Tiedätte varmaan ne blogeissa jo useamman vuoden ajan näkyneet viikkokuvahaasteet? Ne, joiden ideana on vuoden ajan kerran viikossa postata kuva jonkun ennalta nimetyn teeman mukaan. Mä en ole niistä aikaisemmin omalla tontillani innostunut, mutta nyt tuli kipinä.

Tulevan vuoden aikana tulee varmasti tapahtumaan paljon. Leikki-ikäisen oivalluksia, vauvan kasvamista taaperoksi ja vanhempainvapaalta takaisin työelämään siirtymistä, noin muun muassa. Ajatus juuri tämän vuoden tallentamisesta viikko kerrallaan tuntuu hyvältä ja oman elämän mittakaavassa merkitykselliseltä. Kun teen sen julkisesti, kuvat tulee varmasti otettua. Ajatuksena on napata kuvaan minut ja lapset, mutta vielä tärkeämpänä pointtina on kuvan arkisuus.

Ajatus lähti oman lapsuuteni kuvista, joissa pidän eniten niistä, jotka on otettu ilman sen suurempaa pönötystä. Niistä, joissa taka-alalla näkyvät petaamattomat sängyt (mitkä upeat lakanat, missä ne nyt ovat!), isi lukemassa sanomalehteä (jestas, millainen taitto ja kuvat!) tai levällään oleva aamupalakattaus (ihanat astiat ja nuo jugurttipurkit, ne mä muistan!). Eniten kuvia on kuitenkin juhlista ja lomamatkoilta, niin kuin kai useimpien ikäisteni lapsuusajan kotialbumeissa. Se on harmi, sillä kaikista mielenkiintoisimpia ovat palaset siloittelemattomasta arjesta.

Siksi tahdon nyt vuoden ajan tallentaa otteita juurikin arjesta. Tulossa on siis 51 kuvaa (koska ensimmäinen viikko meni huomaamatta ohi), joissa näkyy vuoden 2015 arkisia hetkiä lähiön tapaan.

Ja tuossa yllä se nyt on, ensimmäinen arkikuva. Vesirokosta toipuva tärinäsanteri on ollut yli viikon sisätiloissa ja juoksee olohuoneen mattoja myttyrälle. Kaiken rallin keskellä eräs mutsihenkilö yrittää saada vauvaa kiinnostumaan syömistouhuista. Tuota se on joka päivä – vaikkakin vesirokko on nyt onneksi voitettu.

Jaa: