Toukokuu 2014. Raskauden puoliväli on nyt ohitettu virallisesti. Vaikka itselläni on edelleen tunne, että tämäkään kaveri ei tahdo pysyä kohdussa viimeisille raskausviikoille asti, joten puoliväli on luultavammin ohitettu jo viikkoja sitten. Vatsa kasvaa natisten, ja välillä tuntuu kuin vauvan potkut tuntuisivat vatsanahan läpi kädelläkin. En tiedä, onko se mahdollista, etenkin kuin istukka on tälläkin kertaa kohdun etuseinämässä vaimentamassa monotusta.

Tällä viikolla alan syödä luumuja. Joo, just sen takia. Olen syönyt muutaman viikon ajan rautatabletteja, ja ne alkavat rauta-arvojen lisäksi vaikuttaa vatsan toimintaan. Koko ajan on epämiellyttävän ähkyinen olo. Onneksi löydän avun lähimetsästä. Suolilenkit nimittäin! Juokseminen ja luultavasti juurikin juoksuaskeleiden pomppiva liike laittavat kuonat liikkeelle ja valumaan alaspäin. Nyt vain toivon, että pystyn juoksemaan mahdollisimman pitkään, siellä kävelystä ei tähän haastavaan suolistohuoltotehtävään ole.

Käyn raskausajan osteopatiassa, josta kirjoitan myöhemmin lisää. Vaikka mitään erityisvaivoja ei olekaan, hoito väsyttää kropan totaalisesti. Nukahdan jo hoitopöydälle, vaikka en mielestäni ole mitenkään erityisen väsynyt. Hoidon jälkeen en voi tokkuraltani oikein tehdä mitään koko päivänä. Täytyy pitää huoli, että seuraavan hoitokerran jälkeen miehellä on vapaailta, jotta en ole osteopatiapäissäni yksin vastuussa lapsesta.

Huomaan kenkiä laittaessa vatsan olevan ensimmäistä kertaa vähän tiellä. Se ei ole vielä häiritsevää, mutta ero on selvä. Enää ei voi kumartua suoraan alas, vaan pitää kikkailla narut kiinni sivuliikkeellä. Huomaan vatsan tulevan vastaan myös bodypumpin askelkyykkyosiossa. En enää pysty tehdä ihan niin syvää kyykkyä, sillä etujalan reisi osuu vatsaan.

Tällä viikolla on rakenneultra. Esikoisen ennenaikaisesta syntymästä johtuen tutkimuksen suorittaa kätilön sijaan lääkäri. Kaikki on hyvin sen mukaan, mitä ultraamalla voidaan kertoa. Päätöksemme mukaisesti sanomme myös joo, kun lääkäri kysyy, tahdommeko tietää lapsen sukupuolen. Tieto laittaa isot kelat pyörimään ja tuo mielen perukoilta esiin ajatuksia, joiden en tiennyt siellä olevankaan.

Viikonloppuna matkaamme lapsen kanssa kahdestaan Turkuun. Helteinen reissu Ruissaloon on upea, ja mietin, että tällaista kahdenkeskistä loma-aikaa esikoisen kanssa pitää järjestää mahdollisuuksien mukaan myös sitten, kun vauva on syntynyt ja kasvanut tarpeeksi isoksi.

Raskausviikkopostaukset ovat nyt vihdoin ajantasalla, joten blogin rv-pommitus laantuu. Tästä lähtien julkaisen näitä postauksia kerran viikossa, toivottavasti ihan sinne raskauden loppuun saakka.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.

Jaa: