Minimen täyttäessä yhden vuoden, sain yllättävän paljon kysymyksiä liittyen hänen ruokiinsa. Eipä niissä mitään erityistä silloin ollut, kuten ei ole nytkään, mutta kun asia teitä kiinnosti, aloin kuvata ruoka-annoksia. Ja sitten jossain vaiheessa unohdin koko projektin, kunnes nyt löysin kuvat tietokoneeni postausideat-kansion uumenista.
Jos asia siis jota kuta vielä kiinnostaa, tällaisia sapuskoja meidän tuolloin hieman päälle vuoden vanha lapsemme söi. Minime aloitti puolenvuoden iässä kiinteiden ruokien maistelun banaanilla, josta siirryimme tarjoamaan hänelle myös muita itse tekemiämme soseita. Kun soseiden alkeet oli otettu haltuun, siirryimme asteittain tarjoamaan hänelle sormiruokaa. Siitä päästiinkin ilahduttavan nopeasti siihen, että söimme koko perhe samaa ruokaa, ensin osittain, lopulta kokonaan.
Oppikirjojen mukaan perheen kanssa samoihin sapuskoihin siirtymistä suositellaan kai lapsen ohittaessa yhden vuoden rajapyykin, mutta meillä se tapahtui muutamia kuukausia aikaisemmin. Niinpä näissä kuvissa lapselle on katettu ihan samaa ruokaa kuin muillekin pöydän ääreen istuutuneille. Kuvissa olevista annoksista tyyppi popsi ja popsii hyvällä ruokahalulla kaiken rucolaa lukuun ottamatta, mutta kun sitä laittaa tarjolle, kyllä sitä vähän aina järsitään. Lempiruoka-aineet vaihtelevat kausittain, mutta tuolloin niihin kuuluivat muistaakseni ainakin avokado, kananmuna, banaani, herneet, mustikka, tofu, parsa, päärynä, erilaiset juustot ja punaiset linssit.
Mitä on tuo musta juttu toisessa kuvassa, mikä näyttää mustikoilta?
Näyttääpä hyvältä! Nälkä tuli.
Ne ovat mustia beluga-linssejä.
Haha, niin mullekin kun tätä postausta tein. Vielä toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt pysymään päätöksessäni, että tähän aikaan illasta ei enää syödä 😀
Oho, meidän yksivuotias syö tuosta määrästä ehkä kahdeskymmenesosan, siis silloin, kun on hyvä päivä. 😀 Kyllä se silti kasvaa ihan hyvin, vaikken kyllä tajua millä. Auringonvalolla varmaan…
Kiva kun tuli ruokajuttu, myös laatikkopyörä kokemuksia olen kieli pitkällä odotellut 🙂 Onko Minime siis täysin kasvissyöjä, vai syökö kalaakin? Meillä syödään pääsääntöisesti kasvisruokaa, mutta muutaman kerran kuussa syömme myös luomulihaa. Olen nyt muutaman vuoden ajan yrittänyt vähentää soijan käyttöä, ja uudet uutiset eivät ole tavoitetta ainakaan vähentäneet. Harmi vaan, että vanhemman lapsemme lemppareihin kuuluu tofu, joten siihen aina joskus sorrun. Onko sulla muuten tietoa, että sisältääkö luomu tofu kuinka varmasti gm-soijaa? Itse olen käsittänyt, että tuotantoa on mahdotonta valvoa.
Jos pystyisit jossain vaiheessa postaamaan jotain helppoja reseptejä esim. keittoihin / laatikkoruokiin, niin olisin enemmän kuin kiitollinen. Jotenkin viime aikoina arkiruoan laitto on alkanut tympimään + junnaa samoissa pöperöissä. Tilannetta ei helpota nuoremman jatkuva koivessa/sylissä roikkuminen (ikää 1v4kk). Ruoan laitto on ihan kivaa, jos siihen on aikaa, mutta kiireessä kahden kanssa se on vain pakkopullaa, Meillä oli ehdottomasti vauvavuosi tätä hetkeä helpompi, kun vauveli veteli kahdet pitkät päikkärit. Muistelen lämmöllä viime kesää kun hillosin omenaa + marjaa urakalla. Toista se on nyt, mutta valmiiseen en kuitenkaan yleensä sorru. Vaikka voisihan sekin olla parempi kuin murista ja vääntää väkisin 🙂 Ja lapset kiitollisena ronklaa… 🙂
eepu
Haha joo, on useammalta aikuselta loksahdelleet leuat polviin, kun likka on popsinut melkein saman verran ruokaa kuin aikuisetkin. Välillä sitten on päiviä, kun edes lempparisapuskat ei laske. Plus tietty noista paljon löytyy sormiruokailun ja nykyään aterimien käytön harjoittelun jäljiltä lattialta, sylistä, ruokaessun uumenista, hiuksista you name it.
Joo, laatikkopyöräpäivitys on ollut pitkään listoilla! Yritän saada sen tässä lähitulevaisuudessa tehtyä.
Minime on lakto-ovo-vege, mutta Thaimassa ollessamme myös maistoi kalaa, jota mieheni syö. Mä olen luottanut, että luomu-tofu on puhdasta geenimanipulaatiosta, vaikka toki tiedostan, että näin ei välttämättä ole. Onneksi on niin paljon muitakin proteiinin lähteitä, mutta helppouden takia käytetään melko usein myös soijatuotteita.
Mä välillä kirjoitan lapsiperheen arkiruokaresepteistäkin. Mutta olen vähän huono tekemään niitä, kun en ruokaa laittaessa pidä kirjaa, mitä raaka-aineita ja kuinka paljon siihen laitan. Välillä harmittaa, kun tulee puolivahingossa tosi hyvää ruokaa, mutta ei varmasti muista, mikä herkullisuuden salaisuus on 😀 Jatkuva koivessa/sylissä roikkuminen myös silloin kun yritän tehdä ruokaa kuullostaa niiiiiin tutulta. Kai siksikin syödään vähän turhankin usein ulkona etenkin nyt, kun mäkin käyn täysipäiväisenä töissä ja aikaa on vähän. Pitkää pinnaa keittiöön siis, tiedän että sitä tarvitaan!
Niin ja täytyy vielä sanoa, että punavalkoinen tarjotin on sellainen pieni, ei normaalikokoisen tarjottimen kokoinen 😀 Ja tuo mustapohjainen tarjotin on vielä vähän pienenpi, ihan sellainen voipaketin kokoinen.
Vau mikä pieni kulinaristi! Oletko tehnyt Minime:lle täysin suolattoman version vai kuinka?
Heippa,
Ihania ruokia! Näitä ideoita kyllä tarvitaan. Meillä juuri 1-vee täyttänyt tyttö, joka on kyllä sormiruokaillut jo pitkään. Tuntuu vaan, että ei edelleenkään itse älyä, että hän voisi syödä jo melkein mitä vaan. Varsinkin tuota kasvispuolta pitäisi monipuolistaa: omatkin salaatit menevät liikaa samoilla kaavoilla, vaikka suht runsaita ovatkin.
Kiitos muutenkin aivan ihanasta blogista, hauskoista ideoista, positiivisen realistisesta taaperoarjen kuvauksesta ja kauniista kuvista! 🙂
On kyl tosiaan aika isoja annoksia. Meiän 1,5v ei syö ku ehkä puolet noista… Ja ehkä vaan puolta noista raaka-aineista. Kranttuus iski pian 1v täyttämisen jälkeen. Nyt kelpais vaan makarooni, jauheliha, tomaatti, porkkana ja kirjolohi. Erittäin monipuolista, eikö vain. Mä oon pohtinut, että meiän pitäis vähentää lihan käyttöä ja koittaa vaikka soijaa, mutta tuon aiemman soijakommentin jälkeen en taidakaan viittiä. Ennemmin suomalaista lihaa kuin GMO-soijaa :/ Pavut ja herneet meillä ei käy proteiinin lähteeksi, koska mun ja pojan maha ei niitä kestä, mistäs muualta sitä proteiinia sais?
-Tiina
Tuli sit tuplasti tuo nimi tuohon.
Milloin sä aloit tarjota Minimelle juustoja tai siis voileipiä? Mulla on kohta 10kk täyttävä tyttö, mietin että pitääköhän venailla sinne asti että vuosi tulee täyteen. Kun onhan niissä sitä suolaa.
Jatkokysymys: Mistä hommaat linssejä ynnä muita vastaavia aineksia? Ihan perus ruokakaupasta vai jostain etnisistä?
Ihan mielettömän kauniita annoksia ja kuvia!<3
Just tämmönen hippasen alle 1v-1v ruokapostaus kera ohjeiden ois ihan huippu! Pistä korvan taa jos joskus löytyy ylimääräistä aikaa 🙂
Hyvän näköistä kyllä. Itse en edes kasvissyöjänä tajunnut edes että kuvissa esiintyy vaan kasvisruokaa. Tämä on kyllä aihe mikä oikeasti kiinnostaa tosi paljon vaikkei mulla lapsia vielä olekaan, että miten helppoa on lapsen kasvissyönti. En osaa kuvitella että lapselle syöttäisin lihaa kun en itsekään sitä syö, mutta onko siinä päätöksessä vaikea pysyä kun maailma ympärillä on niin lihakeskeinen? Ja miten raskauden aikana esim. neuvolassa suhtautuvat? Voin kuvitella että on varmaan vähän vaikeasti puhuttava aihe.
-Karoliina
Joo, ollaan onnekkaita, että hän kyllä tykkää monipuoliseseti erilaisista mauista. Ei olla tehty suolattomia versioita ihan alun jälkeen, vaan syödään ihan samaa ruokaa. Toki välillä pyödän vanhemmat aterioijat lisäävät omiin annoksiinsa soijakastiketta tai suolaa, kun ei muutenkaan yleensä sitä heitellä mukaan safkaa valmistettaessa.
Ruokaideat ovat itsellekin aina tervetulleita. Välillä sitä vaan tarvitsee ajatusten tuuletusta, että muistaa joitakin ihan perussapuskojakin, joita ei ole pitkään aikaan valmistanut. Kiitos kauniista sanoistasi koskien Lähiömutsia!
Ai hitsi. Miksi mä en ole tajunnut käyttää tollasia pieniä tarjottimia lautasina?? (No ehkä siksi, etten omista, mutta pitää hankkia siis). Meillä vähän brutaalisti on annettu lapselle sormiruokailusörsselit suoraan pöydälle. Tietysti toi tarjotinkin kumotaan yhtä helposti kuin lautanen, mutta tohon olisi kyllä helppo laittaa kaikki ruoat esille.
Teidän ruokavaliossa on varmaan paljon sellaista mitä itse ei ole osannut edes ajatella – siispä olisi kiva tosiaan kuulla niistä 🙂 Ruokapostauksia, edes suuntaa antavia 🙂
No luomusoijahan on gmo-vapaata. Kommentoin vain, että eihän sitä koskaan voi tietää täysin varmaksi, kuten nyt ei vaikka sitäkään, että suomalainen lihan on suomalaista. Että kaikella todennäköisyydellä on, mutta varmaksi asiaa ei voi sanoa.
Geenimanipuloitua soijaahan syötetään Suomessakin sioille ja broilerille, joiden rehu on tehty soijasta. Samaten kirjolohelle syötetään soijaa, mutta niille pikaisen googlauksen mukaan sekä geenimanipuloitua että gmo-vapaata soijaa. Luomutuotannossa gmo-rehun käyttö on kiellettyä. Jälkimmäiset voivat siis olla ihan yhtä varmasti gmo-vapaata kuin ihmisten käyttämäkin soija, eli todennäköisesti on, mutta sataprosenttista varmuutta ei voi sanoa, niinkuin ei mistään, mitä ei itse valmista alusta alkaen.
Eläimet kuitenkin syövät soijaa paljon enemmän kuin ainakin meillä ihmiset, joten keräävät samalla elimistöönsä soijan hyvät ja huonot puolet moninkertaisina. Ja sitten ihminen syö sen eläimen lihan. Mä siis näkisinkin asian melkeinpä niin, että jos haluaa vältellä soijaa, pitäisi lopettaa lihansyönti. Me kuitenkin haluamme syödä sen soijan itse ilman että sitä tarvitsee tehotuotantoeläimille siinä välissä syöttää.
Onneksi proteiinia saa monista kasvisperäisistä ruoka-aineista. Tässä pieni lista:
Pähkinät ja siemenet (auringonkukan-, seesamin- ja kurpitsansiemenet, pekaanipähkinät, parapähkinät hasselpähkinät, mantelit, saksanpähkinät, cashew-pähkinät ja pinjansiemenet)
Palkokasvit (maapähkinät, herneet pavut, linssit soijapavut ja soijavalmisteet kuten tempeh ja tofu. Esimerkiksi 100 grammassa kuivattuja linssejä on 20 grammaa proteiinia.)
Idut, jotka valmistettu mm. yllä olevista raaka-aineista.
Kokojyvävilja (riisi, kaura, maissi, vehnä-/jauhotuotteet ja pasta, kuskus, ruis ja ohra.)
Myös kuivatussa aprikoosissa on runsaasti proteiinia. Ylipäätään proteiinia on melkein kaikissa vihanneksissa ja hedelmissä, vaikkakin pieniä määriä. Täysiarvoista proteiinia ts. sellaista proteiinia, joka sisältää kaikki kropalle välttämättömät aminohapot on kuulemma kaikissa vihreissä kasviksissa (etenkin parsakaali), perunoissa, banaanissa, pähkinöissä ja manteleissa.
Jos ruokavalioon kuuluu kanan menkkaa kuten meillä, kananmunissakin on paljon proteiinia.
Kuten Härkäpapua sarvista -kirjassa sanotaankin: proteiiniin liittyy monenlaisia myyttejä, mutta käytännössä sen puutos on lähes mahdoton niin kauan kun energiaa saadaan riittävästi. Kaikkia välttämättömiä aminohappoja ei siis edes tarvitse saada päivän jokaisella aterialla, vaan muutaman päivän aikajaksolla.
Ja ettei joku nyt pidä mua valtion virallisena ruokasuosituslähteenä: vastaan tässä kommentissa kysymykseen oman tietotaitoni mukaan, enkä syyllistä ketään enkä pakota ketään vaihtamaan lihaa kasvisproteiiniin. Meillä kasvispitoinen ruokavalio on normaalia elämää ja olemme lakto-ovo-vegejä, koska se on mahdollista.
Mä en kyllä muista. Mutta oli se ennen tuota vuoden maagista rajapyykkiä. Me ei olla oltu niin tarkkoina suolan kanssa, kun sitä muuten ruokavaliossa on kuitenkin vähän. Asia erikseen on sitten aikuisten annoksiinsa lisäämät suolaruohaisut ja myöhäisiltojen popcorn-mässäilyt.
Aa niin ja lissit ja muut hankin ihan perusmarketista, kun siellä on yleensä tarjolla myös luomu-versio. Mutta kun silloin tällöin käyn etnisissä ruokakaupoissa hakemassa aineksia, joita marketista ei löydy, yleensä ostan myös muitakin juttuja samalla, kuten vaikka linssejä.
Nälkäisenä sitä näemmä esimerkiksi palasiksi leikattu uunivoileipäkin näyttää hyvältä :DDD Joitakin toivomiasi ohjeita olenkin tänne blogiin lisännyt, ne löytyvät kun painat tagipilven ruokatouhut-sanaa.
Tähän mennessä lapsen kasvissyönti on ainakin ollut helppoa. Onneksemme hän on hyvin kaikkiruokainen, joten monipuolista ruokaa on helppo tehdä. Ensi kuussa alkava päiväkoti tosin vähän jänittää – ei ruokien takia, niiden kasvisruokalistat näyttävät tosi hyviltä – vaan ryhmäpaineen.
Raskauden aikana neuvolassa suhtautuivat hyvin, jopa yllättävän hyvin. Mulla oli palopuhe ja faktatietoa mukana ekalle kerralle, mutta en ole onneksi ainut kasvissyöjämutsi tässä kylässä, joten he olivat hyvin perillä asiasta. Lapsen kanssa käytiin ravintoterapeutilla. Neuvolan terkkarin mielestä meidän ei olisi sinne ollut pakko mennä, mutta halusimme itse. Jos tarjolla kerran on ilmaiseksi neuvoja ja vinkkejä, miksipä ei. Valitettavasti sessio ravintoterapeutin kanssa oli pettymys anniltaan. Me kun tiesimme häntä paremmin asiat, joten meni vähän siihen, että minä kerroin hänelle asioita, kun hän yritti niitä papereistaa etsiä. No lopputulema oli se, että ravintoterapeutin mielestä lapsemme ravintoasiat ovat ”erinomaisesti”. Olihan se kiva kuulla ammattilaisen suusta, vaikka hänen tietämyksensä vähän heikohko olikin.
Joo mustakin tää tarjotinälynväläys on niin nerokas, että olen siitä oikein postauksenkin kirjoittanut, mutta se on unohtunut julkaista. Hyvä kun muistutit! Vaikka tokihan ne sapuskat pöydältäkin menee – ja monesti tarjottimesta huolimatta pöydän kautta ne menee, suuhun tai lattialle.
Meille tää meidän sapuskointi on niin normaali asia kuin kelle tahansa perheelle heidän oma sapuskointinsa, että aina yllättää, miten paljon se herättää ajatuksia ja kysymyksiä. Monet ovat pyytäneet, että kirjoittaisin lapsiperheen kasvissyönnistä meidän näkökulmasta, mutta pelkään sitä vastapaskan määrää. Ehkä mä vielä joskus kerään tarpeeksi rohkeutta.
Ruokaohjepostauksia on jonkin verran, ne löytyvät tagipilven ruokatouhut-sanaa napauttamalla. Kaikki ohjeet ovat siis tietenkin vähintäänkin lakto-ovo-vegaanisia, vaikka sitä ei erikseen niissä kuulutetakaan.
Hyvältä näyttää!
Me syödään ihan sekaruokaa (lihaakin siis), mutta paljon myös kasviksia – aika vähän riisiä, pastaa, perunaa, leipää tms. Poika (1vee) on onneksi perinyt vanhemmiltaan monpuolisen ruokavalion ja hyvät ruokahalut. Oon tarjonnu kans tosi monenlaista ja lähes kaikki uppoaa (muun muassa viinimarjoista tykkää enemmän kuin vadelmista :D)
Kannattaakin siis ennakkoluulottomasti vaan tarjota, samaa kuin aikuisillekin 🙂
Niin vähän arvelinkin. Tein suuren virheen esikoisen kanssa ja noudatin orjallisesti suolattomuutta. Kun vihdoin tajusin kokeilla suolan lisäämistä ruokaan, niin johan alkoi ruoka maistua! No ainakin nyt toisen lapsen kanssa osaa olla fiksumpi 🙂
Sitä kun on niin urautunut omalle pottukastikelinjalle, että kaikki siitä poikkeavat herättää mielenkiinnon vaikka niissä ei sen isompia kikkoja ja raaka-aineita olisikaan 😀