Mulla nuo pahimmat univajeajat ovat ainakin hetkeksi takanapäin, enkä toivottavasti joudu niin syvissä, tummissa ja jäätävissä vesissä enää toisen lapsen kohdalla uimaan. Tällä hetkellä kellun mukavassa keskiraskauden huumassa ja olen jopa ärsyttävän pirteä. Kävin silti juttelemassa Ylen toimittajan Eve Mannun ja bloggaaja Julia Virkkusen kanssa äitien univajeesta. Asia koskettaa toki isiäkin yhtälailla, mutta äitienpäivän kunniaksi keskityimme mutseihin.
Äitien väsymystä käsitellyt Kuriton kokous -keskusteluohjelma tuli ulos Yle radio 1:ssä lauantaina, mutta on nyt kuunneltavissa myös Areenassa.
Taidan olla onnekas, kun en unenpuutteesta tiedä mitään! 🙂 Pienokaisella(10kk) on syntymästä asti ollut säännöllinen unirytmi, eli nukahtanut yöunilleen noin klo:19 ja unta on on riittänyt ja riittää edelleen 12-13h yössä. Yhdeksän kuukauden iässä hän päätti, että ei enää rintaa huoli ja jätti samoin tein yösyömiset pois, sitä ennen hörppäsi maitoa 1-2krt/yö. Ensimmäiset elinkuukautensa hän söi melko kellontarkasti kolmen tunnin välein ja jatkoi aina uniaan heti syötyään. Häntä ei ole tarvinnut kertaakaan nukuttaa, ei yö- eikä päiväunille, vaan jää aina tyytyväisenä nukkumaan laulun ja pusujen jälkeen. Vatsakaan ei ole vaivannut, joten senkään takia ei ole tarvinnut valvoa tai kanniskella. Kun ensimmäinen ylähammas puhkesi kuukausi sitten, niin oli ensimmäisen kerran peräti kaksi levotonta yötä ja silloin kieltämättä mietin, että kuinka sellaiset vanhemmat jaksaa joiden vauvat valvottavat öisin. Pakkohan se on jaksaa, mutta on se varmasti rankkaa. Ennen lapsen syntymää varoittelin miestä siitä, että vauvoilla ei ole minkäänlaista rytmiä aluksi, on yöheräilyä, vatsavaivoja ja kanniskeluun on hyvä varautua. En kyllä itsekään voinut aluksi käsittää kuinka vauvallamme voi olla niin tarkka rytmi nukkumisen ja syömisen kanssa. Toisaalta sama rytmi hänellä oli mahassakin, enkä kertaakaan herännyt öiseen möyrimiseen. Helpolla pääsin kyllä esikoisenkin kanssa 15 vuotta sitten, eikä silloinkaan tarvinnut lapsen takia valvoa, hänellä oli ehkä hiukan vatsanpuruja, joten kanniskella piti silloin tällöin. Kokemukseni olkoon rohkaisuna kaikille vielä perheenlisäystä odottaville/toivoville, että ei se vauva-aika aina ja kaikkien kohdalla rankkaa ole ja jos hyvin käy, niin saa nukkua yönsä ihan rauhassa. 🙂
Syvä ja keskeytyksetön yöuni, sitä täällä kaivattaisiin.
Meidän tyttö täytti nyt äitienpäivänä 6kk ja edelleen imetän useita kertoja yössä. Yöunille nukahtaminen on vaikeaa, ei malttaisi millään nukahtaa, vaikka väsynyt onkin. Päiväunille kuitenkin nukahtaa kiltisti, kun laitan vaunuihin ja parvekkeelle. Olen yrittänyt pitää rytmin mahdollisimman säännöllisenä, eli tehdään asiat joka päivä samoihin aikoihin ja samassa järjestyksessä. Silti ei ainakaan vielä ole auttanut. Missäköhän vaiheessa yöunille nukahtaminen mahtaa helpottua ja yösyötöt jäävät pois…?
Muuten tyttö on ihana pakkaus. Utelias, tarkkaavainen,seurallinen,vilkas. Ryömii huoneesta toiseen ja käy tutkimassa paikkoja. 🙂 Äiti vain kaipaisi välillä unta, että jaksaisi paremmin touhuta touhukkaan neitin kanssa. 🙂
Olen tosiaan onnekas! Vau! Musta on jännää, että näitä vauvojen rytmejä, vaivoja ja tapoja ei voi ennustaa sitten millään. Saman perheen lapsillakin meininki voi olla täysin erilainen. Itse olen nelilapsisesta katraasta, ja yksi sisaruksistani on nukkunut yönsä heti laitokselta lähtien. Ja minä en todellakaan.
Hurjasti jaksamista sinne! Meillä meni toisinpäin, yöunille nukahtaminen oli lopulta ihan helppoa, mitä nyt tietty heräili useaan otteeseen yössä syömään. Päiväunet taas olivat kidutusta kaikille, vaikka vauva selvästi olikin väsynyt. Mä muistelisin, että meillä yösyötöt jäivät pois joskus, kun lapsi oli noin 7-kuinen. Tosin siihen tarvittiin äidin eristäminen pois makuuhuoneesta maidolta haisemasta pariksi päiväksi 🙂 Mutta nuohan vaihtelevat niin paljon vauvasta riippuen.