Mä olen aika hyvä nieleskelemään oksennusta, mutta tällä viikolla en enää kykene. Ja kun laatan antaa kerran lentää, purjoamiselle ei meinaa tulla loppua. Oksennan kylvettäessäni lasta. Oksennan kirjoittaessani blogia. Työtapaamisen aikana joudun poistumaan vessaan kaksi kertaa. Ihmiset kiskovat innoissaan laskiaispullia minne tahansa menenkin. Itseäni pelkkä ajatus mantelimassan hajusta kuvottaa.

Tällä viikolla on ensimmäinen äitiysneuvola. Vaikka oloni on kuin rekan alle jääneellä haisunäädällä, neuvolan jälkeen on hyvä mieli. Tajuan yhä selkeämmin, miten suuri merkitys pään sisäisillä asioilla on raskauden kulkuun ja siitä nauttimiseen. Käymme neuvolassa läpi ihan niitä samoja asioita kuin silloin kolmisen vuotta sitten. Tuolilla terkkaria vastapäätä istuu kuitenkin nyt ihan erilainen nainen. Toisin kuin kolme vuotta sitten, tämä nykyinen nainen on tyynen rauhallinen ja onnellinen odottaja, jolle kuviot ovat selvät.

Selviän kuin selviänkin perjantaihin mennessä viikon kahdesta deadlinesta, vaikka jossain välissä viikkoa meinaan jo alistua pyytämään lisäaikaa. Kun kömmin iltapäivällä tehopäikkäreille ennen lapsen päiväkodista hakemista, olen hemmetin ylpeä itsestäni. Kykenen ihan mihin vain, oli olo mikä tahansa! Jossain järjettömyyspuuskassa saan päähäni jopa lähteä vielä samana iltana ennen saunaa bodypumppiin. Virhe. Jättimäinen virhe. Kostoksi saan iltasella niin huonon olon, että tajunta alkaa jo suhista ja katkeilla. Onneksi miehellä on vapaailta ja voin kömpiä peittojen alle.

Viikonloppuna käymme perheen kanssa Go Expo -messuilla. Pysähdymme katsomaan lasten ja hevosten esityksiä. Yritän ajatella ihan muita asioita, mutta ei auta. Alan parkua esitysten kauneutta ja sitä, miten paljon lapset ovat harjoitelleet. Voi raskaus sentään.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.