Ei toukokuun ensimmäistä ilman Pohjanmaata ja muuntautumista vapputorimyyjäksi. Itselläni perinne on kestänyt lähes 30 vuotta, lapsella kolme. Aattona kävimme tonkimassa vanhempieni ullakon naamiaisvaateloodan, josta löytyi mätsäävät nallevetimet molemmille. Ne päällä kelpasi jo aattoiltana kurvailla polkuautolla ja hyppiä trampoliinilla. 

Hattarakoneen toimivuutta testatessa juoksimme pitkin pihaa ilmassa leijuvien sokerivanuhaituvien perässä ja nappasimme niitä suoraan suuhumme. Ilmapalloksi lapsi valitsi punaisen Angry Birdsin. Hankala sanoa, kumpi sai aikaan enemmän täpinöintiä, ilmapallo vai ensimmäinen kerta traktorin kyydissä paapan äestäessä peltoa. Ehkä kuitenkin ilmapallo, sillä se kädessä syötiin, nukuttiin ja jos vain lupa olisi hellinyt, olisi käyty myös suihkussa.

Tänään Vaasan vapputorilla nallepuvut olivat kätevät. Niiden alle pystyi pukemaan molemmille kerroksittain villaa sekä toppavaatteet. Eivät hännät päässeet jäätymään kylmässä merituulessa. Aurinko onneksi paistoi, mikä taisi olla harvinaista muualla Suomessa. Lapsi nukkui päikkärit torikojussa, ja minä keikuin ilmapallonipun päässä. On söpöä, miten tärkeä päätös vappupallon valinta lapsille onkaan. Ja mikä hymy palloa valitsevan kasvoille leviää, kun juuri se oikea pallo pujahtaa näkyville ilmapallomerestä! Toi toi, juuri toi!

Jaa