Eikö olekin maailman söpöimmät pikiriikkiset kettulapaset tuolla meidän bebellä? Ei ihan heti tulisikaan ajatelleeksi, että näitä neuloessa olin jo lähellä tunkea sukkapuikkoja kynsieni alle pelkästä ketutuksesta.

Kävi nimittäin niin, että Minihen syntymän aikoihin bongasin näiden lapasten ohjeen Ram Sam Saa -blogista. Ajattelin, että siinähän on kutimointityö mua varten. Lapasille oli tarve, kettunaama näissä pikkukätösten lämmittimissä oli hauska ja lisäksi lapaset olisivat nopeat sekä helpot tehdä. Vauvan kanssa kun itselläni ei oikein riitä aika ja ajatukset monimutkaisiin kässähaasteisiin, mutta välillä on kuitenkin ihanaa ja palkitsevaa saada jotain omilla käsillä tekemäänsä valmiiksi. Siispä langat sukkapuikoille ja tekemään.

Lapaset valmistuivat muutamassa illassa, puolentunnin pätkissä siellä täällä. Helppoa kuin mikä, kun ei noin pienelle tarvitse edes peukulle tehdä paikkaa. Ketun korva-osat, silmät ja nenä tehdään kirjomalla valmiiden lapasten päälle silmukoita jäljitellen. Mä en ollut koskaan aikaisemmin kirjonut, mutta ajattelin, ettei se nyt niin vaikeaa voi olla.

Eipä. Pengon netistä useamman kuvallisen ohjeen silmukoita jäljittelevästä kirjonnasta. Kokeilin, kääntelin ja vääntelin. Lanka alkoi muuttua hiestä harmaaksi ja nauhtuneeksi, ihan kuten ala-asteen käsityöntunneilla. Purin ja koitin uudestaan. Hain uuden ohjeen, katsoin kirjontavideoita Youtubesta ja yritin ymmärtää niin että aivoihin koski. Purin taas ja toiseen lapaseen tuli keskelle reikä. Otti niin päähän, että en edes yrittänyt saada karkuun livahtaneita silmukoita takaisin ja reikää umpeen. Neuloin uuden lapasen rikki menneen tilalle.

Ja kun helppo osuus oli tehty kolmanteen kertaan, jätin lapaset lojumaan kässäpussin pohjalle moneksi kuukaudeksi. Mutta kevätauringon alkaessa kutitella nenänpäätä, oli keskeneräiset lapaset pakko kaivaa esiin. Kesällä lapasilla ei tekisi mitään, joten aivot natisten, hermot sähisten ja langanpätkät lennellen tein lapaset loppuun. En vieläkään käsitä miten a.) joku näin yksinkertainen voi olla näin hiton hankalaa ja b.) miten ikinä sain tehtyä edes etäisesti silmukoita muistuttavaa kirjontaa. En nimittäin enää osaisi.

Kettulapasista tulikin ketutuslapaset. Maailman söpöimmät ne ovat silti, tai ehkä juuri siksi.

Jaa