Hälsingar från Jakobstad! Pakkauduimme tänään lapsen ja siskon kanssa autoon ja ajoimme ikkunat reteästi avoinna Pietarsaareen. Hiukset hulmusivat, hiki virtasi, radio haki rätisten taajuutta ja ilmassa oli lapsuusaikojen automatkojen tunnelmaa. 

Jeppis, kuten paikalliset kotikaupunkiaan kuulemma kutsuvat, oli koko kolmikolle uusi tuttavuus. Sivistimme itseämme netissä ennen retkeä ja opimme muun muassa, että Pietarsaaressa on vanha satama, Suomen suurin yhtenäinen puutalokaupunginosa ja viikonloppuisin keskustan kadut täyttävä kortteliralli, johon etenkin maalaiskuntien nuoret kokoontuvat menopeleineen. Vähän kuin siis Pohjanmaan oma Hanko – paskaralleineen ehdalla pohjalaistwistillä. Kyllä!

Kaupunki oli helteisenä heinäkuun lauantaina kuitenkin hiljainen. Monet paikat olivat kesälomilla, ja paikallisetkin taisivat olla lomatunnelmoimassa jossakin muualla tai valmistautumassa ensi viikolla alkavaan kesätapahtumaan, Jaakon päiviin. Kävelimme autioita puutalokorttelikatuja, ja ainut ääni oli taivaanrannassa mustana mylvivän ukkosen jyrinä.

Itselläni on oppimista siinä, että joskus lorvailu ilman mitään sen järkevämpää tekemistä on hyvästä. Kun päivän ainoat merkittävät tapahtumat ovat Koulupuiston lammikossa uiskentelevien karppien pällistely sekä jäätelöt raatihuoneen edustalla, helteinen lomalauantai lienee ollut onnistunut.