusampoita.