Tuntuu hyvältä olla tänään tasan kolmekymmentävuotias. En tahtoisi juuri nyt olla vanhempi, mutta en myöskään nuorempi. On hyvä olla juuri tässä hetkessä ja tässä iässä. Vaikka menneeseen kolmeen vuosikymmeneen on mahtunut myös huonoja, kamalia ja satuttavia päiviä sekä kausia, musta on aina tuntunut kivalta olla juuri sen ikäinen kuin sillä hetkellä olen. Mä olen aina elänyt sillä hetkellä elämäni parasta aikaa.
Nyt kolmekymmentävuotiaana tuntuu, että elän taas elämäni parasta aikaa. En haluaisi olla teini, enkä parikymppinen, vaan juuri tällainen. On ihanaa saada olla äiti tuolle lapselle. On etuoikeus saada olla tuon miehen tyttöystävä. On käsittämätön ilo saada pitää ympärillään joukkoa ihania ystäviä ja perheenjäseniä. On mahtavaa saada tehdä työtä, jota rakastaa. On ilo voida harrastaa, liikkua, matkustaa, oppia ja ymmärtää. Onni on olla kolmekymppinen minä.
Toivottavasti nelikymppisilläkin ajattelen, että oikeastaanhan parasta elämässä on olla nelikymppinen. Ja että seitsemänkymppisilläkin mietin, että vaikka menneet vuodet ovat olleet upeita, parasta on juuri se hetki ja ikä siinä. Toivottavasti pystyn elämään elämäni niin, että terveenä ja viisaana yhdeksänkymppisenä voin miettiä, että lopultahan jokainen mennyt vuosi on ollut elämäni parasta aikaa.
Onnellisen näköinen kolmekymppinen ootkin 🙂 Ja voi kuinka keväistä siellä onkaan. Meillä vielä hanki loistaa valkeana 🙂
OMG kosminen karma – meillä on siis saman nimen lisäksi lähes sama synttäripäivä vuotta myöden? Ei voi muuta sanoa, kuin että olet selkeästi ihan ässä tyyppi 😀 Onnea meille kummallekin! 🙂
Paljon onnea ja tervetuloa 30-klubiin! 😀
Onnea kolmekymppiselle!
Meidän kuopus täytti tänään vuoden!
Ihanan aurinkoinen ja muutenkin upea sinä! Onnea!!! <3 !!
Se joka on tyytväinen ikäänsä nyt on yleensä sitä aina. Eli luulenpa että viimeisen kappaleen toiveesi toteutuu. ONNEA! 😀 C
Ihana kirjoitus :)! Ja onnea vaikkakin vähän myöhässä 🙂
Kauniilta ja onnelliselta sinä näytätkin, onnea siis kolmekymppiselle!
ps. olen kateellinen kutreistasi. 🙂
Myöhästyneet onnittelut kolmekymppiselle!
Ihanaa, että on vielä ihmisiä, jotka nauttivat iästään sellaisena kuin se on. Itselläni oli kolmekymppisenä elämäni ainoa kriisi: kolme pientä lasta ja pitkäaikaista työttömyyttä. Tuntui siltä, että tätäkö tämä on. Silloin myös päätin, että perheen lapsiluku on täynnä. Onneksi tuo kriisi meni pian ohi ja kun täytin 40, elämä oli jo todella ihanaa! Joten tervetuloa perässä, kyllä elämä on aina ihanaa…
Naamasta sen näkee 😀 Eiliset kuvat keskustasta hämäävät kyllä kevään vauhdista. Sattui näemmä tuommoinen lumeton kohta, vaikka ainakin täällä Herttoniemessä hanki kimmeltää myöskin ja hiihtoladuilla sukset luistaa.
Hahaa, no näemmä! Komiasti ollaan synnytty ja nimet saatu!
Kiitos kiitos, klubissa on kiva olla!
Kiitos! Toinen huhtikuuta on hyvä päivä syntyä!
Hihii, kiitos ja sydän kans!
No niin on pyrittävä elämään, että toive toteutuu. Kiitos onnitteluista!
Kiva, että tykkäsit. Onnittelut otettu ilolla vastaan, kiitos!
Kiitos, kolmekymppisenä on hyvä olla ja elää. Mun pitäisikin kirjoittaa kutriasiasta, on nimittäin ollut monta mutkaa matkassa niistä alkuimetysajan ohikaljuista ja hiirenhännästä tähän nykytilaan!
Kiitos kiitos! Joo, olen onnekas, ettei tarvitse kriiseillä. Voin vain kuvitella, miten pitkäaikaistyöttömyys imee elämästä iloa. Hyvä, että nyt kaikki on elämässsäsi kivasti ja mahtava kuulla, että nelikymppisenäkin on ihanaa!
Onnea mutsikollegalle! Itsekin kuulun kasikolmosten jengiin, joka täyttää pyöreitä tänä vuonna.
Kutriasia kiinnostaisi minuakin! Tyttären ollessa about nelikuinen mulla(kin) harveni tukka mielettömästi. Hiusraja oikein pakeni! Nyt muutama kuukausi myöhemmin tukka pysyy jo päässä ja ohimoilla on sievät muutaman sentin tupsut… Mahtavat kutrit sulla tosiaan.
Aurinkoa päivääsi!
Ohimokalju! Aivot eivät näemmä toimi vieläkään kunnolla, vaikka imetyskerrat ovat vähentyneet ja hiukset kasvaneet takaisin 😀
Kiitos kiitos! Kasikolmosena on kiva olla.
Mun pitääkin pistää toi kutriasia to do -listalle. Mulla oli tosiaan imetysajan alussa ohimoilla kauheat kaljut läntit ja itkin, kun hiuksia lähti tukoittain. Muistan kans sen jännän ajan, kun koko ohimolla kasvoi musta siilitukka. Näytti ihan siltä, että olisin sen ajanut koneella ja yrittäisin käynnistää uutta trendiä. Nyt siilissä on jo sen verran pituutta, että se taittuu melko kivuttomasti piiloon muiden hiusten joukkoon. Että kyllä se siitä, toivottavasti sullakin!
Onnea kolmekymppiselle! 🙂 Toivottavasti voin ajatella samoin kuin sinä, kun kymmenluku vaihtuu omalla kohdallani ensi vuonna 😉
Paljon onnea! Parasta, kun osaa olla jokaiseen elämäntilanteeseen tyytyväinen ja nauttia juurikin tästä hetkestä 🙂
Onnea kolmekymppiselle !
Ja voin vakuuttaa, että kyllä se elämä maistuu hyvältä ellei jopa parhaalta myös 40-kymppisenä, ainakin tolla asenteeel kuin sinulla on. Kuin myös lähes 50-kymppisenä, itsellä ”lasissa” 2,5 viikon päästä 48 v.
Onnea onnea onnelliselle kolmekybäselle! 🙂 Viiletit Kampissa ohi toissapäivänä, ja totta puhuen olet kyllä pidempi kuin mitä blogin perusteella arvaisi.
Paljon onnea! Näin sut eilen Minimen kera metrossa ja ihailin mahtavaa hattuasi! 🙂
Paljon onnea kolmekymppiselle! 🙂 mikäs sen parempaa kuin olla kolmekymppisenä juuri sitä mitä haluaa!
ps. tossa vikassa kuvassa näyttäis pahasti siltä niinkun leijuisit…
kenties leijut onnesta! 🙂
Ihana, ihana kirjoitus! Myöhäiset onnittelut. Täälläkin tuli 30 vuotta täyteen reilu kuukausi sitten, ja samankaltaisia ajatuksia on päässäni liikkunut, mutta pitänee ottaa vielä muutama lisäaskel elämästä nauttimisen suuntaan… 🙂
Kiitos! On hyvä olla kolmekymppinen, tervetuloa tähän liigaan ensi vuonna!
Kiitos! Se on parasta, totta.
Onnea kolmekymppiselle. Aikuisen naisen elämä alussa, tää on ihan parasta. Ja paranee vaan 🙂
Kiitos! Mullakin on tunne, että nelikymmpisenäkin tulee varmasti olemaan kivaa, samaten kuin viisikymmpisenä!
Kiitti kiitti! Mun pitäisi varmaan laittaa blogin esittelytekstiin ”bloggarin pituus 179 cm”, sillä niin monet muut ovat sanoneet samaa 😀
Kiitos kiitos! Rusettipipo oli ensimmäistä kertaa tänä keväänä päässä 🙂
Kiitos kiitos! Mä kyllä vähän leijun siinä vikassa kuvassa, olen nimittäin saattanut juuri ottaa pienen ilohypyn!
Kiitos ja kiitos! Elämästä nauttiminen on siitä hassu juttu, että siitä pitää välillä itseään muistuttaa 🙂
Kiitos! On ihana olla aikuinen nainen, hih! Ja meno senkun paranee!
30?! Mun täytyy nyt kyllä sanoa ettet sä näytä lähellekään kolmekymppiseltä!
Toivottavasti se tarkoittaa jotain hyvää 😀 Kun en mä tahtoisi näyttää teiniltäkään, mutta enpä kyllä liikaa ikäistäni vanhemmaltakaan.
Oli muuten hauska nähdä en oo sun blogiin törmännyt aiemmin kun luen vähän sisustuspainotteisia blogeja…mutta nyt sait siis uuden lukijan! :)) Toivottavasti tavataan uudestaan 🙂
Tai ennen tota kypäräpostausta ja en osannut siellä marimekolla yhdistää sua viel tähän blogiin :/
Ihana kirjoitus (ja onnittelut vielä näin jälkijunassa). Itse ajattelen myös samalla tavalla ja aina on mukavaa, kun on kanssa onneilijoitakin, kun suuri osa tuntuu vaan kauhistelevan vanhenemistaan.
Täällä myös yksi kolmekymppinen olisi kiinnostunut tukkapostauksesta. Nimim. Tätä menoa kalju kesällä