Yhteistyössä Mommy & Me ja Suomen Blogimedia

Raskaus laittaa naisen kropan melkoiselle koetukselle. Kun gramma grammalta kasvava kahvakuula tekee itselleen kohdussa tilaa, naisen kroppa antaa hämmästyttävällä purkkamaisuudella vatsamatkustajan suorittaa yksiönsä laajennustöitä. Keho naksuu ja paukkuu, ja lähes jokaiselle odottajalle ilmestyy jotain kramppia tai kolotusta pitkän yksiöremontin aikana.

Mä olen tällä toisella kierroksella säästynyt vielä melkoisen vähällä. Ja koska tahdon välttyä suuremmilta korjausremonteilta jatkossakin, otin kiitollisena vastaan mahdollisuuden kokeilla raskausajan osteopatiaa. Sen ajatuksena on hoitaa ja estää kropan nivelten ja pehmytkudosten kipu- ja häiriötiloja. Eli mitään vaivaa ei tarvitse välttämättä olla hoitoon hakeutuakseen, vaan osteopatialla pyritään siihen, että vaivoja ei ilmaannukaan.

Oma hoitojaksoni aloitettiin keskustelulla, jossa puhuttiin ensimmäisestä raskaudesta, vauvavuodesta ja nykyisestä voinnista. Osteopatiaa Mommy & Me:ssä oppilastyönä tekevä Marjo-Riitta selitti myös epäileväiselle odottajalle, mistä oikein on kyse. Hänen tarkoituksenaan on siis kosketuksin ja hierontaa muistuttavin liikkein keskustella kehoni kanssa, löytää sen mahdolliset kipeät kohdat ja ohjata sitä paranemaan. Kuulostaako liian hipiltä? Hoitokeino on kuitenkin etenkin Englannissa ja Yhdysvalloissa suosittua ja sitä harjoitetaan länsimaisen lääketieteen oppien kanssa sulassa sovussa.

Ennen varsinaiseen hoitoon siirtymistä Marjo-Riitta tsekkaa vielä ryhtini. Tulee fiilis kuin olisi ala-asteen terveydenhoitajan tarkistuksessa, jossa ryhtini on muistaakseni viimeksi tarkastettu. Vaikka kroppa on kokenut mullistuksia ala-asteen jälkeen, yhä edelleen ryhtini on hyvä. Onneksi tarkastukseen ei kuulunut työasennon ryhdin tarkkailu, köh.

Hoitopöydällä pötkötellessäni Marjo-Riitta käy läpi kevyesti pyöritellen, vedelleen ja hieroen koko kehoni. Ylävatsaani käsitellessään vauva ottaa spurtteja kohdun päästä päähän niin että vatsassa muljahtelee. Oikeaan jalkaani päästyään Marjo-Riitta kysäisee, onko nilkkani äksytellyt viime aikoina. No eipä juurikaan ole, siksi en siitä muistanut mainitakaan! Mursin nilkkani muutamia vuosia sitten, ja viime raskauden loppuvaiheessa se viheliäinen kyllä muistutti olemassaolostaan. Se säti, paisui limpuksi ja oli mustelmainen. Eikä suotta. En koskaan ehtinyt käydä lopputarkastuksessa ja kuvauttamassa paranemassa olevaa jalkaani, kun tulin raskaaksi. Mun piti kyllä hoitaa asia kuntoon ennen toista raskautta, mutta kun jalka toimi, se unohtui ja jäi.

Nyt Marjo-Riitta painelee jalkaa ja alan valua kohti tiedottomuutta. Kun hän pääsee juoksusta kivistäviin hartioihini, nukahdan. Hoidon jälkeen olo on epätodellinen ja uninen, vaikka en mielestäni ollut hoitoon mennessäni erityisen väsynyt. En pysty tekemään töitä, sillä tuntuu kuin olisin osteopatiapäissäni. Seuraavalla hoitokerralla pitää muistaa varmistaa, että miehellä on ilta vapaana, etten joudu hoidosta sekaisena olla lapsesta yksin vastuussa.

Seuraava hoitokertaa varten mulle onkin jo ilmaantunut muutamia vaivoja ihmeteltäväksi. On ummetusta, lantionpohjan lihasten särkyä ja se pirun nilkka on alkanut kerätä ympärilleen turvotusta. Näiden omien raskausvaivojeni lisäksi raskausajan osteopatialla voidaan hoitaa muun muassa närästystä, liitoskipuja, korkeaa verenpainetta, selkäsärkyä, huimausta, jalkakramppeja ja peräpukamia. Älkää kysykö, mitä kohtaa kehosta hierotaan, kun jälkimmäistä vaivaa hoidetaan. Osteopatiassa pyritään myös varmistamaan lantion luiden vapaa liikkuvuus synnytyksessä. Monet ovat saaneet siitä myös apua, kun vauva on pitänyt saada kääntymään kohdussa oikeaan asentoon synnytystä varten.

Ehkä omista vähäisistä raskausvaivoistani johtuen mua kiinnostaa eniten synnytyksen jälkeinen osteopatia, joka kohdistuu siis sekä mutsiin että vauvaan. Silloin osteopatian tarkoituksena on auttaa synnytyksen kokeneita kehoja toipumaan ennalleen. Kuulemma esimerkiksi Saksassa synnytyssairaalasta ei pääse kotiutumaan ennen kuin sekä lääkäri että osteopaatti ovat tutkineet äidin ja vauvan olevan kunnossa.

Voi kun olisin kuullut tästä viime raskauden aikana! Omaan kehoonkin jäi kaikenlaista natinaa, mutta eniten harmittaa poloisen lapsen takia. Osteopatiassa puhutaan, että lapsen kehoon voi jäädä syntymätraumoja, jotka synnytyksen aikana vauvaan kohdistunut voima ja paine voivat aiheuttaa. Nämä traumat ovat yleisimpiä, jos synnytys on pitkä, sen nopeutukseen on käytetty oksitosiinitippaa tai jos homma päättyy imukuppisynnytykseen. Meidän kohdalla mentiin vauhdilla, mutta lopulta tarvittiin kuitenkin imukuppia. Chek.

Syntymätraumat voivat myös ilmetä lapsen selittämättömänä itkuisuutena, chek, ja kehon voimakkaana taivuttamisena taakse itkun aikana, mihin saattaa olla syynä rankaan kohdistuva paine. Chek. Me käytiin esikoisen vauvavuoden aikana hoidattamassa pelkiksi vatsavaivoiksi tulkitsemiamme vaivoja lopulta vyöhyketerapiassa hyvin tuloksin, mutta voi kun olisimme silloin tajunneet tukeutua hippihoitoihin jo aikaisemmin. Ehkä vaivoista olisi päästy nopeammin ja kivuttomammin. Tai ehkä ei. Mutta jokainen vanhempi, jolla on kokemusta siitä, kun lapsi todella itkee, tietää kyllä, että silloin on valmis hakemaan apua vaikka poppamieheltä.

Niinpä sekä minä että vauva menemme salettiin synnytyksen jälkeiseen osteopatiakatsastukseen. Ja viilamme mahdollisia vikoja, kunnes katsastus menee puhtaasti läpi.

Jaa