Loppuviikkoa kohdin alkaa kuitenkin helpottaa. Onneksi! Lepo auttaa palautumaan, ja myös hankkimani tukivyö tuntuu jeesivän (mistä lisää myöhemmin). Hyvä, sillä viikon liikuntatauko on saanut olon nuhjuiseksi. Eikä olotilaa helpota vatsa, joka ei edelleenkään toimi kunnolla.

Ääreisverenkierto tuntuu hankaloituneen. Raajat puutuvat helposti, ja välillä jalkoja ja käsiä pitää pyöritellä, etteivät ne mene tunnottomaksi. Jos nousen liian nopeasti ylös, huippaa. Verenpaineet saattavat olla matalalla. Naputankin vimmoissani Googleen kysymyksen siitä, koska viimeinen raskauskolmannes alkaa, sillä nyt ei enää tunnu niin auvoiselta keskiraskaudelta. Noh, toisella kolmanneksella mennään vielä muutamien viikkojen ajan.

Jos ei pieniä ja rasittavia fyysisiä oireita tai urheilutauosta aiheutunutta turhautumista lasketa, viikko on leppoinen. Nuorempi siskoni yökyläilee meillä koko viikon, ja teenkin vain ihan pakolliset työt. Mieli valahtaa lomamoodiin, eikä ajatus töistä enää houkuttele. Haluaisin keksittyä vain näpertelemään vauvajuttuja ja nauttimaan kesästä.

Vauvan liikkeet tuntuvat tällä viikolla selkeänä päivittäin. Aikaisemmin olen välillä ollut huolestunut, kun en illalla ihan varmasti muista tunteneeni lapsen liikkeitä. Luultavasti liikkeissä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään radikaalia, vaan nyt niitä on vain ollut aikaa keskittyä kuulostelemaan. Molemmissa raskauksissa istukka on ollut kohdun etuosassa, mikä vaimentaa monottamista. Esikoisen liikkeet olivat kuitenkin teräviä, kun tämä nykyinen kaveri liikuskelee selvästi smoothimmin. Nyt vauvan pulikointi kohdussa tuntuu selkeästi jo vatsan ulkopuolellekin.

Ehdin kuitenkin paniikissa hankkia kaverilta lainaan kotidoplerin, jolla voin tarkistaa vauvan sydänäänet. Noh, onhan sitä jumputusta kiva silloin tällöin kuunnella ihan vain fiilistelymielessä.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.