Siksi olen tälläkin kertaa valmistautunut ottamaan synnytyskivut vastaan ikivanhoin luonnonmukaisin keinoin ja lisäksi nykyteknologiaa hyväksikäyttäen. Ei tässä nyt sentään pellonlaidassa olla ponnistamassa, onneksi. Jos koen lääkkeelliset puudutukset ylivoimaisen tarpeelliseksi oman ja täten vauvan jaksamisen kannalta, toki olen valmis niihin turvautumaan. Toivon kuitenkin, että saan kokea samanlaisen tai vielä paremman synnytyksen nyt kuin ensimmäisellä kerralla.
Valmistautuminen. Synnytyskipujen lievittämisessä ja sietämisessä omasta mielestäni tehokkain ja kokonaisvaltaisin tapa on valmistautuminen synnytykseen. Monesti kuulee, että mitäs sitä miettimään, kun jokainen synnytys on erilainen ja kätilöt osaavat hommansa. On totta, että synnytyksen kulkua ei voi todellakaan ennustaa. Yhden ennenaikaisen ja nopeahkon synnytyksen kokeneena olen saanut siitä yllätyksellisyydestä palaseni. Mutta sitä suuremmalla syyllä synnytykseen pitäisi valmistautua.
Lukemalla aihepiirin kirjallisuutta, saa käsityksen siitä, miten synnytys suurin piirtein etenee. Omia kirjasuosikkejani ovat Minna Haatajan Hyvä syntymä sekä Malla Rautaparran Kantamisen kausi. Myös Katerina Janouchin Synntys-kirja on hyvä selvennys siitä, mitä synnytyksessä voi eteen tulla. Kirjallisuuden lukeminen on antanut itselleni varmuutta, turvallisuudentunnetta ja etenkin fiiliksen siitä, että tilanne on hallussani siinä määrin kuin voi. Ajatus siitä, että makaisin sairaalasängyssä tietämättömänä ja täysin muiden vietävänä on kamala. Kun tietää, mitä ympärillä tapahtuu, voi itse aktiivisesti osallistua synnytyksen kulkuun. Valmistaudutaanhan työhaastatteluunkin, vaikka koskaan ei voi tietää, mitä edessä on.
Itse imin etenkin ensimmäiseen synnytykseen valmistautuessani myös muiden synnytyskertomuksia. Mitä verisempiä ne olivat, sen parempi. En halunnut elää vain jenkkileffojen synnytyskuvausten varassa. Luin ja kuuntelin mielenkiinnolla myös kaikki luonnonmukaiset synnytystarinat, sillä halusin tukea omille ajatuksille ja toiveilleni. Olen myös miettinyt synnytysvalmennukseen osallistumista tällä kertaa osana valmistautumista. Fiksuna likkana olisin osallistunut sellaiseen jo esikoista odottaessa. Kyllähän sitä uimistakin nykyään harjoitellaan, eikä vain tiputeta uimataidotonta veneestä keskellä järveä.
Myös synnytyssuunnitelman kirjoittaminen on järkevää, vaikka ei olisikaan pukertamassa ulos ensimmäistään. Siinä samalla tulee taas käydyksi omat toiveet ja pelotkin läpi. Lista on lisäksi kätevä muistilappu puolisolle etenkin siinä vaiheessa, kun synnyttäjä on vaipunut omaan kuplaansa, jossa ulkomaailma unohtuu.
Tens-laite. Itselläni oli ensimmäisen raskauden aikana varaus Tens-laitteen vuokraan Aktiivinen synnytys ry:ltä. Esikoinen syntyi kuitenkin ennenaikaisena, joten en koskaan päässyt kokeilemaan laitetta. Tällä kertaa sain Tens-laitteen lainaan ystävältäni.
Tens-laite on härpäke, joka lähettää ihoon kiinnitettävien elektodityynyjen avulla hermokudokseen sähköimpulsseja. Nuo sähkärit auttavat kehoa vapauttamaan sen omia kipua lieventäviä kemikaaleja, kuten endorfiineja. Laitteen impulssit tuntuvat kuulemma kihelmöintinä tai jos tahtoo, napit kaakkoon vääntämällä kunnon täräyksenä. Muun muassa Kempparin Noora on käyttänyt Tenssiä molemmissa synnytyksissään.
Mä voisin kuvitella tämän toimivan itselläni, sillä oman kropan kipua lievittävät endorfiinit olivat isossa osassa ensimmäisessä synnytyksessä. Olin niin endorfiinipöllyissä vielä viikon synnytyksen jälkeen, että en tarvinnut lainkaan kipulääkkeitä leikellystä taistelutantereesta ja kätilöiden hämmästelystä huolimatta. Vasta kotona episiotomiahaava alkoi tuntua. Lopulta olin niin kipeä, että vaikka yleensä vältän kipulääkkeitä ja lisäksi imetin, vetelin Buranoita kuin karkkia. Siinä vaiheessa aloin vasta tajuta, miksi kätilöt kummastelivat, kuinka ylipäätään pystyin istumaan sairaalassa ollessani.
Supistusaaltojen mukaan heittäytyminen. Tätä en olisi tajunnut ilman valmistautumista. Ja mukaan heittäytyminen oli varmasti yksi tärkeimmistä syistä, että kykenin kokemaan lääkkeettömän synnytyksen. Supistukset tulevat aaltoina. Ne voimistuvat, saavuttavat kuohuvan huippunsa ja sitten laantuvat. Sellaisiakin tapauksia tietty on, että yksi supistus kestää tunnin, mutta onneksi omani tulivat ja menivät.
Pyrin aina heittäytymään supistusaaltojen vietäväksi. Jos en olisi tehnyt sitä tietoisesti, olisin joka kerta supistuksen saapuessa jännittänyt kroppani lukkoon kipua vastaan. Ja sehän sattui aivan helvetisti enemmän – tuli todettua muutamaan kertaan, kun unohdin supistuksilla surffailun. Mitä rennompana kropan pystyy supistusten aikana pitämään, sitä vähemmän sattuu. Jännitys kuulemma myös hidastaa synnytystä. Rentoutumiseen itselläni auttoi sen surffailuajatuksen lisäksi vauvan miettiminen. Synnytyskipu ei ole mitä tahansa kipua, vaan tuo vauvaa koko ajan lähemmäksi. Kun luotin kehooni ja siihen, mitä se on tekemässä, oli helpompi antautua synnytyksen vietäväksi.
Kauratyyny. Tätä ei ehditty edellisessä synnytyksessä edes kaivaa kassista, mutta käytössä olivat sairaalan kuumavesipullot. Lämpö jeesii itselläni mukavasti, vaikkakaan ihan loppuvaiheen kivunlievittäjäksi tästä ei enää ole. Kauratyyny toimii kuitenkin hyvin myös maidon noususta arkojen rintojen hellimiseen.
Agua-rakkulat. Näitä käytin kivunlievityksessä ensimmäisessä synnytyksessäni. Aqua-rakkulat eli papulat tarkoittavat sitä, että kätilö ruiskuttaa synnyttäjän ihoon steriiliä vettä sisältäviä rakkuloita. Itselläni niitä laitettiin ensin neljä vatsaan ja sitten myöhemmin neljä selkään, kun kipukin oli siirtynyt selkään.
Aqua-rakkulat tuntuivat kuin ampiaisenpistoilta, ja jos oikein olen ymmärtänyt, niiden teho perustuu myös kehon omien kipua lievittävien kemikaalien, endorfiinien vapauttamiseen. Niiden vaikutus kesti noin tunnin, ja totta puhuen olin ajatellut niiden lieventävän kipua hieman tehokkaammin.
Gusha-kampa. Ikivanha kiinalaisen lääketieteen ihmekapistus. En ollut kuullutkaan tästä läpyskästä ennen esikoisen syntymää, mutta onneksi kätilö osasi sitä tarjota. Sitä käytettiin mulla kivunlievityksessä ihan viimeisenä ennen ponnistusvaihetta ja jösses! Vaikka en edes nähnyt, miten ja millä mies minua hieroi, vaivuin pehmoiseen tiedottomuuteen.
Siksipä tällä kertaa tahdoin varmistaa gushan saatavuuden myös tässä synnytyksessä. Tilasin kamman Ipanaiselta, vaikka kuulemma ihan säilöntäpurkin pyöreäreunainen kansi ajaa samaa asiaa. Kammalla siis rapsutetaan, painellaan ja kaavitaan iho melkein vereslihalle. Kuulostaa brutaalilta, mutta ainakin loppuvaiheessa synnytystä guashaaminen tuntui ihanina säkenöivinä tähtinä kropassa.
Liike, vesi ja akupunktio. Yllä mainittujen lisäksi toivon tällä kertaa pystyväni hyödyntämään liikettä paremmin kivunlievityksenä. Esikoisen synnytyksessä jouduttiin ennenaikaisuuden takia seurata vauvan sydänääniä tarkasti, joten olin koko synnytyksen kiinni piuhoissa. Se ei onneksi sitonut pelkojeni mukaisesti kokonaan sänkyyn, mutta rajoitti silti liikkumista. Tällä kertaa toivon voivani liikkua vapaasti kroppani viestejä kuunnellen. Itselläni auttoi etenkin kävely ja takapuolen vatkaaminen. Synntystwerkkaus sen olla pitää!
Piuhoissa kiinni olemisen takia en voinut ensimäisessä synnytyksessäni käyttää kivunlievityksenä vettä. Tiedän kehoni rauhoittuvan ja nauttivan veden painottomuudessa olemisesta, joten arvelisin sen olevan itselleni nappivalinta kivunlievitykseksi. Se että amme saattaisi hidastaa synnytystä ei kohdallani välttämättä olisi ollenkaan huono juttu, sillä esikoisen synnytyksen perusteella oletettavissa on nopea synnytys. Jos amme ei onnistu, voisin kuvitella lämpimän suihkuinkin tuntuvan jumalaiselta.
Olen valmis kokeilemaan myös akupunktiota, jos kohdalle sattuva kätilö sitä mahdollisesti osaa. Akupisteiden painelu ihan käsin kun tuntuu sekin varsin mellevälle.
Mitkä lääkkeettömät kivunlievityskeinot te olette kokeneet synnytyksessä toimiviksi?
Mä en eka raskaudessa tienny mistään näistä oikein mitään, joten se meni silloin aika fiiliksellä 🙂 Toiseen valmistauduin paremmin, mutta sitten se alkoikin yli 2 viikkoa ennen ku olis pitäny, joten taas jäi TENS-laite saamatta ja sen myötä taas hämmennyin niin, että mentiin taas aika fiiliksellä. Kolmatta ei oo tulossa, joten vähän harmittaa, että jäi toi TENS nyt kokonaan kokematta.
Ehditkö tulla kuuntelemaan synnytysvalmennustani 20.9 klo 14 eteenpäin? Saat viime hetken tsempit! Katso lisää Babyjoyn fb-sivuilta ”Maksa mitä haluat!”
Synnytin viime joulukuussa vähän vahingossa lääkkeettömästi (synnytys oli sairaalaan tullessa jo niin pitkällä että mitään puudutusta ei olisi enää kannattanut ottaa). Parhaat kivunlievennyskeinot oli jumppapallolla hytkyminen ja just se twerkkaus. Ja hyvä oli myös se kun mies ja kätilö puhuivat niitä näitä. Itse en pystynyt mitenkään osallistumaan mutta kuuntelin ja se vei ajatukset pois kivusta. Ainakin hiljaisuus oli paljon pahempi.
Olin itse yksityisessä synnytysvalmennuksessa (kunnalla ei ollut minkäänlaista tarjolla) ja se oli kyllä hyvä sijoitus. Siellä kannustettiin lääkkeettömään kivunkäsittelyyn ja kerrottiin synnytyksen kulku seikkaperäisesti (katsoimme myös luomusynnytyksiä videoituna). Mainitsemasi jutut ovat aivan mainioita ja monia niistä myös meille suositeltiin. Yksi, mikä listastasi puuttuu, on äänen käyttö. Kokeile, onko sinulle apua erilaisista hyrinöistä – näistäkin varmasti löytyy lisätietoa netistä, sillä en enää muista, missä kohdin mitäkin hyrinää käyttää. Lisäksi isää opetettiin hieromaan selkää, mutta vaikuttaisi siltä, että tuo Gusha-kampa hoitaisi asian hienosti. Joogassa ohjaaja opetti hengitystekniikoita ja vinkkasi myös että jumppapallon päällä voi pyöriä ja siihen nojaten myös synnyttää, niin hän oli tehnyt. Tosin kannattaa kuulemma peittää pallo pyyhkeellä, muutoin paljas nahka jää siihen kivuliaasti kiinni.
Niin – ja miten minulle sitten kävi? Ei yhtään, kuten olin toivonut/haaveillut. Synnytys jouduttiin käynnistämään, supistukset tulivat jatkuvina tauottomina pötköinä, eikä synnytys edennyt. Minulle tilattiin epiduraali minulta mitään kyselemättä, enkä siinä vaiheessa mitään enää pystynyt puhumaankaan – kätilö arvioi tilanteen ja lapsen edun rautaisella ammattitaidolla. Sen jälkeen kaikki sujui nopeasti ja lapsi saatiin menestyksellä maailmaan. Ja vaikka näin kävikin, en kadu valmistautumistani pätkääkään. Koin siitä silti olleen paljon apua, vaikka käsikirjoitus siirtyi improvisaation puolelle.
Pikku kolmonen syntyi täysin luomuna, ainoastaan kauratyynyä kätilö painoi selkään ennen kuin mies ehti synnärille kotoa,…… Mä muistin lukeneeni ”synnytyslaulusta” ja nauroinkin kätilölle ettei täst sit puhuta ja et en oo mitään kursseja käynyt moiseen mutta suppareiden aikaan ”laulu” (hyrinä, hyräily, oman äänen kanssa kivun mukana meno) auttoi ja tuntui ettei kipu ollut niin isoa eikä ihan ”minussa” vaan siinä vierellä kulkemassa,…. se äänen käyttö on oikeesti suositeltavaa, ja mä en todellakaan huutanut 🙂 tyttö 3640g 50cm 10/10/10 syntyi LUOMUNA ja synnytys kesti 2h10min – nyt nelosta odotan LA lokakuun lopussa, otan taas ainakin synnytys-laulun sairaalakassiin 😉 Pakatkaa se mukaan muutkin !! Helppo ja menee pieneen tilaan. <3 "Odotusta ilmassa"
Mulla kuuma suihku oli ehdoton ykkönen, lisäksi äänen käyttö (matala ölinä) ja liike auttoivat. Tens-laitetta en pitänyt kovin hyödyllisenä.
Oliver
Mulla toimi lämmin suihku taivaallisesti. Kun supistukset menivät aivan älyttömiksi, en uskaltanut enää jäädä yksin suihkuun. Sitten kävinkin kutsumassa kätilön paikalle ja kätilö totesi, että saa alkaa ponnistaa. Myös liikkeelläolo toimi. Sillä seisomakärryllä (vaimikälie) kärryttelin koko ajan menemään, ja aina supistusten ollessa päällä keinuttelin itseäni siinä kärryn varassa. Kävin äitiysjoogassa muutaman kerran ennen synnytystä, missä opeteltiin mm. kehon tietoista rentouttamista. En tiedä oliko se se vai joku kropan oma skilssi, mutta pystyin rentouttamaan itseni aina supistusten välissä (tosin ponnistusvaiheessa se ei oikein meinannut enää onnistua).
Taitava ja turvallinen kätilö oli kyllä myös iso apu synnytyksessä. Se tsemppasi sopivasti ja antoi kiitosta matkan varrella. Mulle annettiin muuten myös käteen se ilokaasun hengitysmaski, ja vaikkei sieltä mitään tullutkaan (sen putki oli rikki, eikä maski edes pysynyt siinä kiinni), se auttoi mua rytmittämään hengitystä. Myös se että hengitti johonkin, tai jotain kohti, auttoi. Lisäksi se, että sitä sai puristaa, tuntui helpottavan. Jossain kohtaa myös kandi laitettiin pitämään mua (miehen lisäksi) kädestä. Hahha, voi raukkaa!
Hmm… mitäs muuta. Jos olisin uskaltanut, olisin voinut kokeilla muuta kuin sängyssä synnyttämistä. Kätilö ehdottikin takaisin jaloilleen nousemista, mutta vaikka muuten olin pysynyt liikkeellä, ponnistusvaihe oli jotenkin niin hurja mulle, että en uskaltanut enää nousta. Ehkä nyt ensi kerralla sitten!
En tiedä olisinko pystynyt lääkkeettömään, jos synnytys olisi kestänyt vaikka 20 tuntia. Nyt kun synnytys oli supistusten alkamisesta noin viisi tuntia, sen jaksoi aivan hyvin. Ja se totta tosiaan oli suurin juttu, että kenekään ei tarvinnut kertoa koska pitää ponnistaa – sen vain tiesi!
Toivotaan että tulevallakin kerralla menee näin mutkattomasti! Ja teillä myös! 🙂
Itse koin suurimmaksi avuksi synnytyksessä rauhallisen mielen, itsensä kuuntelun ja sisäisen luoton siihen, että kaikki asiat sujuvat. Mulla auttoivat myös liikkuminen, pystyssä oleminen ja lämmin suihku rentoutumiseen. Kuopuksen synnytys meni luomuna, kun synnytys oli ohi parissa tunnissa. Vauva oli terve ja äidille ei tullut mitään paikattavaa. Jännin juttu pika/luomu synnytyksessä oli se, että oma mieli tuli niin hitaasti perässä. Vaikka vauva syntyi täysiaikaisena ja toivottuna, niin hämmennys siitä, että vauva oli niin nopeasti ja helposti syntynyt oli tosi suuri. Itsellä jäi jotenkin sellainen olo, että ei tämä voinut olla tässä. Kätilö lohdutteli, että on yleistä, että nopean synnytyksen jälkeen jää hämmentynyt olo nopeudesta.
Kiitos taas hienosta artikkelista. Olen seurannut blogiasi vuosia ja kasvattanut lastani samaa vauhtia. Olen kokenut 14 tuntia kestäneen oksitosiini-epiduraali synnytyksen sekä ilokaasuavusteisen pikatoimituksen. Molemmat synnytykset olivat hienoja mutta täytyy sanoa, että kroppa toipui nopeammin ja vauva oli virkeämpi ilman puudutteita. Synnytyksen suunnittelu on hieno ajatus kunhan ei pety tai lamaannu jos asiat eivät sujukaan kuten on etukäteen suunnitellut. Tsemppiä loppuodotukseen ja kaunista synnytystä sinulle!
Esikoinen syntyi luomuna saksalaisessa synnytystalossa (joka oli ihan sairaalan vieressä mutta itse talossa ei ollut lääkäriä paikalla, vain ”omakätilö” koko ajan vieressä). Koska lääkäri ei ole paikalla, ei myöskään epiduraalia tms ole ollenkaan tarjolla, mihin olinkin sitten henkisesti etukäteen valmistautunut, enkä sitä kaivannutkaan (enkä tarkoita ettei kyllä olisi sattunut…). Ilokaasua ei Saksassa käytetä ollenkaan jostain syystä. Pääsin ammeeseen heti saavuttuani kun olin n. 7-8 cm auki, eikä ammeesta onneksi enää tarvinnut lähteä – tuo veden kannattelu auttoi itseäni tosi paljon(!), toki sulkien sitten myös akupunktion yms kivunlievityskeinojen ulkopuolelle. Äänenkäyttö auttoi myös kovasti, kurkkuni oli jälkikäteen pari päivää karheana synnytys ”laulusta”/murinasta. Matalat äänet auttoivat minulla parhaiten, löytyi ”resonoiva” äänenkorkeus jossa sitten pysyttelin. Ponnistusvaihe oli melko pitkä (melkein tunnin josta lapsen pää kävi ponnistaessa näkyvissä n. puolen tunnin ajan), mutta (oletan että) yhdessä lämpimän veden kanssa se auttoi niin ettei repeämiä tullut vaikka isopäinen lapsi tulikin. Toivon että seuraava synnytys sujuu muutaman kuukauden kuluttua yhtä hyvin, luomuna mennään tälläkin kertaa jos ei mitään kummallista tapahdu.
Olin suunnitellut synnyttäväno epiduuraalin ja ilokaasun avulla. Toisin kävi, täysin lääkketön synnytys ei kuitenkaan ollut sillå lapsiveden mentyä alkoi kovat supistukset, otin niihin panadolin ja menin jumppapallolle. Panadol ei auttanut joten ryntäsin kuumaan!! Suihkuun. Veden piti todella olla polttavan kuumaa jotta kroppani rentoutui. Vesi vei pois kivut niinkin hyvin että parituntia myöhemmin makasin suihkun lattialla ponnistamassa! Äkkiä anbulanssilla sairaalaan ja poika oli puolituntia myöhemmin sylissä :)! Synnytin siis panadolin (joka ei auttanut yhtään mitään) ja veden turvin. Ehdottomasti aijon mahdolliset tulevatkin lapset synnyttää ilman lääkkeetöntä kivunlievitystä mikäli synnytys ei veny mahdottoman pitkäksi 🙂 aivan mahtava kokemus!:)
Sain itse Esikoisen syntymästä pienoisen pelon, jota kävin pelkopolillakin hoitelemassa ennen Tosikoisen syntymää. Sieltä kullan arvoisin vinkki oli rentoutuminen, johon sinä yllä viittaat ”supistuksilla surffailuna”. Tietoinen rentoutuminen on ainakin itselleni A ja O synnytyksessä – olisinpa tiennyt sen siinä ensimmäisessäkin niin homma olisi varmasti ollut A) nopeampaa ja O) miellyttävämpää, ei niin paniikinomaista.
Opettelin ennen toista synnytystä rentoutumaan kotona tämän cd:n avulla: http://www.synnytys.net/
Lisäksi pelkopolin kätilö olisi mieluusti suositellut minulle hypnoterapiaa(?), mutta aikaa ei ollut riittävästi (oli noin 1kk laskettuun aikaan). Onneksi tuo cd ja rentoutusharjoitukset auttoivat riittävästi ja toinen synnytys oli ensimmäiseen verrattuna omasta mielestäni menestys. Rentoutumiseen mielikuvaharjoittelun lisäksi minulla auttoi äänen pitäminen, siis matala ”mölinä”, esim. ”aaaaa”. Tuossa äänessä (jota synnytyslauluksikin sanotaan vaikkei sillä ole juurikaan mitään laulamisen kanssa tekemistä) rentoutumista edistävä tekijä on se, että sen aikana on tarkoitus saada leuka aivan rennoksi. Leuan jännittäminen kun kuulemma vetää kireäksi myös tuolla alapäässä. Asia joita ei olisi ilman pientä etukäteistutkimista tullut edes ajatelleeksi!
Eli omat vinkkini: tietoinen rentoutuminen ja harjoitukset sekä miellyttävä mölinä. Niin, kuumaa kauratyynyä unohtamatta, love it! Myös ammeessa lilluminen teki hyvää, tosin se olisi saanut olla vielä syvempi, jotta polvillaankin vesi olisi yltänyt alaselän yli.
(Enpä olisi kolmisen vuotta sitten uskonut Esikoisen synnytyksen jälkitunnelmissa, että nyt voisin jo lämmöllä miettiä synnytyksiäni ja jopa kokea pientä haikeutta tai kaipuuta. Sellaisia tunteita kuitenkin nyt nousi näitä muistellessa mieleen, eikä tuntunut enää siitä paniikkia ja pelkoa, jota koin viikkoja ja kuukausia Esikoisen syntymän jälkeen. Ihanaa.)
Laitetaan nyt vielä, että epiduraalitkin tuli käytettyä, molemmissa synnytyksissä. Vaikka ne taittoivatkin pahimman terän kivulta, eivät tuoneet minulle mitään taivaallista oloa, kuten jotkut muut kuvailevat. Hyvä että ne sai, mutta eivät ne minua kivuttomaksi tehneet, eli pelkästään niiden avulla en olisi pärjännyt.
Lisämainintana myös yllä kommentoitu ponnistusasento: jos on mahdollista, kannattaa ehdottomasti kokeilla muutakin kuin perinteistä puoli-istuvaa/-makaavaa (miten sen nyt ottaa) asentoa sängyllä. Tosikoinen syntyi kontillaan/polviasennossa ja miellyin enemmän, koin asennon helpommaksi ponnistaa kuin selällään. Vaihtoehtojahan on monia (kyljellään, selällään, kontillaan) ja apuvälineitäkin (sängyssä, jakkaralla, seisaaltaankin kai).
Itse synnytin suihkun ja ilokaasun voimin ja se suihku tosiaan auttaa tosi paljon. Suihkussa on se hyvä puoli ammeeseen verrattuna, että suihkussa saa suihkuteltua kuumempaa vettä ja vesisuihkun voi suunnata sinne mihin tarve on. Minä nimittäin aina supistuksen tullen suihkutin hyvinkin kuumaa vettä vatsalle ja se rentoutti hyvin ja vei huomiota supistuskivulta. Mutta enpä sitten loppupeleissä tiedä, kumpi on parempi, kun en ammetta ole kokeillut.
Noita akupisteitähän voi mies / tukihenkilökin painella. Esim. babyidean sivuilla on kuvien kera opastusta akupisteiden paineluun. Minulla mies painoi avautumisvaiheen lopussa supistusten aikana kankkujen sivuilla olevia akupisteitä ja se tuntui taivaalliselta. Näitä kankkujen akupisteitä kuuluu painaa LUJAA, jotta se auttaa. Suosittelen kokeilemaan!
Kiinnostaisi vielä, että mistä miehesi kampasi gushalla?
Minulla synnytys alkoi lapsiveden menolla, mutta sen jälkeen ei tapahtunutkaan mitään. Pelkäsin lääkkeellistä käynnistystä, mutta sainkin akupunktiota, ja sattumaa tai ei, mutta reilu tunti sen jälkeen alkoivatkin säännölliset supistukset. Alkuvaiheessa sain vielä toisen kerran akupunktiota – vaikea arvioida tarkkaan sen vaikutusta, mutta onnistuin sen, särkylääkkeen ja kuumavesipullon avulla jopa torkahtelemaan supistusten välissä. Lämpö oli ihana, ja aion hankkia kaura-/lämpötyynyn seuraavaksi kerraksi. Loppuvaiheessa sain happea naamarista ja se auttoi hengittämään. (Sain ensin ilokaasua, mutta siitä tuli huono olo, joten kätilö käänsi naamarin pelkälle hapelle. Itse en tätä kylläkään tiennyt, vaan luulin synnytyksen loppuun asti hengittäväni ilokaasua, ja tarrauduinkin naamariin epätoivoisesti joka supistuksen kohdalla.)
6 päivää sitten tuli aamulla lähtö synnärille, ja paras kivunlievitys oli tasainen syväänhengitys supistusten aikana; nenän kautta sisään, suusta ulos ja tosiaan ajatus supistuksen olevan aalto. Tosin muistelin supistelujen aikana myös edellisen yön unta susista ja mietin sen tarkoitusta siinä hengitellessä..Ponnistus vaihetta ajatellen laitettiin sitten kohdunkaulan puudute ja pudendaali, ja kyllä ne auttoivat. Oli mukava huomata, että tunsin tällä toisella kerralla kaiken paremmin (esikoisen kanssa ilokaasu sai minut ihan pöllyyn ja kohdunkaulan puudute vei aika tavalla tunnon pois alakerrasta) ja oli niin paljon mukavampi vitsailla ja keskustella ja pysyä ajantasalla kun en koskenut ilokaasuun. Olen erittäin ylpeä kropastani ja siitä kuinka kaikki meni loistavasti synnytyksessä, omat hermoni olivat rautaa. :3 Osastolle päästyä lapsi kuitenkin alkoi sinertää ja jouduttiin juoksemaan kaikenlaisissa testeissä ensimmäinen vuorokausi..Mutta onneksi ei mitään vakavaa syytä ollut lapsen ”ongelmille” ja nyt voidaan hyvin kotona.. <3
Jena
Oma synnytys meni luomuna ja ehdottoman suuri apu oli ammeesta! Se ”painottomuuden” tunne auttoi ihan todella paljon, eli jos sellaiseen vain on mahdollisuus, niin suosittelen kokeilemaan. Saimme muutenkin olla allashuoneessa kaksin mieheni kanssa ja meillä oli musiikkia mukana + huone oli kokoajan todella hämärä, niin siinä jotenkin uppoutui kokonaan siihen tilanteeseen ja sekin varmasti asiaa auttoi. Harmi, ettei Suomessa kuitenkaan saa synnyttää altaaseen (tai ainakaan Tampereella).
Mä olisin halunnut kaiken mahdollisen kivunlievityksen, mutta lopulta en kerennyt mitään lääkkeellistä (panadolia ei nyt lasketa lääkkeeksi :D) saamaan. Eli synnytys sujui lämpötyynyn ja hieronnan avulla, suihkun alle en kernnyt, kun sitten pitikin jo juosta synnytyssaliin. Onneksi olin valmiiksi sairaalassa, eikä tarvinnut kotona kärvistellä siihen asti, kun särkylääkkeellä pärjää, olis muuten lapsi varmaan syntynyt vessaan 😀
Täällä haaveillaa nyt toisen kanssa myös lääkkeettömästä synnytyksestä mikä jäi ekan kohdalla kokematta.
Esikoista odottaessa kun 20h oltiin synnäriltä oltu + kolmen päivän säännöllisen epäsäännölliset supistukset olivat väsyttäneet kropan sekä mielen täysin niin luovutin, ensin ilokaasua siitä ei mitään apua, menin vain täysin sekaisin niin laitettiin epiduraali ja se tunne, sain nukkua ensimmäiseen kertaan kolmeen vuorokauteen ja täysin kivutta. Ponnistuskin meni päin persuksia.
Ammeesta oli apua ja aguarakkuloista oli minulle paljon apua, niiden laitto tosin oli aivan kamala, kaikesta huolimatta synnytyksen kivulian asia (kaukana siitä ampparin pistosta!)
Täällä siis toivotaan nyt toisen kohdalla täysin erilaista kokemusta!
Tsemppiä synnytykseen!
Oma poikani syntyi ”luomuna”, vaikkei näin ollut suunniteltu. Vaikka laskettu aika oli mennyt monta päivää aiemmin, lapsivesi meni kerralla kesken aamuyön, poks vaan kuului. Kivuliaat supistukset alkoivat samantien niin tiheinä, ettei niiden väliin jäänyt kuin 10-15 sekunttia aikaa hengittää, välillä ei sitäkään. Kun ehdimme naistenklinikalle noin tuntia myöhemmin (vastoin ohjeita, he nimittäin käskivät odottaa seuraavaan iltapäivään), lyyhistyin huohottavana, tulipunaisena ja kylmänhikisenä käytävälle, mistä minut ohjattiin suoraan synnytyssaliin. Olin kuulemma jo täysin auki ja sain samantien ryhtyä ponnistamaan, eikä mihinkään kivunlievitykseen ilokaasua lukuun ottamatta ollut enää mahdollisuuksia. Ilokaasu-happiseosta tosin hengittelin lähes koko sen 26 min minkä ponnistusvaihe kesti, keskittyminen syviin hengityksiin maskista auttoi ainakin olemaan huutamatta kurkku suorana.
Kokemus oli niin kivulias, että valitsen kyllä seuraavalla kerralla, jos sellaista tulee, kaikki mahdolliset kivunlievitykset jotka sallitaan… Voi kyllä olla että huolellinen valmistautuminen ja synnytysvalmennus olisi voinut auttaa.
Uskon, että harmittaa, ettet päässyt sitä testaamaan! Jos olisin vuokrauksen varassa tälläkin kertaa, tuskin mäkään pääsisin sähkäreiden tehoa testaamaan. Onneksi ystävälle sattui olemaan lainattavaksi.
No voi, se olis super! Mutta en millään jaksa uskoa, että olisin tuolloin vielä yhtenä kappaleena. En siis uskalla lupautua, ilmoittautua tai mitään muutakaan enää noihin aikoihin 🙂
Tuo ”vauvan miettiminen” oli mun mielestä etenkin toisella luomusynnytyskerralla tärkein, kun mietin niitä pieniä vaatteita ja että pian saan vauvan syliin, se oli parasta lääkettä supistuskipuihin 🙂 Onnekkaana pääsin myös loppuvaiheessa kylpyyn ja sain samalla lämmintä suihkuvettä selälle. Tsemppiä!
Minulla oli kolmannen synnytyksessä mukana tens. Kohdallani kävi niin, että kärvistelin neljä yötä ennen synnytystä hirvittävien supistusten kanssa, jotka loppuivat aina aamulla. Noiden neljän yön pelastus oli tens. Kuljin päivät lätkät selässä, välillä mies teippasi niitä paremmin, että pysyvät. Varalätkät oli myös, mutta nekin tuli käytettyä. Kun lopulta pääsin synnyttämään yritin aluksi pärjätä pelkän tensin kanssa (minullakin oli ajatus lääkkeettömästä synnytyksestä), mutta lopulta pyysin puudutusta, koska olin yksinkertaisesti niin väsynyt neljän valvotun yön jälkeen, etten jaksanut enää. Tens ei kipua vie kokonaan pois vaan oikeastaan vie tunteen sinne selkään, minne impulssit tulevat. Ja jos haluaa pärjätä tensin kanssa pitää olla sen verran tässä maailmassa, että jaksaa antaa supistusten viedä mukanaan, eikä olo ole hallitsematon.
Itselläni kakkosen synnytys oli taas todella vauhdikas, mitään kivunlievitystä en ehtinyt saada, muuta kun ilokaasun ponnistusvaiheessa. Luulen, että silloin tensistä olisi voinut olla suuri apu itse synnytyksessä. Kolmannen kohdalla tens oli pelastus noihin hirvittävän kivuliaisiin öihin. Näinkin voi siis käydä.
Onnea synnytykseesi ja toivottavasti saat hyvän avun tensistä. Mutta muista armollisuus itseäsi kohtaan, jos kipu käykin hallitsemattomaksi.
Kaikki kolme lastani ovat syntyneet ilman lääkkeellistä kivunlievitystä vaikka kaikki synnytykset ovat olleet aika erilaisia. Tosin kaikki ovat olleet nopeita, ja muistankin tämän aina mainita, kun tulee synnytyksistä puhetta. Allekirjoitankin aiemman kirjoittajan kommentin siitä, että nopeassa synnytyksessä voi äiti olla vähän pihalla kaikesta – varsinkin esikoisen kohdalla näin oli; toisella ja kolmannella kerralla sitten osasi jo odottaa nopeaa synnytystä.
Olen kaikissa synnytyksissä liikkunut ihan ponnistusvaiheeseen asti ja uskon, että rauhallisesta voimakkaasta uloshengityksestä on ollut myös paljon apua; siinä rentoutuu hyvin leuka, mikä on käsittääkseni synnytyslaulunkin tarkoitus. Hyvä hapensaanti on tietysti tärkeää myös vauvalle. Kaikissa synnytyksissä vesi on ollut tärkeänä tekijänä mukana, ja viimeisessä synnytyksessä ehdin myös altaaseen sairaalassa – se oli ihanaa. Vauva syntyikin altaaseen, jossa ponnistin seisaaltaan.
Itsekin olen kaikkiin synnytyksiin tehnyt synnytyssuunnitelman kätilöille annettavaksi. Kahdessa ensimmäisessä synnytyksessä emme ehtineet sitä sairaalassa kätilölle antaa (sairaalaan tultiin vasta ponnistusvaiheessa), mutta kolmannella kerralla meidät vastaanottanut kätilö luki sen. Hän oli juuri lähtemässä töistä, mutta suunnitelmasta oli se hyöty, että hän lupasi sitä silmälläpitäen valita meille kätilön. Synnytystä hoitanut kätilö luottikin sitten kykyyni toimia synnytyksessä kuten parhaaksi näin, ei esim. tarjonnut missään vaiheessa lääkkeellistä kivunlievitystä ja antoi meidän todella rauhassa olla sen hetken salissa jonka ehdimme siellä ennen syntymää olla. Hän ei myöskään hätääntynyt, vaikka lapsi syntyi altaaseen (vesisynnytys ei kuitenkaan ole mahdollinen sairaalassamme).
Iloista mieltä synnytykseen!
Täysin samat ajatukset kuin sinulla. Esikoisen kanssa jo toivoin että pärjään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Itse olin töissä nähnyt eron vauvojen vireystilassa sen mukaan oliko äiti saanut puuduksen vai ei. Toisekseen halusin usko omaan kehooni ja siihen että voin selvitä synnytyksestä. Vasta synnytyksen loppuvaiheessa kivut yltyivät selässä sietämättömiksi, ilokaasua käytin ihan lopuksi, mutta onneksi synnytys olikin sitten lopulta nopeasti ohi. Itsellä tuntui hyvältä pyörittää lantiota pallon päällä ja käyttää ääntä. aqua rakkulat oli pirun kipeä laittaa mutta toimi tosi hyvin. Seuraava synnytystä varten on varattu aktiivinen synnytys ry:n tens ja uskon että se on hyvä jos kipu tuntuu taas selässä.
Toisen lapsen syntymä oli ihana kokemus ja meni täysin ilman kivunlievityksiä. Kuten joku mainitsi, niin juuri pilates-tyylinen hengitys:nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. minua auttoi suuresti kontillaan olo ja vartalon heiluttaminen sekä syvä hengitys supistuksien aikana. Ja kun ne kovenivat, niin mies pääsi töihin ja hieroi voimakkaasti alaselkää supistuksien aikana, itse nojailin silmät kiinni kontillaan jumppapalloa vasten ja hengittelin ja heiluttelin kehoa. Myös lämpöpussit yms auttoivat jomotuksiin. Ja kun ihana tyttö syntyi, niin nauroin vain, niin voimaannuttava olo tuli, uskalsin heittäytyä täysin kehoni vietäväksi, eikä synnytyksen luonnolliseen kulkuun tarvinnut puuttua (kalvojen puhkaisua ehdoteltiin kun olin 8cm auki, mutta siitäpä ne sitten ihan itsestään poksahtivat ja vauva tuli nopeasti).
Tsemppiä synnytykseen!
Twerkkaus, kyllä! Mä suunnittelin edellisessä synnytyksessä, että olisin ottanut mukaan musiikkia. No se kaikessa hötäkässä jäi. Ja sitten tuntui, että en olisikaan sietänyt mitään ylimääräistä ääntä tai juttelua. Aikomuksena on kuitenkin tällä kertaa ottaa hyvä soittolista mukaan kokeiltavaksi. Jos alkaa ärsyttää, eihän sitä ole pakko kuunnella.
Joo, sitä ääntä pyrin käyttämään tällä kertaa tietoisemmin. Jumppapallon päällä vatkaaminen tuntui ihanalta edellisessä synnytyksessä, mutta piuhojen takia aina joku laite alkoi piipata siinä heiluessa. Niinpä se piti lopettaa. Mahtava kuulla, että vaikka synnytys ei mennytkään toiveidesi mukaan, koit valmistautumisesta olleen apua.
Synnytyslaulu on jotenkin huono nimitys, kun se saa jopa mut vähän varpailleni. Voisi tosiaan puhua ihan vain äänenkäytöstä, niin ei tulisi liian hippivibat. Viimeksi ääni kulki mukana, mutta tällä kertaa aion kiinnittää siihen enemmän huomiota. Onnea ja jaksamista loppuraskauteen!
Voi, toivottavasti mäkin pääsen kokeilemaan tällä kertaa vettä jossain muodossaan!
Sulla on ollut huippu kätilö! On ihan pelottavaa, miten suuri merkitys kätilöllä synnytykseen on. Aikamoista olla sellaisessa vastuussa. Oma paska päivä ei saa näkyä lainkaan. Tsemppiä tulevaan rutistukseen sinnekin!
Aqua rakkulat autto mulla ainakin selkäpolttoihin, siis vei ne pois. Vaikka neljättä rakkulaa en antanutkaan laittaa kun se pistäminen kävi aika kipeää 😀 Kannattaa varautua sitten myös kakkosen osalta jälkisuppareihin, ne oli itelle ainakin aika ylläri!
Esikoisen syntymä kävi aika nopeasti, ja olin ajatellut etukäteen että otan puuduksia jos kivut ovat infernaalisia, niin ei kuitenkaan käynyt. Vajosin johonkin kummaan ”omaan maailmaan” juuri ennen sairaalaan lähtöä eikä se hävinnyt kuin vasta synnytyksen jälkeen kun kivut katosivat. Puuduksia olisi pitänyt laittaa heti kun pääsin laitokselle koska avautumista oli tapahtunut jo aika reippaasti (6cm) Ensireaktio oli vain mölinä EI PIIKKEJÄ 😀 Kuuma suihku auttoi eniten ja se että oli supistuksen aikaan mahdollisimman rentona. Ulinat ja mölinät tulivat sitten itsestään kun hyvää asentoa ammeessa ei tahtonut löytyä. Pääsin ammeeseen laitoksella kun kieltäydyin puudutteista ja amme sattui olemaan vapaana. Muuten olisin varmaan painellut kuumaan suihkuun. Kamalin vaihe oli ponnistaminen koska tuntui että mitään ei tapahdu ja voimat olivat jo ihan poissa. Lisäksi supistukset alkoivat hiipua ponnistusvaiheessa. Ilokaasua kokeilin mutta en ainakaan muista että siitä olisi ollut mitään apua. Suurin yllätys oli synnytyspöhnä johon vajosin, sen vuoksi muistikuvat synnytyksestä ovat aika pumpulisen ja hataran oloisia. Saa nähdä kuinka käy kakkoskierroksella, vielä olisi 6vkoa jäljellä laskettuun.
Kylmäkaulin! Sellainen on jokaisessa suomalaisessa synnytyssairaalassa. Suosittelen lämpimästi. Mies hanikoihin kaulimaan selkää ja hyvä musiikki soimaan taustalle.
Tens-laitetta tuli itse kokeiltua synnyttäessä ja suosittelen! Mulla kävi vaan huono tsägä kun ainoassa vapaassa laitteessa oli ”vähän” pikkuvikaa ts. ikinä ei tiennyt millä voimakkuudella mihinkin lätkään tulee virtaa. No saihan siitä huumoria revittyä 😀
Moi, hiukan aihetta sivuten: Saisiko sinulta kysellä kirja suosituksia synnytystä ajatellen? 🙂
Jos koskaan tulee meille toinen synnytys ajankohtaiseksi, haluan kyllä ehdottomasti hypnosynnytyskurssille sitä ennen! Viimeksi luin aiheesta itse ja kuuntelin rentoutus-CD:tä ennen nukkumaanmenoa, mutta kurssin käyneet äitikaverit suosittelivat sitä lämpimästi. Samaa ideaa kuin noissa edellämainituissa rentoutusharjoituksissa ja ”omaan maailmaan uppoamisessa”, mutta jalostuneemmassa muodossa.
Kannattaa kuitenkin pitää mieli avoinna myös lääkkeelliselle kivunlievitykselle. Se on joskus ihan paikallaan, riippuu siitä miten synnytys menee. Meillä esikoisen synnytyksessä oli epiduraali koska synnytys kesti pitkälti yli vuorokauden. Pallo, hieronta, akupainanta, liikkuminen jne. auttoivat kipuun mutta eivät väsymykseen, ja otin epiduraalin 23 tunnin jälkeen. Siinä pitää puoli tuntia maata paikoillaan mutta se oli tervetullutta oman väsymyksen takia. Kun vauva syntyi, olimme molemmat, sekä vauva ja äiti, todella virkeitä ja hyvävointisia. Pieni pettymys kuitenkin jäi kun ”piti” ottaa lääkkeet, vaikka muuten kaikki meni tosi hienosti.
Toisen lapsen halusin synnyttää ilman lääkkeitä. Pärjäsin pitkään tens-laitteella (loistava!) ja jumppapallolla sekä runsaalla liikkumisella, lämpö ja kosketus taas tuntuivat ikäviltä. Lopussa kipu meni äkkiä täysin yli sietokyvyn, en pystynyt kunnolla puhumaan enkä liikkumaan kivulta ja pelko oli kammottavaa. Bebesin sivuilla mainitaan kyllä siirtymävaiheen pelko, mutta ei järkyttävää kuolemanpelkoa, joka ei todellakaan loppunut 20 minuutin kuluttua… Tosi passiivisena piti maata sängyssä kun vauva ei kestänyt pystyssä olemista enkä tosiaan pystynyt kivulta liikkumaan enkä pyytämään apua. 20 tunnin synnytyksen jälkeen syntyi yli 4,5 kg vauva, joka oli vaisu ja joutui suoraan lastenosastolle. Itselle jäi kova pelko siitä järkyttävästä kivusta ja pelosta ja siitä, että en pystynyt kivulta puhumaan kunnolla. On aika yksinäistä makoilla reilut puoli tuntia kovissa kivuissa ihan kauhuissaan. Tämä oli sellainen synnytys jossa lääkkeellinen kivunlievitys olisi todella ollut tarpeen. Pitkä kesto ja vauvan iso koko tosin varmaan vaikuttivat asiaan, mutta niitähän ei voi etukäteen tietää eikä itse päättää. Vieläkin usein itkettää ajatella sitä kipua ja pelkoa. Lääkkeettömyydessä on etunsa mutta eivät ne ole äidin traumatisoitumisen arvoisia etenkään vauvan kannalta.
Toivottavasti sinä saat tälläkin kerralla hyvin etenevän synnytyksen ja hyvän synnytyskokemuksen. 🙂
Esikoisen aikana luin kaikki aihepiirin kirjat, joita kirjastosta vain löysin. Nuo tekstissä mainitsemani ovat sellaisia, joita suosittelen.
Äh, kiitos, olimpa tyhmä, olin lukevani tekstin mutten rekisteroinyt kirjoitusta kirjoista. 😀
Hei Hanne!
Synnytin toisen lapseni suunnitellusti kotona, joten luomuna tietysti mentiin 🙂
Synnytyslaulu ja hengitys auttoivat tehokkaasti supistuksien aikaan. Aaa:n ”laulaminen” oli yllättävän tehokasta ja se tuli kuin luonnostaan supistuksien tullessa.
Vesi oli minulle todella tärkeä elementti. Synnytyksen alkuvaiheessa olin pitkään kuumassa suihkussa, joka oli aivan ihanaa. Istuin pitkään suihkun lattialla ja vaan hengittelin ja lauloin supistuksien läpi. Toimi hyvin. Myöhemmin siirryin altaaseen (johon pieni myös syntyi), joka oli aivan mahtavaa. Vedessä supistukset oli helpompi ottaa vastaan ja vedessä liikkuminen oli sujuvampaa. Toivottavasti saat kokea veden jossain muodossa synnytyksessäsi!
Toinen tärkeä oli liikkuminen, omin jaloin sekä jumppapallon avulla. Kävelin ja liikuin ympäri asuntoa, istuen olo oli hankala.
Eli in a nutshell; vesi, ääni + hengitys sekä liike olivat minulle toimivat. Synnytys eteni nopeasti ja oli kestoltaan 4 h, joten noilla pärjäsin aivan mainiosti.
Upeaa ja voimaannuttavaa synnytystä sinulle! Ihanaa kuinka valmistautunut olet <3
Itse olen synnyttänyt molemmat lapset luomusti, ensimmäinen synnytys oli pitkä kuin nälkävuosi ja toinen sitten reippaasti lyhyempi, muttei mikään syöksysynnytys sekään. Itselle ehdottomasti paras apu oli pilates-tyyppisestä hengityksestä, sen avulla ”surffasin” supistusaalloilla ja kohdistin uloshengityksen aina supistuksen huippuun. Toinen tärkeä apu oli lantion keinuttelu ja etukenot asennot supistusten aikana. Myös ponnistaessa olin etukenossa, polviseisonnassa.
Jos vielä synnyttäisin, ottaisin avuksi lisäksi TENSin, guasha-kamman ja luomusynnytykseen kannustavan doulan.
Jos englanti sujuu, suosittelen ehdottomasti lukemaan Ina May's Guide to Childbirth, jossa on myös ihania, voimaannuttavia synnytyskertomuksia. Kirja todella saa vakuuttuneeksi siitä, että luonnollinen fysiologinen synnytys on paitsi mahdollinen, myös erinomainen vaihtoehto ja henkisesti voimaannuttava kokemus.