Ruoka ei maita entiseen malliin. Alan pelätä ruokailujen jälkeen iskevää oksetusta. Ja jos en syö, siitäkin seuraa oksetus. Onneksi lapsen päivärytmi pitää omankin rytmin suhteellisen balanssissa. Annoskoot kuitenkin pienenevät niin, että lapsi syö aterioilla enemmän kuin minä. Tuore ja freesi ruoka on ainut, mikä houkuttelee. Haenkin töissä lounaaksi aina salaattia, vaikka yleensä talviaikaan tekee mieli jotain lämmintä ja tuhdimpaa. Nepalilainen on pahinta, mitä voisin kuvitella suuhuni tunkevani. Pelkkä nepalilaisen ruuan ajatteleminen saa purjot nousemaan kurkkuun.

Ruokahaluttomuudesta huolimatta vatsa alkaa pömpöttää normaalia enemmän. Vaikka lapsi vatsassani on vasta pari senttinen sintti, kaikki kireämmät alaosat jäävät tällä viikolla kaappiin odottamaan vähemmän paksuja aikoja. Käyn ostamassa kaksi trikoohametta, joissa aavistan tulevani elämään seuraavat kuukaudet. Ostan myös yhden löysän collegepaidan, jonka alle pömpön kanssa on hyvä piiloutua. Trikoorytkyä päästä varpaisiin, tässä sitä taas ollaan!

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.