Miten aina lopulta juhliin valmistautuessa tulee kiire? No tällä kertaa testilainaan saamani ufohiustenkuivauspäähineen takia. Ei tullut unelmakiharia helposti ei, vaan muovihupussa muhinut hikinen naama, jakauksen kohdalta kosketusaraksi palanut päänahka ja kiire, kun vihdoin yli tunnin hurinan jälkeen kellon hoputtamana luovutin ja revin tepselin seinästä ja härvelin sekä rullat päästäni. Pitkät hiukseni olivat edelleen märät ja sotkuisen suorat, joten normihiustenkuivaajaa, harjaa ja suoristusrautaa vaan perään. 

Aveciksi lupautunut sisko lohdutti, että hiukseni sentään ovat auki toisin kuin arkena, joten menkööt se juhlalookista. Ja jalassakin on korkkarit tennareiden sijaan! Sovitaan sitten niin, ja vielä pikaisesti meikkiä hikiseen naamaan. Noin, ja kohti Aussie Blog Awardseja vuosimallia 2014!

Juhlakansa sulloutui Teurastamon Kellohalliin. Hassua, miten paljon kavereita ja puolituttuja paikalla oli. Vaikka bloggaamista nykyisessä blogissa on takana rapiat pari vuotta, en edelleenkään oikein tajua olevani bloggaaja. Bloggaaja, jonka tuttavapiirissä on liuta upeita ihmisiä, jotka ovat myös samalla bloggajia. Liitän bloggaja-sanaan kai jotain mystisyyttä, jotain samankaltaista, mutta kuitenkin ihan erilaista kuin äiti-sanaankin. Että vaikka olen äiti, en ole se mystinen äiti. Ja vaikka olen bloggaja, en ole se blogigaaloissa keikistelevä bloggaaja. Ja kuitenkin eilen olin, ja se tuntui luonnolliselta ja hauskalta. Vasta kuvia katsoessa tulee mieleen, että ihan tosissaniko minä olin tuolla.

Sama kuvien luoma illuusio nauratti selatessani myöhemmin Instragrammissa aussieblogawards-tagattuja kuvia. Niissä meininki näyttää paljon hulppeammalta kuin totuus ehkä kuvaustilanteessa oli. Monet kuvista näyttävät siltä kuin ne olisi räpsitty keskeltä vuosisadan hauskimpia kemuja, tuosta noin vain kesken kaiken ilonpidon, jatkaen naurua ja kuplivassa olossa piehtaroimista samoin tein. Seurasin sivusilmällä useampiakin kuvaustilanteita, ja todellisuudessa kuvia valmisteltiin, otoksia otettiin useita ja session lopuksi puhelinta naputettiin porukalla keskittyneesti. Perusblogimeininki siis, ihan kuten sen yhden Lähiömutsin Instagrammiin päätyneen kuvankin kohdalla!

Niin, julkistettiinhan siellä valokuvaamisen lomassa myös ne voittajat! Mun ei tarvinnut jännittää ainakaan omasta puolestani, sillä heti gaalan alkuun jutustelin pikaisesti Trendin ja Lilyn päätoimittajan Jenni Liedon kanssa, joka oli myös yksi tuomariston jäsenistä. En ehtinyt esitellä itsenäni, kun hän jo kysyi, olenko Rosanna. Haha, no en ole, ja samaan syssyyn kävi tietenkin selväksi, että en ole salettiin myöskään voittaja.

Olin ehdolla Aussome & Unique -sarjassa, jossa oli Lähiömutsin lisäksi ehdolla huippublogeja. Voiton korjasi ihana, lahjakas, hauska, hersyvä ja Suomen Blogimedian jengiin myöskin kuuluva Mikko Puttonen. Johan kelpasi siskon kanssa tuota ihanuutta pusutella ihan kamerankin edessä! Loput voittajat tuomariston perusteluineen löytyvät esimerkiksi Iltalehden sivuilta.

Puoliltaöin metroilimme avecin kanssa jalat korkkaireista kipeinä takaisin lähiöön ja kävimme hakemassa yöpalaksi Alepasta pakastepizzat. Blogisäihkettä! Nappasin mukaani myös uusimman Kidd.O-lehden, jonka kohdalla kassa hetkeksi pysähtyi ja ihan hämmentyneenä kysyi, mikä tämä on. Taisi olla vähän kummalliset viikonloppuyöostokset.

Suurimmasta osasta kuvia kiitos siskolleni Susannalle. Mikon pusuttelukuvasta kiitos Isyyspakkauksen Tommille!

Jaa