Punainen mummopyörä ja minä olemme kulkeneet yhdessä lähes koko aikuisikäni, siitä lähtien kun löysin sen nokkosten peittämänä mieheni vanhempien mökiltä, liiterin takaa. Sille on tehty pientä remppaa yhteisien vuosiemme aikana, mutta nyt oli aika laittaa kiituri kunnolla kuntoon ja tehdä siitä samalla nykyelämäntilanteeseeni sopiva polkupyörä.
Laatikkopyörämme nimittäin löysi uudet omistajat Tampereelta, jossa oltiin valmiina ottamaan vastaan sähköttömän fillarin tarjoama perslihashaaste. Surku tuli etenkin pyörää rakastaneen lapsen puolesta, vaikka itse en ole laatikkoa kyennyt nyt raskauden aikana ajamaan lainkaan. Uuden ja ehdottomasti sähköavusteisen laatikkopyörän hankinta on mielessä, mutta siirrämme sen pohdintaa ainakin ensi kevääseen.
Haasteen rämisevän mummopyörän ehostamisesta turvalliseksi perhepyöräksi otti vastaan maaliskuussa Helsingin Lauttasaareen avattu Papa’s Bike. Se on kaupunki- ja perhepyöräilyyn erikoistunut pikkuinen pyöräliike, jonka tuotevalikoima ja meininki iskee muhun. Perheyrityksen toiminnassa on Papan lisäksi mukana muun muassa hänen neljä pyöräilyä intohimoisesti harrastavaa tytärtään. Ja kolmaskin sukupolvi on hyvin menossa mukana, siellä suvun taaperoikäinen ruuvasi hänkin tärkeänä mutteria molemmilla kerroilla liikkeessä käydessämme.
Papa’s Biken valikoimissa on paljon perhepyöräilyä helpottavia välineitä, jotka muistan niiltä ajoilta, kun asuin Hollannissa. Esimerkiksi pyörän eteen asennettava istuin, eli syli-istuin, on kiinnostanut. Sillä kun voi kuljettaa jo juuri istumaan oppinutta lasta aina siihen asti, kun naperolla on painoa 15 kiloa. Koeajolla juuri ja juuri istuimeen vielä mahtunut Minime hälvensi pelkoni siitä, että lapsi ei tykkää olla etummaisena, ikään kuin puskurissa kiinni. Jos Minimeltä kysyttäisiin, hän olisi leveän hymyn perusteella valinnut tämän tavan kulkemiseen mieleisimmäksi. Hänelle sitä on enää turha hankkia, mutta ehkä sitten aikanaan vauvalle.
Nyt me valittiin lapselle taakse asennettava maxi-istuin hollantilaiselta Yeppiltä. Mä olen jostain syystä arastellut lapsen kuljettamista takana, sillä ratkaisu on tuntunut kiikkerältä. Olemme kuitenkin päässeet vanhempieni luona kruisailemaan sisaruksieni vanhalla istuimella, ja sekä minä että lapsi olemme nauttineet. Yeppin tukeva istuin kiinnitetään pyörään asennettavaan adapteriin. Sekä mieheni pyörässä että mummiskassani on nyt adapteri, joten istuinta voi vaihdella kätevästi niiden välillä. Todella iso ja olennainen plussa moniin muihin istuimiin verrattuna!
Isompien lapsien kuljettamiseen Papa’s Biken valikoimasta löytyy muun muassa junior-istuin, joka on parempi vaihtoehto kuin pelkällä tarakalla kuljettaminen. Siinä on pehmuste, pieni selkänoja sekä jalkatapit. Näitä on saatavana myös tuplina, jolloin kyytiin mahtuu kaksi isompaan lasta. Toinen junior-vaihtoehto on pyörän vaakaputkeen kiinnitettävä satulaistuin, jossa on siinäkin paikkansa lapsen jaloille.
Kauppakassien kuljettamiseen Papa’s Biken valikoimissa on värikkäitä satulalaukkuja, isoja koreja sekä runkokiinnitteisiä etutelineitä. Hankimme miehen kanssa luultavasi molempien fillareihin etutelineet, sillä lapsen ollessa istuimessa, ei reppua voi pitää selässä. Oman pienen pyöräkorini kanssa tila on tullut vastaan, jos mukana on perustarpeiston lisäksi esimerkiksi uimakamat.
Pyöriä Papa myy sillä ajatuksella, että niillä on joku kytkös Suomeen. Valikoimissa onkin esimerkiksi Pelagoa, Helkamaa ja Jopoa. Ja miten staileja pyöriä Suomessa tehdään ja suunnitellaan! Mies osti Papalta itselleen uuden Avainlippu-merkityn Helkama kaupunkipyörän.
Myöhemmin myyntiin on tulossa myös Hollantilaisia pyöriä, kuten mahdollisesti kuvissakin näkyvää pitkäperäistä perhejuhtaa. Hollantilaiset fillarit sopivat perhepyöräilyyn, sillä ne ovat kookkaita, ja esimerkiksi kahden lapsen kuljettaminen niillä on varmasti kätevää. Mulla oli itselläni Hollannissa perinteinen musta katujyrä, jolla oli mahtava ajaa. Yritin saada fillaria mukaani palatessani Suomeen, mutta se oli palasiksi laitettunakin niin kookas, että postin tai vastaavan kuljetusjärjestelyn sijaan olisin kuulemma joutunut vuokraamaan sille oman laivakontin. Enpä sitten jaksanut selvittää asiaa lisää, mutta tarina kertonee, että hollantilaiset pyörät ovat kookkaita kavereita.
No mitä sille mun mummopyörälle sitten lopulta tehtiin, lastenistuimen asentamisen lisäksi? Sen käyrät vanteet suoristettiin ja sisä- sekä ulkokumit vaihdettiin uusiin. Samaten keskiölaakerit vaihdettiin uusiin, ja ohjainlaakerit puhdistettiin sekä rasvattiin. Rikkinäisen lokasuojan ja tavaratelineen tilalle Papa oli käynyt hakemassa Kierrätyskeskuksesta samaa aikakautta edustavat. Uusi seisontatukikin oli pitänyt vaihtaa, samaten kuin ketjut. Huh. Sanottaisiinko siis, että pyörä on melkoisesti perheturvallisempi ajaa nyt kunnon remontin jälkeen.
Mummopyörästä kuoriutunut perhepyörä on ollut mulla nyt käytössä pari päivää, ja poljettuja kilometrejä on kertynyt yli 50. Kumpulan maauimalaan pulikoimaan, Sörnäisiin falafelille, Lauttasaareen jätskille, Mustikkamaalle iltauinnille, toiselle puolelle kylää kaveria moikkaamaan, Viikin hiekkateitä kaahailemaan. Mikä vapaus (ja rusketusrajat)! Onnistuneen pyöräilypäivän tunnistaa siitä, että hampaiden väleihin on juuttunut ainakin pari pikku ötökkää. Suuta kun ei pysty hymyltään pitämään kiinni kesäisiä katuja viilettäessään.
Hei jee! Mä oon haaveillut tuollaisesta etuistuimesta lapselle niin kauan, kun sellaisen oon jossain ulkomailla nähnyt. Mainiota tietää, että nyt niitä saa täältäkin! Oliko sillä raskasta ajaa ja pitää tankoa suorassa?
Hollantilaiset pyörät on kyllä mahtavia! Itse asun amsterdamiss ja täällä näkee vaikka minkälaista viritelmää. Edessä yksi, takana yksi tai kaksi. Kolme lasta laatikossa ja yksi rintarepussa 😀 suomessa menoa vähän häiritsee mäet, täällä kun on niin tasaista.
Etuistuimen kanssa tarvii tosin olla ns.mummo pyörä, urheilumallisiin pyöriin on vaikea etuistuinta mahduttaa..
Mä en sitä testannut, sillä pötsikin vie jo tilaa tuosta edestä 😀 Mutta mies sillä kurvaili. Pitkäkoipisena polkemisasentoa joutui muuttamaan leveämmäksi, mutta muuten oli yllättynyt, miten mukava fillaria oli ajaa etuistuimen kanssa. Istuin toimii varmasti sitä paremmin, mitä isompi runko pyörässä on.
Joo siellä tosiaan lapsia on yhden pyörän kyytissä välillä yhtä paljon kuin Aasiassa mopon päällä 😀 Ja joo, ne tasaiset maastot ovat siellä ihanteellisia fillaroinnille. Siellä meidän sähkötön laatikkopyörämmekin olisi varmasti pelittänyt. Sain muuten tänään testata ystävien ostamaa Babboen uusinta Curve-mallista laatikkoa sähköillä. Kyydissä istui kaksi lasta, ja niin minä poljin kevyesti menemään mäkisessä maastossa raskausmahani kanssa. Vau!
Meillä on yksi lapsi ja kaksi aikuista ja fillarointiperhe ollaan (köh, meillä on viisi fillaria ja lapsen potkupyörä). Pidemmillä reissuilla lapsi kulkee mummofillarin kyydissä pyöräistuimessaan (tietyistä syistä tätä ei saa helposti irti ja vaihdettua toiseen pyörään), lyhyemmät matkat (lähinnä päiväkotimatkat ja sen lisukkeet) vaihdellaan kevyempää istuinta isän ja äidin työmatkafillareiden välillä (ah, tää on niin kätevää). Yhden lapsen kanssa on kyllä niin helppoa liikkua fillarilla 🙂 Niin joo ja tosiaan lapsi potkuttelee jo sujuvasti omallaan, mutta rakastaa myös olla aikuisten pyörien kyydissä. Harmi vaan Suomen talvea, lapsen kanssa en uskalla sompailla enää loska- ja pakkaskeleillä (meidän pyöräkausi kestää siis talvesta riippuen 6-8kk). Tavaroiden kuljetukseen etulava olisi kyllä kätevä, nyt meillä on mummopyörässä kori, mikä on ok ja työmatkafillareissa ajoasento on niin etukeno, että reppu mahtuu selkään ilman että tulee lapsen naamaan. Niin joo ja ruokaostoksilla toki käydään lapsen kanssa, viikon ostokset saadaan kuljetettua jos matkassa ollaan kahdella fillarilla, yksin saan tuotua vain etukorin ja repullinen, millä pärjätään muutama päivä. Joo ja tosiaan kyllä länsi-helsingissä fillari on ihan varteenotettava kulkuväline lapsiperheelle.
Aijuu ja kiitokset informatiivisesta jutusta. On kiva tietää että isomman lapsen kuljetukseen fillarilla on vaihtoehtoja. Täälläpäin kun ei välttämättä ihan pientä viitsi päästää fillarilla ajamaan ”yksin” (siis niin että vanhemmat ovat vieressä).
Ei muuta kuin että noi soittokellot on ehkä maailman hienoimpia!:D
Mullakin on kuopukselle pyöränistuin äidin vanhassa pyörässä (kai sitäkin vois siis tituulerata mummopyöräksi?) ja esikoinen kulkee omalla pyörällä jo hyvin – mutta eka yhteinen pyöräilykerta vielä odottaa….
– Suvi K. / hymyhiekkaa.blogspot.fi
Lyhyt fillarointikausi on tosiaan hanurista. Etenkin kun itselläni se pääsi alkamaan kunnolla vasta nyt! Miten vapauttavaa ja kätevää on kulkea pyörillä. Muuten kävelyä tulee päivässä välillä ihan valtavasti, mikä on tietty hyvä sekin, mutta lapsi ei ilman kärryjä niitä kilometrejä jaksa tarpoa.
Ja ole hyvä. Mä olen innoisani, että nyt näitä isomman lapsen kuljetukseen tarkoitettuja apuvälineitä saa näppärästi Helsingistäkin.
No eiks oo! Mulla on Hollannista muinoin ostettu ”I love my bike” -soittokello, mutta kai silti viereen voi hankkia vaikka yksisarvinen-töötin :DDD
Toivottavasti pääsette yhteiselle pyöräilykerralle pian kaikki kolme!
Kiitos hyvästä jutusta! Oli paljon infoa eri vaihtoehdoista! Jotenkin olen luullut, ettei Suomessa ole myynnissä muita kuin perus hamaxeja ja that's it…mutta nytpä olen viisaampi sinun ansiosta 🙂
Mukava kuulla, että jutusta oli hyötyä!
Kiitos mukavasta jutusta lastenistuimista pyörään! Kiinnostaisi kuulla, miten pitkään selvisitte Yepp:n maxi-istuimella? Minkähän kokoinen (pituus) lapsi vielä mahtuu istuimeen? Itsellä istuimen hankinta edessä ja mietityttää, olisiko tällainen parempi ratkaisu kuin perus Hamax. Ja toinen juttu, kuinka helposti tuo solki aukeaa? Toisissa istuimissa on niin jämäkät turvavyönlukot, ettei meinaa sormivoimat riittää avaamaan.
Kiva, että tästä oli iloa ja apua 🙂 Vastauksia näihin kysymyksiin saat varmemmin esimerkiksi tuolta Papa's Bikesta, mutta sanoisin, että istuimeen mahtuu vielä noin 110 senttinen lapsi. Eli pidempään sillä pärjää kuin perus-Hamaxilla, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Meillä tosin toisen lapsen syntyessä istuin on jäänyt vähäiselle käytölle, sillä yleensä olen liikkeellä molempien lasten kanssa, ja silloin he kulkevat näppärämmin mukana laatikkopyörässä. Siksi en nyt ihan varmasti muista, miten tuo solki aukeaa, mutta en kyllä myöskään muista sen kanssa olleen mitään ongelmia 🙂