Terveisiä täältä Itä-Helsingistä! Helatorstain sadepäiväkoomailu sisätiloissa riitti koko perheelle iltapäivään mennessä, ja lähdimme tihkusateiselle fillariretkelle lähimetsäämme. Saniaiset työnsivät rehvakkaasti pisaraisia lehtiään maasta, satakielet lauloivat konserttiaan ja märkä hiekka rapisi renkaiden alla.
Kun polkee merenrantaan ja kaartaa siitä hiekkatietä kohti Viikkiä, saapuu pian pelloille, joissa lehmät laiduntavat. Lapsi ja mies ovat käyneet morjenstamassa lehmiä monta kertaa tälle kesälle, mutta minä kävin ihastelemassa pitkäripsisiä kaunokaisia ensi kerran sitten viime syksyn. Lehmät söivät voikukanlehtiä sekä pajunoksia ja kuolasivat miehen takinhihat märiksi.
Lapsi taas kasteli lahkeensa märiksi juostessaan rallia tielle muodostuneissa vesilammikoissa. Ihan vähän kastuin myös minä samoissa touhuissa. No kesä kuivaa sen, minkä kastelee, sanotaan.
Lopulta pysähdyimme villinään kasvavalle pellonpientareelle poimimaan korin täyteen nokkosia. Nokkosmetsällä käynti jäi ihan kauden alussa, mutta nyt keräilimme vain tuoreimmat lehdet päältä. Iltapalaksi paistoimme läjän nokkoslettuja.
Aika huisia, että Itä-Helsingistä löytyy tällaisia maisemia 🙂 Vuosaaressa aikoaj sitten asuessani kävin joskus vaklaamassa Äkkijyrkän lehmiä, mutta ei sielläkään näin böndeä ollut.
Meiltä on edelleen lehmät katsastamatta. Onneksi laidunkausi on vasta alussa.
Täytyyhän ne tsekata, kun Turun-junassa saimme vahvan suosituksen ”isin kanssa lehmiä”! ;D
Joo, mä r a k a s t a n meidän kotihuudeja. Lähes ulko-ovelta lähtevät niin metrokiskot pääkaupungin keskustaan kuin metsäpolut tällaisiin maisemiin.
Hahaa, se olet sinä! Oli kiva turista junassa. Lapsi olisi kovasti halunnut, että oltaisiin jatkettu matkaa yhdessä kaikki neljä myös Turussa 😀 Ja lapsi tosiaan kertoo innoissaan lehmistä tutuille ja tuntemattomille, kannattaa siis käydä ihmettelemässä teidänkin 🙂
Hahaa, jep!
Oli kyllä mukavaa. Meidän hitaasti lämpiävä ehti ehkä tajuta, että olis kivaa seuraa ja kyseli ratasmatkan ajan kanssa Minimen perään. 😀
Kävin äsken juoksemassa ja moikkaamassa lehmiä. Viikin some-lehmät.
Nokkoset on tosi ihania, mutta itsekin innokkaana nokkoskerääjänä törmäsin vasta tänä keväänä tietoon, että nokkosia pitäisi kerätä mieluiten aurinkoisella säällä. Wonder why, mutta tiedoksi siis 🙂
No jospa törmätään täällä Hertsikassa sitten, niin ehtii kukin lämmitä omaan tahtiinsa 🙂
Some-lehmät todellakin 😀
3 perättäistä aurinkoista päivää vähentää nitraattipitoisuutta mutta tuskinpa siitä haittaa on jos ei joka päivä nokkosia syö.
Enpäs ole moista koskaan kuullut. Mä kun fiilistelin, että käteävästi sade on jo huuhdellut enimmät pölyt lehdiltä. Mä en pikaisesti googlettamalla löytänyt kuin saman suosituksen olla keräämättä sateella, mutta mitään syytä tälle ei annettu. Hmm.
Toka anonyymi ehtikin ensin. Mietinkin, että nokkosissa kiellot ja suositukset eivät voi liittyä kuin nitraattipitoisuuteen, mutta en käsittänyt, miten se ja sade liittyvät toisiinsa.
Mä olen lukenut viimeisen vuoden aikana erityisesti kahden lapsen perheiden blogeja, harvaan olen kommentoinut mutta muutamiin kyllä.
Nyt sitten tuli niin isoja ajatuksia mieleen että haluaisin ne tännekin laittaa. Löysin blogisi joskus 1.5-2 vuotta sitten ja muistan kuinka luin syyspimeillä esikoisesi odotusajasta ja kaikesta epävarmuudesta pitkiä postauksia. Se epävarmuus suorastaan tarttui lukijaan vaikka teksti kivaa olikin! Sitten blogin seuraaminen jäi tosi vähälle ja nyt hiljattain taas löysin tänne. Toden totta, raskausajoistasi on aivan kuin yö ja päivä-versiot, ensimmäinen paljon varovaisemmilla fiiliksillä ja nyt täysin nauttien.
Kaikki ne blogit (paria lukuunottamatta) joissa mä olen vieraillut on olleet siinä mielessä samanlaisia että äidit on kertoneet olevansa pojan odotuksessa hyvin energisiä. Kai niihin teksteihin voi viitatakin kun tekstit on vapaasti kirjoitettu? – Eli vasta Kideblogeissa Äitiyshousuissa muisteltiin esikoispojan helppoa raskautta vs. vähän ”tukalampaa/väsynyttä” pikkusiskonodotusta nyt keväällä, Kaksplussan Sydämen asialla -blogissa oli vasta hyvä kertomus samasta (epävarma esikoisen odotus 19v, ylpeydellä kannettu masu pojan odotuksessa myöhemmin), kollegasi valeäiti on kertonut kuinka epävarmoista fiiliksistä ensimmäinen odotus alkoi tokaan verrattuna, ja näiden blogikommenttien ohessa reaalimaailmassa juuri tänä keväänä muutama facebook-ystävä on nimittänyt poikaodotuksiaan ”energisiksi” ja tyttöodotuksiaan väsyneiksi ajanjaksoiksi. Itsellänikin tuntuu eka odotus olleen energisempi kuin toinen (1. poika, 2 tyttö), joskaan ei yhtä selvästi kuin monella muulla, mutta kuitenkin!
Mä sitten sain yhtenä päivänä sellaisen ajatuksen päähäni, että jos tuo on oikeastikin yleistä, niin voisiko siitä johtua jopa sellainen asia kuin miksi miehiä on johtoportaissa enemmän? Voisiko ajatella että jos pojat syntyvät ns. energiseen tilanteeseen, jossa äitikin on sellaisessa ”pystyn mihin vaan” -fiiliksessä, niin se asenne siirtyy useammin sitten poikiin kuin tyttöihin? Ja taas jos äiti odottaa tyttöä ja on silloin epävarma ja väsynyt (useammin), tytöistä tulee niitä herkemmin varman päälle pelaajia? Mitä mieltä itse olet tällaisesta ”teoriasta”?
Tää mun ajatus sai jotenkin tosi isot rattaat pyörimään oman pään sisällä, ja oli samalla aika kiinnostava”noinhan se voi olla” mutta myös aika kamala! Pakko oli päästää se tännekin jotta joku voisi sitä kommentoida etten jää sitä itsekseni pohtimaan.
Joten, olisi kiva kuulla mitä ”wonder-woman”-tilassa oleva odottaja tästä ajattelee!
-Nupsu
Mä kävin kanssa nokkosmetsällä viikko sitten. Tuotoksia on nautittu jo paljonkin. Sä siis oot samaa kuppikuntaa mun kanssa joka käyttää nokkosta raskauden aikana? Mä söin ekan raskaudenkin aikana nokkosta ihan noin vaan ja nyt joku mainitsi, kun bloggailin nokkossatsia ettei sitä suositella raskaana oleville… En kylläkää löytäny mitää syytä miksei. Missään ei oikeen oltu perusteltu miksi sitä ei saisi käyttää raskauden ja imetyksen aikana ja sitten taas löytyi tsiljoona muuta missä suositeltiin tai oli käyttäjiä. Jäi vähä dummy fiilis!?
Mutta äsken meni nokkoslettuja kasa kuitenkin. Namnam.
Mielenkiintoinen ajatus! Mähän en ole blogissa kertonut – ainakaan vielä – kumpi on tulossa, joten sinänsä tämä ei välttämättä pidä omalla kohdallani paikkansa. Itselläni raskaudet ovat olleet erilaisia pitkälti siitä syystä, että esikoinen joutui olemaan se poloinen, joka syntyi lapsettomille vanhemmille. Nyt kakkoskierroksella ei tarvitse olla kaikesta niin sekaisin ja verillä. Mutta kieltämättä tämä raskaus on ollut alun pahoinvoinnin jälkeen myös fyysisesti todella paljon helpompi.
Silti mä itseasiassa luulen, että esikoiset syntyvät paljon energisempään tilanteeseen. Siitä sai esimakua jo tämän kakkoskierroksen alussa, kun pahoinvointi ja väsymys tuntuivat pahemmalta ehkä juuri siksi, että ei voinut levätä samalla tavalla kuin esikoisen aikaan. Kun oli kuitenkin se esikoinenkin siinä. Syntyessään lapsethan voivat olla samassakin perheessä tyystin erilaisia, mutta voisin silti kuvitella, että ns. helponkin vauvan kanssa vauvavuodesta voi tulla raskas, kun ei ole mahdollisuutta ottaa lepotaukoja samaan tapaan kuin esikoisen aikana.
Mutta voisihan tuossa ajatuksesssasi todellakin olla pointtia. Vaikka raskaudet voivat olla ihan mitä sattuu, enemmän mäkin olen kuullut tarinoita ”helpoista” poikaraskauksista ja ”vaikeista” tyttöraskauksista.
Oiskohan syynä nuo nitraattipitoisuudet. Ja tosiaan rautapitoisuuden takia olen mäkin taas kuullut myös suosituksia juurikin raskausajalle.
Mä vedän näissä sapuska-asioissa sellaista epävirallista linjaa, että luonnonantimia voin vetää kohtuudella, vaikka joku olisikin vältettävien listalla. Listeriaa en toki ehdoin tahdoin hanki. Mutta sitten taas vältän joitakin keinotekoisia aineita, jotka virallisten suositusten mukaan ovat ihan ok. Suositukset niin raskauden aikaiseen kuin ihan normitilanteessa noudatettavaan ruokailuun kun ovat siitä jänniä, että ne vaihtelevat eri maissa.
Kun sataa/ maa märkää nokkoset imevät maasta nitraatteja, kun taas aurinko tulee esiin niin lehdet luovuttavat niitä pois. 🙂 Siksi suositus kerätä niitä paisteen jälkeen.
Miialle kysymys (johon muutkin voivat vastata jos tietävät): Mistä olet oppinut näinkin hyödyllisen tiedon? Olisi kiva lueskella luonnonlääkintään ym. luonnosta löytyviin ravintojuttuihin liittyviä juttuja enemmänkin, mutta löytyykö tämmöiset viisaudet kasvitieteistä vai biologian opinnoista. Jos kysymys tuntuu hassulta niin itsesta tuntuu, etta tietoa on paljon, mutta selitykset jäävät usein pois.
Miia, kiitos selvennyksestä! Ja kuten anonyymikin, minäkin olisin kiinnostunut lukemaan lisää infoa näistä asioista.
Hui, nyt en osaa sanoa/muista mistä tämän tiedon olen lukenut, olen törmännyt siihen kyllä useammassakin paikassa. 🙂
Itse olen kirjastosta lainannut useamman kirjan tyyliin: vanhan kansan lääkekäsvit jne. Sieltä löytyy aiheesta useampi kirja mm. luontoäidin kotiapteekki
Nettisivuja joita tullut luettua, mm. yrttitarha.fi ja hortoilu.fi
Facebookissa ryhmä nimeltä: Villivihannes ja yrttiryhmä – siellä jaetaan vinkkejä luonnon syötävistä kasveista.
Toinen ryhmä: Kasvien salaiset voimat ja valkoista magiaa – todella paljon yrttien, mausteiden ja kasvien lääkinnällisistä vaikutuksista.
Kiitos Miia. T. Anonyymi 31. toukokuuta