Sata ja yksi ilmapalloa, kuusi pellillistä pizzaa, kolmisenkymmentä juhlijaa sekä läjä vanhoja lasten hippaälppäreitä. Siinä resepti Minimen kaksivuotiskemuihin, joita juhlittiin viime viikolla. Ja johan oli toimiva konsepti se! Huomasin pian, että olin jopa aliarvioinut ilmapallojen viihdearvon taaperoikäisen juhlakansan keskuudessa. Jos joku ei ole itse päässyt ilmiötä toteamaan, kerrottakoon, että kun lattia ja katto ovat täynnä palloja, pieni ihminen menee onnesta totaalisen sekaisin.
Vattansa diskoilijat saivat vetää täyteen erilaisista pizzoista ja hedelmistä. Sokerihumalan takasivat kaksi kinuskikakkua, jotka vielä juhlia edeltävänä yönä valuivat pitkin keittiömme pöytää ja lattiaa. Sen lisäksi, että niistä tuli todella rumia, kakut olivat myös ihan hirvittävän sokerisia ja pahoja. Sitkeästi poloinen juhlakansa kakkua silti söi, vaikka todennäköisesti takahampaat irtosivat siitä makeudesta. Lupaan, että tästä lähtien valmistan juhlille vain hyväksi testaamiani kakkureseptejä! Kuten porkkanapiirakkaa, jota oli toki tarjolla nytkin, sillä ei juhlia ilman paria pellillistä syntisen hyvää porkkanapiirakkaa. Hittiherkkuna paikkansa on vakiinnuttanut myös siskoni pyöräyttämä vegaaninen päärynäpiiras.
Limudiskomeiningin takasivat popcornit, joita oli tarjolla pienissä pahvirasioissa. Ne kädessä pystyi heiluttaa pyllyä Katri Helenan Kakarakestit-kappaleen tahtiin ja siirtyä menon villiinnyttyä hyppimään kikattaen sängylle. Tekee muuten hyvää näin kolmekymppisenäkin välillä vähän pomppia sängyllä. Onneksi ovat lapset muistuttamassa elämän pienistä iloista!
Kotiinviemisiksi kaikki vieraat – isot ja pienet – saivat halutessaan ilmapallon. Eikä kuulemma päivänsankari ollut ainut, joka tahtoi sekä kylpeä että mennä nukkumaan ilmapallo kädessään juhlapäivän päätteeksi.
Ai mutta! Mä en edes tajunnut maistaa sitä kakkua lapsen perässä juostessa, nyt harmittaa. Porkkanakakku oli sen sijaan ihan huikeen hyvää! En osaa ees selittää, miten hyvää. Lapsi meinas syödä mun sormet kun taisteli osuudestaan. Porkkanakakkuun olen kaiken lisäksi aina suhtautunut lievällä epäluulolla – noihin kesteihin asti. Resepti kehiin, nainen!
Nam mitä herkkuja ja mitä iloisia kasvoja 🙂
Onnea suloiselle kaksivuotiaalle! 🙂
Tuossahan on vallan mainioita ideoita ”aikuissynttäreillekin”!
Heip Lähiömutsi! Olen jo useamman postauksen tsiikaillut astioitasi, ihanalta näyttää. Olen bongaillut Arabiaa ja Iittalaa monessa muodossa, parissa viime postauksessa on vilahtanut Marimekon Muijaa, nyt näyttää Taika-lautanen siltä isolta uutuuskoolta… Haluaisitkos tehdä postauksen astioistasi? 🙂 Keräätkö jotain tiettyä, ostatko vai saatko blogin kautta, mikä eniten miellyttää silmää, ovatko arkikäytössä kaikki, harmittaako jos hajoaa tms? Plus, muumimukeja ei ole näkynyt? 🙂 Terveisin Astiafriikki 😀
Hei! Ihania kuvia 🙂
Kyselisin että mistä tuo Minimen mekko/paita on peräisin? Onko Marimekkoa? Kivalta näyttää 🙂
Moi. Olis kiva lukea sellainen Minimen kaksvuotiskatsaus. Siis saman tyylinen joita teit vauvavuonna. Mitä osaa, mistä tykkää jne.
-Jenna
Ihanat mätsäävät mekot äidillä ja tyttärellä!
Hei mistä on nuo makeaakin makeammat popcorn pahvirasiat?!?! Tahtoo vauvan nimijuhlaan samanlaisia ja poppareita tarjolle!
Minimen mekon hankinnasta vastuussa ollut täti tässä hei 😀 Mekko/paita on Marimekkoa ja hankittu joskus yli vuosi sitten poistorekiltä valmiiksi odottelemaan. Kokolapussa on kovempia lukemia kuin Minimellä on mittarissa, mutta mekko vaihtuu kasvaessa paidaksi, jollaiseksi se on kai alun perin suunniteltu.
terkuin Nonnis
Onneksi et ehtinyt. Me jouduttiin heittää loput toisesta kakusta roskiin, sillä sitä ei vaan pystynyt syödä. Oikeasti. Joku raja makeudellakin 😀 Mutta tuo porkkanakakku on maailman parasta laatuaan, uskaltaisin väittää. Resepti tulossa!
Oli kyllä herkullista ja kivaa 🙂
Välitän terkut suloisuudelle itselleen, kiitos!
🙂 No kiva! On aina hauska jakaa ajatuksia ja ideoita, onneksi on tämä blogi hihi!
Moikka! Mäkin tykkään astioista – se on ehkä käynyt selväksi, vaikka en niistä olekaan kirjoittanut 😀 Ehkäpä voisinkin asiasta kirjoittaa, jos siitä joku muukin innoistuisi mun ja sun lisäksi. Mutta sen paljastan heti, että blogin kautta saatuja astioita on kaksi. Ne ovat sitten niitä muumimukeja 😀 Meinasin laittaa etiäpäin muumimukifani-ädilleni, kun en itse ole niiden suurin ystävä, mutta sitten lapsi rakastui niihin totaalisesti.
On se hyvä, että siskoni ja äitini ehtivät aina vastailla ennen mua 😀 Pus!
Hmmm, katsotaan, jos sellaisen kirjoittaisin. Vauvat ovat ”anonyymimpiä” ja osaamisjutut ovat kaikilla samoja, vaikkakin eri tahtiin ja eri variaatioilla. Sen jälkeen lapset alkavat kehittyä enemmän omanlaisiksi persoonikseen, minkä takia en tahtonut kuukausikatsauksia jatkaa pidemmälle. Mutta jonkun keveän ja hauskan hyvänmielenpostauksen voisin asiasta kirjoittaa. Kiitos postaustoiveesta!
😀 Joo, vähän vahingossa, mutta kun mätsäävyys huomattiin, mikäs siinä oli kemuttaessa samanlaisissa koltuissa!
Mäkin tykkään niistä kovasti! Ja popparifani arvostaa porcorntarjoilua vauvan nimijuhlassa! Pahvirasioiden ”kaavat” on printattu valkoiselle kartongille ihan kotiprintterillä, minkä jälkeen leikattu ja kasattu. Googlen kuvahaulla löytyy monenlaisia vaihtoehtoja.