Perheen minein on sen verran nopea liikkeissään, että sormiruokaillessa hänen eteensä katettiin ruuat posliinilla vain harvoin. Kun lapsi ruokaili pääasiassa käsin ja antoi toiminnalle tahtia heiluttamalla aterimia ilmassa, eteen katettavan lautasen mallillakin oli väliä. Ruuat täytyi pystyä levittämään nätisti esille, joten lautasen piti olla tarpeeksi iso. Mutta samalla sen piti mahtua syöttötuolin tarjottimelle.
Koin äitiyden suuria ahaa-elämyksiä, kun tajusin kirpputorilta muinoin eurolla ostamani Backmanin vaneritarjottimen olevan juuri passeli sormiruokailevan lapsen lautaseksi. Se on mitoiltaan luotu Minimen syöttötuolin tarjottimen kanssa yhteensopivaksi, ruuat saa katettua siihen nätisti tarjolle ja lisäksi prikan voi pestä astianpesukoneessa.

Yritin pitkään etsiä tarjottimelle kaveriksi toista samantyyppistä prikkaa, mutta kaikki vastaan tulleet olivat joko muovia tai peltiä. Muovia en mielelläni ruokailuvälineissä käytä, jos vain on joku muu toimiva ja kaunis ratkaisu olemassa. Pelti taas toimii kylmien ruokien kanssa, mutta helposti kuumenevana lämpimien aterioiden tarjoiluun se ei ole paras.

Mutta miten multa olikaan mennyt ohi Marimekon tarjotinvalikoima! Sillä siellähän juurikin tuollaista pienenpää, 27 x 20 senttistä, koivuviilutarjotinta on useammassakin kuosissa. Myös Marimekon tarjottimet kestävät pesun koneessa ja soveltuvat elintarvikkeille. Mua jäi epäilyttämään, miten jälkimmäinen on mahdollista, kun prikassa on kuvio, jonka päälle kuuma ruoka lapioidaan.

Koska toisen tarjottimen valmistajaa ei enää ole olemassa, kysäisin asiaa Marimekolta. Sieltä kerrottiin, että kuvio tarjottimen pintaan saadaan joko kankaalla tai paperilla, joiden päälle tarvitaan vielä melamiinipinnoite. Onkin hämäävää, että materiaaleiksi Marimekko ilmoittaa vain koivun ja tarjottimesta riippuen joko puuvillan tai paperin, kun tarjottimella on kuitenkin muovipinnoite. Olkoonkin että tarjottimet ovat läpäisseet EU-direktiivejä noudattavat testit, joiden jälkeen tuotteita voidaan myydä elintarvikekelpoisina ja myös käytettäväksi lämpimien ruokien kanssa.

Täysin muovitta ei siis selvitty sormiruokailualushommissa, kun päädyin taannoin ostamaan kaikista Marimekon kivoista tarjottimista Kaunis kauris -printillä sulostetun prikan. Hintaa sillä oli 23 euroa enemmän kuin kirpputorilta ostetulla sisarellaan, mutta se on kyllä ollut hintansa väärtti. Se on löytänyt paikkansa keittiön päivittäin käytössä olevien välineiden joukosta myös nyt, kun vaneri on hiljalleen vaihtumassa posliiniin. 

Jaa: