Tulevan vuoden aikana tulee varmasti tapahtumaan paljon. Leikki-ikäisen oivalluksia, vauvan kasvamista taaperoksi ja vanhempainvapaalta takaisin työelämään siirtymistä, noin muun muassa. Ajatus juuri tämän vuoden tallentamisesta viikko kerrallaan tuntuu hyvältä ja oman elämän mittakaavassa merkitykselliseltä. Kun teen sen julkisesti, kuvat tulee varmasti otettua. Ajatuksena on napata kuvaan minut ja lapset, mutta vielä tärkeämpänä pointtina on kuvan arkisuus.
Ajatus lähti oman lapsuuteni kuvista, joissa pidän eniten niistä, jotka on otettu ilman sen suurempaa pönötystä. Niistä, joissa taka-alalla näkyvät petaamattomat sängyt (mitkä upeat lakanat, missä ne nyt ovat!), isi lukemassa sanomalehteä (jestas, millainen taitto ja kuvat!) tai levällään oleva aamupalakattaus (ihanat astiat ja nuo jugurttipurkit, ne mä muistan!). Eniten kuvia on kuitenkin juhlista ja lomamatkoilta, niin kuin kai useimpien ikäisteni lapsuusajan kotialbumeissa. Se on harmi, sillä kaikista mielenkiintoisimpia ovat palaset siloittelemattomasta arjesta.
Siksi tahdon nyt vuoden ajan tallentaa otteita juurikin arjesta. Tulossa on siis 51 kuvaa (koska ensimmäinen viikko meni huomaamatta ohi), joissa näkyy vuoden 2015 arkisia hetkiä lähiön tapaan.
Ja tuossa yllä se nyt on, ensimmäinen arkikuva. Vesirokosta toipuva tärinäsanteri on ollut yli viikon sisätiloissa ja juoksee olohuoneen mattoja myttyrälle. Kaiken rallin keskellä eräs mutsihenkilö yrittää saada vauvaa kiinnostumaan syömistouhuista. Tuota se on joka päivä – vaikkakin vesirokko on nyt onneksi voitettu.
Arkikuvat ovat tosiaan niitä parhaita!
Ja pakko vielä kommentoida tuota vesirokkoasiaa, että toivottavasti ei teillä pienempi ole saanut tartuntaa. Meillä sairasti ensin isompi ja sitten hieman vajaa 6kk vauva, joka oli täysimetyksellä (eipä suojannut ei). Se tauti oli pienemmällä aivan jotain kamalaa. Lähemmäs viikon korkea kuume ja iho niin täynnä rakkuloita, että vauvaa jouduttiin pitämään esim. ilman vaippoja ja vaatteita useampi päivä. Vaippa-alue pahin.Vatsa meni myös sekaisin, koska rakkulat voivat levitä myös suolistoon. Vauva näytti suoraan saoen niin kamalan turvonneelta, etten uskonut sen koskaan enää palaavan ennalleen. Nyt tuosta on onneksi jo aikaa ja kuopukselle ei jäänyt kuin muutama pieni jälki muistoksi, mutta edelleen kylmää muistella. Lääkärissä sanottiinkin, että sisarustartunta on yleensä pahempi, koska silloin taudinaiheuttajaa on saanut enemmän. Esikko tosiaan selvisi aika kevyellä versiolla.
Minä ainakin pidän sormet ja varpaat ristissä, että teillä pienempi säästyy vielä taudilta!
Tässä ideaa vaikka itsekin tarttua… kun kotona nyt 11v, 4v, 1,5v ja tämä alle 3kk niin siloittelu kuvat on muutenkin haastavia 😀 ja kaipaan myös itselleni muistoja tästä arkisesta oikeasta ihanasta arjestamme….. mä en muuten saanut sitä riippu kehtoa kattoon bebelle mutta ei haittaa, nukkunut synnäriltä saakka mun viekossa 🙂 Kuinka teillä se kehto… ? En saanut roikkuvaa imetyspesääkään vielä mutta sain keinutuolin ja se on ollut käytössä vaikka useimmiten imetän joko lastensängyllä tai lattialla samalla tehden jotain muutakin 😉 (palikkatornia!!!)
Ai kauhea, kuulostaa kamalalta vauvan vesirokko! Ainakaan vielä rokkoa ei ole, joten toivotaan meidän kohdalla äidinmaidon toimineen suojana. Sisartartunta on mulle uusi termi, kiitos sivistämisestä! 🙂
Tartu ihmeessä, nämä ajat jos jotkut ovat niitä, jotka pitäisi tallentaa itselle ja jälkipolville.
Meillä kehto on lähinnä lajittelemattoman pyykin säilytyskorina 😀 Vauva nukkuu yöt vieressä, ja kun tällä kertaa satuttiinkin saamaan minityyppi, joka nukkuu päikkärinsä mieluiten ulkona, ei kehdolle ole ollut tarvetta päiväunien aikaan, mikä oli sen alkuperäinen tarkoitus. Nyt kehto on lähdössä ystäväpariskunnalle, jolla on sille paremmin tarvetta. Mutta imetyspesä on ollut paras hankinta vuosiin! Siinä lököilystä tykkää koko perhe 🙂