31/10/2013by Hanne / Lähiömutsi8 kommenttiaPerhe-elämä

7 kuvaa kesästä

Huomenna alkaa pohjolan ankein ja väsyttävin kuukausi, marraskuu. Oikeastaan tekee vähän sääli marraskuupoloa. Minkäs se sille voi, että on sijoittunut vuodenkierrossa ajanjaksoon, jolloin kesällä kerätyt voimavarat alkavat olla käytetty, mutta joulutunnelma ei vielä lämmitä mieltä, eikä lumi valaise päiviä. Mä rakastan vuodenajoista jokaista, mutta marraskuussa vallitsevaa epävuodenaikaa en. Jos voisin, lähtisin aina marraskuuevakkoon toiselle puolelle maapalloa ja palaisin vasta, kun lumiaurat kolisevat.

Koska mulla on selkeä asennevamma marraskuuta kohtaan, nyt on oiva aika vastata Oi mutsi mutsin heittämään 7 kuvaa kesästä -haasteeseen. Jospa voin kuvien kautta imeä tulevaa koitosta varten edes pikiriikkisen määrän siitä energiasta, joka hyrrää kesäisin mielessä ja kropassa.

Ensimmäiset kerrat. Puolitoistavuotiaana moni asia kesässä on uutta, kun jalat ja pää toimivat ihan eri tavalla kuin vuotta takaperin. Esimerkiksi silloin kun Minime poimi suoraan suuhunsa kesän ensimmäiset mansikat mummin ja paapan mansikkamaalta.

Matka ilman lasta. Napanuoraa venytettiin, kun vietin ensimmäistä kertaa useamman päivän erossa lapsesta matkustaessani tapaamaan ystäviäni Tukholmaan pitkäksi viikonlopuksi. Nautin ja ikävöin, hyvässä suhteessa molempia.

Bloggaajat samassa veneessä. Kesäkuussa julkistettiin vihdoin Suomen Blogimedia. Tuntuu oikealta ja hyvältä olla juuri näiden ihmisten kanssa tekemässä tätä, erikseen mutta silti yhdessä.

Duunariarjen pelastavat aupairit. Vaihdon heinäkuussa freelancerhommat määräaikaiseen televisioduunaripestiin. Päiväkodin ollessa suljettuna auttamaan tulivat ihanat kesäaupairimme, joiden kanssa ehdittiin pizzaperjantaihulinoiden lisäksi viettää retkipäiviä ja käväistä Tallinnassakin.

Päiväkodin aloitus. Huh, aiheutti viikoiksi melkoisen tunnemyräkän kaikille perheenjäsenille. Onneksi aloitus on nyt koettu, tehty ja ohi. Nykypäiväkotielo sujuu niin hyvin, etten olisi ikinä uskonut – etenkään niiden ensimmäisten viikkojen aikana.

Kaupungista nauttiminen. Liekö pitkien valoisien päivien ansiota, mutta kesällä tuntuu aikaa ja energiaa riittävän vaikka mihin. Töiden ja päiväkodin jälkeen viiletettiin pitkin kaupungin rientoja. Iltaisin poikettiin vielä säkkiviljelmillä kastelemassa, ja pienelle puutarhurille oli tärkeää olla auttamassa pienen vihreän kastelukannunsa kanssa.

Merenneidon synty. Lapsi löysi vesileikkien ilon. Kävimme räisköttämässä maauimaloissa ja meressä, eikä lasta olisi meinannut saada vedestä pois, vaikka hampaat jo kalisivat.

Ehkä mun pitäisikin ottaa marraskuun hallintaan mallia Minimestä. Hän kun ei yhtään välitä, että aurinko ei valaise tai lämmitä, vaan on edelleen merenrannassa käydessämme niin kesäfiiliksissä, että tahtoisi välittömästi päästä pulahtamaan.

Jaa