Olen tehnyt tänään aikuisten naisten hommia. Virkannut niin että peukaloon tuli rakko, juonut lounaalla lasillisen viiniä, rakentanut palikoista torneja ja venyttänyt ikääntyviä niveliäni pilateksessa. Kuten viisas ja filmaattinen ystäväni tapaa sanoa: aikuisena voi

Tuntuu hyvältä olla tänään tasan kolmekymmentävuotias. En tahtoisi juuri nyt olla vanhempi, mutta en myöskään nuorempi. On hyvä olla juuri tässä hetkessä ja tässä iässä. Vaikka menneeseen kolmeen vuosikymmeneen on mahtunut myös huonoja, kamalia ja satuttavia päiviä sekä kausia, musta on aina tuntunut kivalta olla juuri sen ikäinen kuin sillä hetkellä olen. Mä olen aina elänyt sillä hetkellä elämäni parasta aikaa.

Teini-iässä elo oli upeaa ja kaikki mahdollista. Nyt jälkikäteen mietittynä en ikinä enää tahtoisi olla teini. Sehän oli ihan hirvittävää aikaa. Raastavia rakkaustarinoita, epätoivoista itsensä etsimistä ja hirvittävää näyttämistarvetta. Mutta silloin tuntui, että elämä on siinä hetkessä. 
Musta oli ihanaa olla parikymppinen opiskelija, joka ehti ja jaksoi saman vuorokauden aikana opiskella, tehdä töitä, juhlia, ystävystyä ja rakastaa. Se oli ihana välitila, jossa suunta oli jo otettu, mutta tulevaisuutta saattoi muokata mihin suuntaan vain omalla ahkeruudella, päättäväisyydellä ja rohkeudella. Päätös lähteä vaihto-oppilaaksi oli ja on parhaita valintojani elämässä. Vaikka silloin elin elämäni parasta aikaa, en enää tahtoisi elää niitä hetkiä uudestaan. Oli ihanaa olla nuori turkulainen opiskelija Amsterdamissa, mutta enää en sitä eloa jaksaisi tai omakseni kokisi.

Nyt kolmekymmentävuotiaana tuntuu, että elän taas elämäni parasta aikaa. En haluaisi olla teini, enkä parikymppinen, vaan juuri tällainen. On ihanaa saada olla äiti tuolle lapselle. On etuoikeus saada olla tuon miehen tyttöystävä. On käsittämätön ilo saada pitää ympärillään joukkoa ihania ystäviä ja perheenjäseniä. On mahtavaa saada tehdä työtä, jota rakastaa. On ilo voida harrastaa, liikkua, matkustaa, oppia ja ymmärtää. Onni on olla kolmekymppinen minä.

Toivottavasti nelikymppisilläkin ajattelen, että oikeastaanhan parasta elämässä on olla nelikymppinen. Ja että seitsemänkymppisilläkin mietin, että vaikka menneet vuodet ovat olleet upeita, parasta on juuri se hetki ja ikä siinä. Toivottavasti pystyn elämään elämäni niin, että terveenä ja viisaana yhdeksänkymppisenä voin miettiä, että lopultahan jokainen mennyt vuosi on ollut elämäni parasta aikaa.

Jaa