Sata ja yksi ilmapalloa, kuusi pellillistä pizzaa, kolmisenkymmentä juhlijaa sekä läjä vanhoja lasten hippaälppäreitä. Siinä resepti Minimen kaksivuotiskemuihin, joita juhlittiin viime viikolla. Ja johan oli toimiva konsepti se! Huomasin pian, että olin jopa aliarvioinut ilmapallojen viihdearvon taaperoikäisen juhlakansan keskuudessa. Jos joku ei ole itse päässyt ilmiötä toteamaan, kerrottakoon, että kun lattia ja katto ovat täynnä palloja, pieni ihminen menee onnesta totaalisen sekaisin.

Vattansa diskoilijat saivat vetää täyteen erilaisista pizzoista ja hedelmistä. Sokerihumalan takasivat kaksi kinuskikakkua, jotka vielä juhlia edeltävänä yönä valuivat pitkin keittiömme pöytää ja lattiaa. Sen lisäksi, että niistä tuli todella rumia, kakut olivat myös ihan hirvittävän sokerisia ja pahoja. Sitkeästi poloinen juhlakansa kakkua silti söi, vaikka todennäköisesti takahampaat irtosivat siitä makeudesta. Lupaan, että tästä lähtien valmistan juhlille vain hyväksi testaamiani kakkureseptejä! Kuten porkkanapiirakkaa, jota oli toki tarjolla nytkin, sillä ei juhlia ilman paria pellillistä syntisen hyvää porkkanapiirakkaa. Hittiherkkuna paikkansa on vakiinnuttanut myös siskoni pyöräyttämä vegaaninen päärynäpiiras.

Limudiskomeiningin takasivat popcornit, joita oli tarjolla pienissä pahvirasioissa. Ne kädessä pystyi heiluttaa pyllyä Katri Helenan Kakarakestit-kappaleen tahtiin ja siirtyä menon villiinnyttyä hyppimään kikattaen sängylle. Tekee muuten hyvää näin kolmekymppisenäkin välillä vähän pomppia sängyllä. Onneksi ovat lapset muistuttamassa elämän pienistä iloista!

Kotiinviemisiksi kaikki vieraat – isot ja pienet – saivat halutessaan ilmapallon. Eikä kuulemma päivänsankari ollut ainut, joka tahtoi sekä kylpeä että mennä nukkumaan ilmapallo kädessään juhlapäivän päätteeksi.

Jaa: