Lapsen olohuoneen oman nurkan harjakaisia vietettiin viime viikolla, kun havuvanerinen työpiste nostettiin vihdoin seinälle. Mutta johan kannatti vartoilla, liisteröidä, mallailla ja maalata, sillä nurkkauksesta tuli niin nätti, että sitä tässä olen vallan illat ihastuneena tuijotellut. Ja täpinöinnistä päätellen lapsikin on työpisteestä kovin mielissään.
Työpiste ja palikkatorniksi kootut vanerikehikot ovat alavieskalaisen Luona In -perheyrityksen tuotteita, jotka saimme blogiyhteistyön kautta. Ne aseteltiin Minimen omaksi nurkkaukseksi olohuoneemme yhdelle seinälle. Koska samalla seinällä on muutakin, nurkkaus erotettiin omaksi tilakseen liisteröimälle sen taakse Fine little dayn Gran-tapetti. Sitä yksi teistä lukijoista ehdotti Minimen uninurkan tapetiksi, kun taannoin kahlasin tapettiviidakkoa läpi. Siihen tarkoitukseen se ei sopinut, mutta nyt! Valko-musta tapetti, värikkäät lelut ja käsittelemätön puu tuntuvat rakastavan toisiaan yhtä paljon kuin minä niitä kaikkia.
Luona In -tuotteet toimitetaan käsittelemättöminä, mutta me maalasimme vain työpisteen taustalevyn. Se sai päälleen ensin monta kerrosta magneettimaalia ja viimeisenä kerroksena vielä sipauksen liitutaulumaalia. Muuten kalusteet saavat olla käsittelemättöminä, sillä puu on sellaisenaan kaunis ja eläväinen.
Kun kalusteet alkavat kellastua, ne voi hioa uudestaan. Vaikka nyt tuntuu, että en kyllästy vaneripuuhun ikinä, varmasti sekin hetki vielä tulee. Sitten pistetään päälle vaikka vaaleaa kuultomaalia, joka vielä jättää puunsyyt esiin. Tai roiskitaan reilusti pastilliväriä pintaan. Tai kiskaistaan ne kokomustiksi. Saas nähdä, mitä silloin on mielessä. Mutta nyt on juuri hyvä näin.
Minimen lelut sopivat hyvin esille muutamaan koriin ja vanerikehikkotorniin, joista ne on helppo napata leikkiin. Tulevaisuudessa työpistettä voi kuitenkin laajentaa ylöspäin. Katonrajaan voisi ehkä hankkia jotkut suljettavat kaapit, keskelle taasen jotain kevyttä ja ilmavaa hyllyä. Koululaishommia ajatellen työpisteen pöytätasolle sijoitettavaksi voisi katsella jo nyt kirpputoreilta vanhoja pieniä Palaset-säilytyslipastoja. Niihin Minime voisi sitten jemmata koululaistarpeistonsa ja muut pienet aarteensa.
Nopeammalla aikataululla toivon löytäväni vanhan arkkitehtilampun ja 70-luvun työtuolin, jonka voisin hiomapaperilla, kankailla ja spraymaalilla laittaa uusiksi. Että jos jollakin moisia pyörii ylimääräisenä nurkassa, kertokaa heti! Mä nimittäin haluan pian takaisin tuon violetin pinnatuolin, joka toimii normaalisti oman työpisteeni tuolina. Myös jonkinlainen alusta pöydälle olisi hyvä löytää. Kynänjäljet ja muut sotkut saa vanerista toki irti viimeistään hiomalla, mutta jos nyt kuitenkin joku komia suoja innokkaan piirtäjän ja puun väliin löytyisi.
Mutta niin kauan, kun omasta mielestä täydellistä ei löydy, ollaan ilman. Sitä täydellistä nimittäin kannattaa odottaa, tämä kauan ajatuksissa muhinut työpiste on siitä hyvä esimerkki.
Jos alkoi havuvanerituttaa, Luona shopin tuotteista saa tammikuun loppuun asti 10 prosentin alennuksen koodilla blogi10.
Ihanan kodikas kokonaisuus! Värien paljous on aivan mahtava, sopii hienosti vanerimaailmaan.
Oi miten kivalta näyttää! Puusepän emäntänä on sanottava että ihan oikein jättää vaneri käsittelemättä, on se niin vain kauneimmillaan. Tulee ihan hinku muuttaa isompaan asuntoon että pääsisi sisustamaan lastenhuonetta.
Ihana hallittu värien sekamelska 🙂 Minulla oli tuollainen liitutaulu pienenä. Siinä taisi olla vielä lisäksi kehykset ja laskuhelmiä. Mahtaisinko löytää sen kotoakotoa…
Kertakaikkisen ihana ja viihtyisä! Ja ihanan värinen tuo pinnatuoli!
Kodikas on munkin mielestä! Siitä tulin meidän makuun vielä kauniinpi kuin osasin kuvitella.
Kiva kuulla vanerin kauneudesta myös puusemän emännältä 🙂 Se lastenhuone kelpaisi meillekin, mutta siihen unelmaan asti mennään sillä, että koko kaksio on yhtä isoa lastenhuonetta 😀
Hallittu sekamelska! Keksit juuri hyvän kuvaelman sisustustyylille, josta pidän 😀 Mä muistan myös ne liitutaulut, jossa oli vielä laskuhelmetkin. Tämän meidän oman ostin kirpputorilta. Tykkään, kun siinä on kello.
Mun ja muunkin sakin mielestä siitä tuli ihana! Pinnatuoli on ihana sekin. Kulkenut kodista toiseen, tehtävästä kolmanteen ja aina sopeutuu 🙂
Näyttää tosi ihanalta ja leikkisältä! 🙂
Teillä on tosi kivoja leluja. Ootko löytänyt kirpparilta vai omat vanhat?
Teidän kykynne saada asioita mahtumaan yhteen herttoniemeläiseen kaksioon lyö mut ällikällä kerta toisensa jälkeen. Siis ilman, että tulee ahtautta tai asuntovaunukikkailu-fiilistä 🙂
mieletön ihana! <3
Meilläkin koko perhe on samaa mieltä!
Suurin osa on lapsuudestani, mutta myös kirpparilla on käynyt hyvä tsäkä.
Vähän itseänikin aina ihmetyttää! 😀 Mutta on oikeastaan vapauttavaa asua näin, kun ei tule rohmuttua niin paljon tavaraa. Mä olen aika hamsteri luonteeltani, joten jos olisi enemmän tilaa, sen myös täyttäisin.
Niin munkin mielestä!
Mulla olisi kaksi auttavasti ehdot täyttävää tuolia, joista kumpikaan ei hiekkapaperia kaipaa. Jokunen vuosi sitten en mökin varaston siivouksessa laittanut mäkeen, kun ne on aika kauniita. Itsellä ei ole tarvetta, mutta valitettavasti tuolit on Oulun seutuvilla …
Kiitos tuolitarjouksesta! Tuoli on kuitenkin löytynyt toisen lukijan nurkista kuleksimasta. Vielä on vähän tuunailu kesken, mutta lopputuloksen voi toivottavasti ihan lähiaikoina nähdä blogista.
Ihastuin tuohon mattoon, joka teillä on tuossa lattialla.. Mistäköhän olet sen hankkinut?
Se on ihan ikelainen. Lapsi- ja etenkin kissaperheessä on tehtävä kompromisseja joissakin asioissa. Mutta onneksi on käytännöllisen lisäksi myös kaunis matto!
Ikeasta voi tosiaan tehdä myös löytöjä! Kiinnitin myös jossain vilahtaneeseen olohuoneen ”sohvapöytäänne” huomiota. Siinä näytti olevan hauskasti klaffipöytämäisesti levennettävä pöytätaso.. Oletko tuunnannut sen? Vai onko sellaisia ihan myynnissä jossain? .. Meillä haetaan kuumeisesti toimivia ratkaisuja pieniin neliöihin – joiden käyttöaste vaan lisääntyy – ja- lisääntyy!
Olkkarin sohvapöytämme on tosiaan helmi. Se on isäni mumman vanha keittiönpöytä, joka välissä ehti toimia taloraksalla sirkkelipöytänä ja sen jälkeen maata kellarin ylisillä sahanpurussa useat vuosikymmenet. Hion siitä useat maalikerrokset päältä, lyhensin jalkoja ja mies kuultomaalasi. Siitä tuli klaffeineen upea ja käytännöllinen pikkukodin pöytä, jolla on vielä ihana historia ja tarina.